Haahuilua
Muutaman järjettömän täyden viikon jälkeen, on vaikea päästä kiinni taas ‘normaalista’ työnteosta. Työn alla olisi montakin projektia, joita voisi edistää, mutta äkkiä aikataulusta puuttuvatkin deadlinet ja tulipalot. Luonnollisesti, tämä on johtanut siihen, että päivien aikatauluttaminen tuntuu tarpeettomalta ja päivät saattavat kulua surffaillessa ja mietiskellessä.
En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Pitäisikö kehittää itselleen dediksiä ja kiireellisyyden tunnetta, jotta tuottavuus pysyisi yllä - vai pitäisikö antaa olla ja nautiskella vähän, kun siihen on mahdollisuus?
Mielessä ja haaveissa on niin monta ‘yksityistäkin’ proggista, että jos ei töitä edistäisi, niin edes niitä sitten. Muuten olen (taas) siinä tilanteessa, että kohta on kiire, eikä mitään yksinkertaisesti ehdi edistää. Ja sitten taas harmittaa.
Mä olen melko varma, että kenelläkään muulla ei ole näitä ongelmia.