Uudella yhteydellä uusi yritys aiheesta...
Jos olet vähänkään enemmän lukenut blogiani, ehkä tiedät, että rakastan to do -listoja. Ensinnäkin, olen vähän hajamielinen ja innostun kaikesta liikkuvasta, joten asioiden laittaminen muistiin on hyödyllistä. Toisekseen, mikään ei anna suurempaa tyydytyksen tunnetta, kuin ruksia asioita listalta. Se voimaannuttaa ja antaa energiaa.
Mutta. Tämän muutaman päivän Tony Robbins -maratonini aikana törmäsin miehen RPM-menetelmään. Hänen mukaansa kun to do -listat addiktoivat ja lietsovat vain epäonnistumisen tunnetta. Listat kun usein ahdetaan liian täyteen, jolloin kaikkea ei ehdi tehdä.
3-portainen menetelmä vaikuttaa yksinkertaiselta (eikö ne kaikki?):
Result - Mikä on lopputulos, jota havittelet? Mitä oikeastaan haluat? Tee määrittely mahdollisimman tarkasti.
Purpose - Miksi haluat, mitä haluat? Tarkoitus motivoi paremmin kuin lopputulos.
Massive Action Plan - Miten saavutat halutun lopputuleman? Listaa keinot, joilla pääset päämäärääsi, tiedosta, ettet tule tekemään sitä kaikkea - ja valitse toteutettaviksi ne 20%, jotka tuovat 80% tuloksista.
To do -listat ovat palvelleet minua hyvin. Kun mietin epätoivoisena, miten ihmeessä muka pystyisin rakentamaan Ihmeipanoista kansainvälisen brändin, “Eat the Frog”-kirjan oppien mukaisen “emolistan” tekeminen auttoi. Kun kirjasin ylös kaikki mahdolliset pienet ja isot, yksittäiset tekemiset matkan varrella näin, että jokainen yksittäinen niistä on tehtävissä - ja samalla koko projekti tuntui heti saavutettavammalta. (Emme mene tässä kohtaa siihen, ONKO Ihmeipanat nyt sitten kv-brändi...)
Nykyään järjestän päiviäni arvioimalla jokaisen tehtävän vaatiman ajan etukäteen ja aikataulutan ne päivääni vasta sitten. Se estää minua tunkemasta päiviä epärealistisen täyteen ja saan asiat oikeasti tehtyä. Ja sen ilon, että saan kaikki kohdat listalta ruksittua yli.
Mutta eri taktiikat toimivat eri tilanteisiin. Ja nyt voi olla, että juuri RPM on vastaus muutamaan akuuttiin tilanteeseen. Esimerkiksi tämä viimeaikaisin urakäänne, elokuvatuottajaksi ryhtyminen, on vaatinut aika paljon... totuttelua. Saadakseni hallinnan tunteen taas itselleni, olen luonut massiivisen emolistan kaikista mahdollisista asioista, joita minun pitäisi lukea, katsoa, surffata ja ottaa selvää, jotta voin (muka) tuntea itseni päteväksi. Saattaa olla, että petaan omaa epäonnistumistani tällä taktiikalla. Joko en millään ehdi perehtyä kaikkeen itse itseltäni vaatimaan taustatietoon, enkä pääse riittämättömyydentunteen niskan päälle - tai ehdin perehtyä, mutta itse tekemiselle ei jää aikaa, ja projekti epäonnistuu.
Taidanpa ottaa tästä vihjeestä vaarin jo tässä alkusyksystä ja lakata olemasta niin anaali lukulistani kanssa. Sekin on vain yksi kivi, jonka takana kyykkiä.
