#diktatuuri

[time-to-burn-blog1]

Demokratia on kaikista tunnetuista onnettomin yhteiskuntajärjestelmä, tuhon raskas rakennuskivi. Siinä hillitsemätön tuottamisen ja kuluttamisen, kansan intohimojen vapaus ei ole ainoastaan sallittu, vaan korotettu korkeimmaksi arvoksi. Millainen tahansa diktatuuri on aina demokratiaa parempi, hitaammin täystuhoon johtava, koska siinä ihminen on aina tavalla tai toisella kahlittu. Kun vallitsee yksilönvapaus, ihminen on sekä tappaja että kuolonuhri.

Pentti Linkola (2002.)

[prklbrln]

Demokratian ero diktatuureihin on siinä, että demokratiassa kysymyksiä ja arvostelua saa esittää. Ero ei ole siinä, että demokratia olisi automaattisesti hyveellisempi teoissaan ja rehellisempi puheissaan. Molemmissa seuraukset niistä hyvistä tai pahoista teoista ja puheista kohdataan joka tapauksessa yhdessä. Demokratiassa näin ainakin tulisi olla.

[prklbrln]

Valtioiden "moraalista"

On esitetty implikaatioita, joissa sama rikos ei olekaan niin paha, jos siihen syyllistyy demokratia tai patriootti. Tai että yhden suorittamat salamurhat ovat paheellisempia kuin toisen, koska tällä toisella on olemassa niitä salamurhia valvova komitea - byrokratia on meidät vapauttava? Koska puhumme rikoksistamme enemmän kuin diktatuurit, olemme hyveellisempiä, koska me emme tukahduta mediaa, emme vangitse toisinajattelijoita, meidän murhamme ja kiduttamisemme ovat jollain tapaa hyveellisempiä? KGB oli nimenomaan komitea, Kansallisen Turvallisuuden Komitea (Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti). Senkin salamurhakerhon "valvojat" valittiin vaaleilla. Tosin yhden puolueen ehdokkaista. Täysin eri asia kuin valita ne jäsenet kahdesta eri puolueesta. Tai useammasta.

Itsekin olen valmis esittämään arvostelman, että demokratia on parempi kuin diktatuuri – olenhan itse umpidemokraatti. Toki ymmärtäen, että niin demokratioita kuin diktatuurejakin on erilaisia, mutta yhtäkaikki kansanvalta on parempi kaikkine vikoineenkin. Tämän perusteella uskallan esittää, että esimerkiksi EU:n, Suomen ja Ranskan ja jopa sen yhä kauemmas demokratiasta lipuvan USA:n yhteiskuntajärjestelmät ovat parempia kuin P-Korean, Zimbabwen, Venäjän tai Kiinan. Nämäkin voin laittaa keskinäiseen "paremmuusjärjestykseen" demokratian ja diktatuurin tason mukaan, vaikka erot olisivat hiuksenhienot – joskus ne voivat jopa olla suuren suuret.

Mutta kaikki tämäkään ei ole muuta kuin minun eettisen järjestelmäni esittelemistä, siksi niiden ääneen sanominen ei ole niin vakavaa. Se on mielenkiintoinen moraalifilosofinen dialogi, jota käydään internetissä kovaan ääneen ja joka mutkassa, muttei muuta. Eikä syytettyjen moraalin perusteella tule jakaa mitään tuomioita tai rangaistuksia. Vaan tekojen perusteella. Tasavertaisina kansainvälisessä oikeudessa.

Tosi maailmassa, jossa ihmisiä murhataan, kidutetaan, orjuutetaan ja karkotetaan joka ikinen päivä, pelkkä moralisointi ja silmien pyörittely ei riitä. Itseasiassa se voi jopa estää meitä tekemästä näille rikoksille mitään - yhden murhan nyt tutkii, syyttää ja tuomitsee, mutta satatuhatta murhaa? Rikoksesta syytettäessä ja tuomittaessa moraalilla on yhtä paljon tekemistä kuin uskonnolla, ideologialla tai kalsareitten värillä. (Itseasiassa voin kuvitella tapauksen, jossa kalsareitten väri voisi olla vapauttava tai syyllisyyden osoittava seikka.)

Donbassin alueella on nyt kolmattatuhatta kuollutta. Gazassa samoin. Yli 4000 murhan uhria kahdella alueella. Miten heille tekisimme oikeutta? Vaikkapa ajatusleikkinä, jos olisimme maailman ylin oikeuselin? Onko liipaisimesta vetänyt ainoa syyllinen? Onko häntä komentanut? Entä koko operaation ylin päällikkö? Hallinto ja parlamentti, joka on operaation hyväksynyt? Aseidentoimittaja? Mitkä ovat sivustakatsojien velvollisuudet ja oikeudet?

Ja lopuksi se mielestäni ilmiselvin seikka. Se, että murhan tai minkä tahansa rikoksen tekee vapaa ja demokraattinen valtio, antaa aika kylmän kuvan siitä, miten arvottomia ne vapaudet ja demokratiat voivat olla. On pöyristyttävää, että demokraattinen yhteiskunta voi syyllistyä samanlaisiin rikoksiin kuin autoritaariset hallinnot ja diktatuurit, silti kutsua itseään sivistysvaltioksi. Se ei ole sen vähempää tekopyhää kuin kristityn patriootin tai islamistifanaatikon usko omaan ylemmyyteensä ja oikeuteensa telkemiinsä rikoksiin rauhaa ja rakkautta saarnatessaan.

Rauhankyyhkyt eivät laskeudu hirsipuihin.

- A Camus