#egoismi

[kouvolankauhu]

Alex #2 Ouija-lauta, ilmestyy omakustanteena, kun ilmestyy ;) Onkohan maisteri Kameleontista apua kiperään tilanteeseen?

[kapitaali]

Max Stirner: Olen pannut asiani tyhjän päälle

Tämä on Max Stirnerin teoksen The Ego and Its Own ensimmäinen luku. Teoksen nimi saksaksi on Der Einzige und sein Eigentum, joka voitaisiin suomentaa myös ”Ainoa ja hänen omansa”. Tekstien välillä on eroja suomentaako vanhasta englanninkielisestä vai alkuperäisestä saksalaisesta tekstistä. Alkuperäinen saksankielinen teksti kirjaimellisemmin suomennettuna tarjoaa mielenkiintoisia tulkinnallisia mahdollisuuksia, ja siksi tässä on koitettu noudattaa alkuperäistä saksankielistä kieliasua.

Esimerkiksi lähtien heti luvun otsikosta, joka on suora lainaus Goethen runosta Vanitas! Vanitatum Vanitas!, joka saksaksi on ”Ich hab’ Mein’ Sach’ auf Nichts gestellt”, joka suomeksi olisi kutakuinkin ”Olen pannut asiani tyhjän päälle”, on käännetty englanniksi ”All Things Are Nothing To Me”, joka suomeksi kuuluisi ”Mikään ei ole minulle mitään”. Kuitenkaan itse tekstiä lukemalla ei saa käsitystä, että mikään ei olisi Stirnerille mitään, hänhän nimenomaisesti lopussa toteaa, että hän itse on kaikki kaikessa. Siksi englanninkielistä käännöstä ei tule seurata orjallisesti vaan pitäytyä, siten kuin mahdollista, saksalaisessa alkuperäistekstissä.

Tämä sama ongelma on käynyt ilmi ensimmäisen englanninkielisen käännöksen kanssa myös muille, ja tekstistä löytyy uudempi käännös samanlaisilla argumenteilla. Käännöksien välissä aikaa on kulunut yli sata vuottta. –T.S.

Olen pannut asiani tyhjän päälle

Mikä ei pitäisikään olla minun asiani! Ennen kaikkea hyvän asia, sitten Jumalan asia, ihmisyyden, totuuden, vapauden, inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden asia; lisäksi kansani, ruhtinaani, isänmaani asia; lopuksi jopa hengen asia ja tuhat muuta asiaa. Vain Minun asiani ei koskaan ole Minun asiani. ”Perkeleen egoisti, joka ajattelee vain itseään!”

Katsokaamme sitten, miten he hoitavat heidän asioitaan, joiden hyväksi meidän on tehtävä työtä, annettava itsemme ja innostuttava.

Te tiedätte monia syvällisiä asioita, joita voitte julistaa Jumalasta, ja olette tuhansia vuosia ”tutkineet Jumaluuden syvyyksiä” ja katsoneet sen sydämeen, niin että voitte hyvin kertoa meille, miten Jumala itse toteuttaa ”Jumalan asiaa”, jota meidät on kutsuttu palvelemaan. Ja te ette salaa Herran tekoja. Mikä sitten on Hänen asiansa? Onko Hän, kuten Meidät on johdateltu uskomaan, tehnyt vieraan asian, onko Hän tehnyt totuuden, rakkauden asian omakseen? Tämä väärinkäsitys raivostuttaa teitä, ja te opastatte meitä, että Jumalan asia on todellakin totuuden ja rakkauden asia, mutta että tätä asiaa ei voi kutsua hänelle vieraaksi, koska Jumala itse on totuus ja rakkaus; teitä raivostuttaa oletus, että Jumala voisi olla meidän köyhien maan matosten kaltainen edistämällä vierasta asiaa omanaan. ”Jumalan pitäisi ryhtyä ajamaan totuuden asiaa, ellei hän olisi itse totuus?” Hän huolehtii vain omasta asiastaan, mutta koska Hän on Kaikki kaikessa, siksi kaikki on Hänen asiansa; mutta me, Me emme ole Kaikki kaikessa, ja meidän asiamme on kaiken kaikkiaan pieni ja halveksittava; siksi Meidän on ”palveltava korkeampaa asiaa”. — Nyt on selvää, että Jumala huolehtii vain omastaan, on vain itsensä kanssa tekemisissä, ajattelee vain itseään, ja hänellä on vain itsensä mielessä; voi kaikkea, mikä ei ole Hänelle mieluista. Hän ei palvele ketään korkeampaa ja tyydyttää vain itseään. Hänen asiansa on puhtaasti egoistinen asia.

Entä ihmiskunta, jonka asia meidän on otettava omaksemme? Onko sen syy jonkun muun syy, ja palveleeko ihmiskunta korkeampaa syytä? Ei, ihmiskunta katsoo vain itseensä, ihmiskunta haluaa vain edistää ihmiskuntaa, ihmiskunta on oma asiansa. Jotta se voisi kehittyä, se antaa kansojen ja yksilöiden raataa palveluksessaan, ja kun ne ovat saavuttaneet sen, mitä ihmiskunta tarvitsee, se heittää ne kiitollisuudesta historian lantakasaan. Eikö ihmiskunnan asia ole — puhtaasti egoistinen asia?

Minun ei tarvitse näyttää kenellekään, joka haluaa tyrkyttää meille asioitaan, että hän on huolissaan vain itsestään, ei meistä, vain omasta hyvinvoinnistaan, ei meidän hyvinvoinnistamme. Katsokaa vain kaikkea muuta. Haluaako totuus, vapaus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus mitään muuta kuin sitä, että innostutte ja palvelette niitä?

Ne kaikki näyttävät poikkeuksellisen hyviltä, kun niitä tottelee kuuliaisesti. Ajattele ihmisiä, joita uskolliset isänmaalliset suojelevat. Patriootit kaatuvat verisessä taistelussa tai nälkää ja kurjuutta vastaan käytävässä kamppailussa; mitä kansa kysyy siitä? Kansasta tulee ”kukoistava kansa” heidän ruumiidensa lannoituksen kautta! Yksilöt ovat kuolleet ”kansan suuren asian puolesta”, ja kansa lähettää heidän jälkeensä muutaman kiitoksen sanan ja… saa siitä hyödyn. Tätä minä kutsun kannattavaksi egoismiksi.

Mutta katsokaa tuota sulttaania, joka niin rakastavasti huolehtii ”omistaan”. Eikö hän itse ole puhdasta epäitsekkyyttä ja eikö hän uhraa itsensä tunneittain omiensa puolesta? Kyllä, ”omiensa” puolesta. Kokeile sitä kerran ja näytä itsesi ei hänen omanaan vaan sinun omasi: Joudut vankilaan, koska välttelit hänen itsekkyyttään. Sulttaani ei ole pannut asiaansa minkään muun kuin itsensä päälle: hän on itse kaikki kaikessa, hän on itse ainoa, eikä suvaitse ketään, joka ei uskalla olla ”hänen”.

Ettekö halua oppia näistä loistavista esimerkeistä, että egoisti pärjää parhaiten? Minä puolestani otan tästä opikseni, ja sen sijaan, että jatkaisin näiden suurten egoistien epäitsekästä palvelemista, olisin mieluummin itse egoisti.

Jumala ja ihmiskunta ovat asettaneet asiansa tyhjän päälle, eivät minkään muun kuin itsensä varaan. Asetanko siis minäkin asiani Minun päälleni, joka olen yhtä hyvä kuin Jumala ja ei-mitään kaikelle muulle, joka olen Minun kaikkeni, minä joka olen Ainoa.

Jos Jumalalla, jos ihmiskunnalla, kuten vakuutatte, on itsessään tarpeeksi sisältöä ollakseen itse Kaikki kaikessa: silloin minusta tuntuu, että minulta puuttuu sitä vielä vähemmän, eikä minulla ole mitään valittamista ”tyhjyydestäni”. Minä [en] olen ei-mitään tyhjyyden merkityksessä, vaan luova ei-mitään, se ei-mitään, josta minä itse Luojana luon kaiken.

Pois kaikki, mikä ei ole täysin Minun asiani! Luuletteko, että Minun asiani täytyy ainakin olla ”hyvä asia”? Mikä hyvä, mikä paha! Minä itse olen asiani, enkä ole hyvä enkä paha. Kummallakaan ei ole Minulle mitään merkitystä.

Jumalallinen on Jumalan asia, inhimillinen on ”ihmisen” asia. Minun asiani ei ole jumalallinen eikä inhimillinen, se ei ole totta, hyvää, oikeaa, vapaata jne. vaan yksin minun asiani, eikä se ole yleinen, vaan se on — Ainoa, niin kuin minä olen ainutkertainen.

Mikään ei ole Minun yläpuolellani!

  Lähde: http://max-stirner-archiv-leipzig.de/dokumente/1844-Der-Einzige-und-sein-Eigentum-(1845-1893-1991).pdf

https://kapitaali.com/max-stirner-olen-pannut-asiani-tyhjan-paalle/

[neottolemo]

Muri

[catherinweb-blog]

Kyseenalaistamisen ihanuus ja hankaluus

Katsotaanpa saanko väännettyä tämän aiheen itselleni rautalangasta..:) Täytyy yrittää.Aihe on ollut ajankohtainen minulle viime aikoina monessa muodossa.Veikkaan,että menee monimutkaiseksi 😀

Uteliaisuus ja kyseenalaistaminen,ovatko ne rasitteita vai jotain, josta voi oppia?

Joku vetää herneen nokkaansa,joku saa hyvän mielen.

Minä pidän molempia,kyseenalaistamista ja uteliaisuutta,pääsääntöisesti…

View On WordPress

[ermen86]

L'altra te

L’altra te

E che a un certo punto ti stanchi…

Sei sola contro i mulini a vento e hai ceduto.

Sei stanca di lottare contro tutti: le persone, i pregiudizi, il destino, la solitudine, i tuoi pensieri, le tue angosce.

Sei stanca di vedere come va il mondo, delle ingiustizie, del razzismo, della supercialità.

Sei stanca di te stessa, perchè lo sai come sei. Sai che sei sempre in pena, sei…

View On WordPress

[shpsycho]

Las personas son tan egoístas y mentirosas

[nicodemusremurcy]

Sarà che mi sto riguardando tutta la serie di Scrubs, ma ora mi sento quasi in dovere di cercare una morale residua in quello che faccio. Trovare una spiegazione alle mie azioni, giustificarle, ma capire che sono sbagliate e non farle più.

Bene, alla luce di questo ho un’incredibile voglia di lamentarmi, ma non posso continuare ad esternarla di persona perché apparirei indubbiamente fastidiosa. Più del solito.

Io odio le persone, o forse odio me, o forse odio il fatto che io non possa essere al centro della vita delle persone a cui tengo, e insomma sono molto gelosa di quell'unica persona che riesco a definire senza troppi se “migliore amica”

Potrei scrivere un lunga premessa esplicativa su quanto le voglia bene, su quanto creda fermamente che sia una botta di culo totalmente inaspettata. Su quanto sia in grado di capire i moti più profondi del mio subconscio (per dirla stronza quanto mi capisca). Sul suo essere l’unica persona a cui ammettere di avere bisogno di aiuto per qualsiasi cosa vergognosa, sull'essere uno specchio per la mia anima eppure essere così diversa. In realtà poi ci facciamo visua senza rispondere e d’estate dimentichiamo di vederci, ma è bello così perchè è tutto un tacito accordo.

Ok step successivo, sono una persona estremamente gelosa, rancorosa, poco propensa alla filosofia del lascia perdere. E questo male si accompagna al suo malaugurato essere grande amica anche del mio morosetto passato.

E mi fumano anche i peli del naso quando mi accorgo che si vedono loro due più di quanto io veda lei.

(aspettate non c’è niente di ambiguo la mia amica non è cacciatrice di merli, più raccoglitrice di vongole direi, giusto per esprimersi a metafore intelligenti)

Che poi qua questo bellissimo post dovrebbe tramutarsi in un fastidioso elenco dei difetti del mio non più beloved man, ma farò finta di essere superiore alla cosa e politically correct solo perchè non mi sembra giusto dargli così tanto spazio nella mia vita interiore (e non)

Fatto sta che devo capire se mi dia più fastidio che lei caghi lui più di me

che lui caghi lei perchè si è accorto solo ora di quanto sia una persona preziosa e prima non se la cacava neanche per sbaglio

che io non posso farci niente, perchè non sono nessuno per dire alle persone che non si possono volere bene 

che non sia stato un mio merito avvicinarli, e un pò ci avevo provato giuro

che lui sia cambiato ora

(Ma che non l’abbia fatto per me)

L’egoismo è una brutta malattia, forse guarirò, forse no, ma per ora lasciatemi lamentare qui in pace, visto che ormai la mia amichetta preferita non ne può più di sentire sempre le stesse cose

[lovesickstud]

Cercare ogni giorno un modo per stare bene nel male. Inutile negare la mia esigenza di controllo, di ordine, di calma, di tè e di te. Che chi sei non lo so Che chi sono... al momento è più importante.