Vakuutusärripurri
Nyt ollaan oltu pari päivää 6-hengen huoneessa. Olisi kyllä niin luksusta, jos voisi olla omassa huoneessa. Joskus 6-h voi olla pahempi kuin 16-h huone, etenkin jos samassa huoneessa on kaksi saksalaista lähempänä teini-ikää olevat kaverukset, jotka puhuvat isoon ääneen tai pelaavat pelejä volyymit isolla huolimatta siitä, että itse yrittää ottaa päikkäreitä (vaikka huoneen ovessa huomautetaan hiljaisuudesta, kun kaikki eivät kuitenkaan elä samassa vuorokausirytmissä). Edellisessä huoneessa oli hiljaista, vaikka siellä olikin paljon porukkaa. Silloin on toisaalta enemmän ihmisiä, joita tulee ottaa huomioon ja hyvä käytös tarttuu herkemmin. Eli usein huoneiden laatu riippuu juurikin seurasta. Mutta enpä usko, että nämäkään pojat tahalleen ovat äänekkäitä. Eivät varmaan vain tule ajatelleeksi asiaa. Ehkä tässä tulee se suomalaisille luonnollinen kohteliaisuus ilmi (ja siinä ettei sanota mitään, vaikka paheksuttaisi). Meillä on tapana liikkua ja puhua hiljaa, sekä kuunnella musiikkia, katsoa leffoja ja pelata pelejä kuulokkeet korvilla. Siitäkin huolimatta ettei kukaan nuku. Meillä ei ole tarvetta siihen, että kaikki joutuisivat kuunnella samaa musiikkia kuin mekin.
Jos olisin saksalainen, niin en varmaan tulisi Australiaan. Niitä on oikeasti joka paikassa, suurin osa tässäkin hostellissa on saksalaisia. Tuntuu, että niillä working holiday on enemmänkin sellainen tosi yleinen lukion jälkeinen aikuistumisriitti. Olisi vähän hölmöä lähteä toiselle puolelle maailmaa ja olla sielläkin suomalaisten ympäröimänä.
Leuka on vielä tosi kipeä, oikea puoli leuan juuresta korvan alta oireilee jatkuvasti kun avaan suun. Sivuliikettä ei kestä yhtään, eikä pysty avata suuta kovin isoksi. Pahimmillaan kipu tuntuu korvassa ja se on sellaista viiltävää kipua. Päälle ei näy mitään, ruhjeet hävinneet leuasta ja huulen sisäpuolelta. Valitan herkästi, mutta kipukynnys on onneksi suuri.
Meillä on tosiaan nyt vakuutuksen kanssa ongelmia, oltiin Ifiin yhteydessä ja Ifillä, jossa meillä on matkavakuutus ei ole sopimussairaalaa tai -lääkäriä Australiassa (olisi ollut kohteliasta vakuutusmyyjältä mainita asiasta, oltaisiin harkittu yhtiötä uusiksi), jolloin sairaala olisi siis laskuttanut suoraan If:iä. Eli jouduttaisiin itse maksamaan kulut (jotka tulevat varmaan hintataso huomioiden tosi kalliiksi) ja pystyttäisiin vasta jälkeenpäin hakemaan korvauksia. Minä hölmö luulin, että vakuutukset ovat sen takia, että tapaturman sattuessa ei tarvitse miettiä, onko edes varaa mennä sairaalaan. Helposti osaan kuvitella, että hampaiden korjaukseen, röntgeniin ja leikkaukseen menee koko matkabudjetti. Eipä sitten paljoa lämmitä, että vuoden päästä saadaan osa rahoista takaisin.
Olisin saanut heti ekana päivänä töitä, harmi että oltiin jo maksettu kaksi viikkoa majoitusta, sillä siihen olisi sisältynyt majoitus ja palkka. Elättelin vaan toiveita muista töistä, ettei tarttis sitoutua 6 viikoksi 8h/päivä, 5pv/vko vessansiivoukseen, mutta nyt saatan kohta kysyäkin, et vieläkö sitä työtä saisi. Palkkakin ois ollu aika surkea. Tosin suomalaisesta näkökulmasta tosi hyvä ja olisihan sekin ollut jotain. Roy käy majoitusta vastaan siivoamassa keittiön, ruokatilan ja terassin joka yö (sanottiin et on vaan pari tuntia, mut ei ole mahdollista, 3 tuntia siinä väkisinkin menee vaikka ei ole edes turhantarkka). Mikä ei ole kovin hauskaa hommaa, porukka on sottaisempaa iltaisin, eivät tiskaa astioitaan tai kattiloitaan, toisin kuin päivällä. Ärsyttävää myös on, että se on joka päivä, ei voi lähteä vaikka yön yli kestävään reissuun lähisaarelle, jossa vois leiriytyä ja katsella delfiinejä ja valaita. Tai edes pubiin istumaan, sillä 23 mennessä pitää olla siivoamassa. “Onneksi” hostellissa on kuitenkin oma pub, Fiddler’s elbow, jossa saa tiettyyn kellonaikaan jugin kympillä (riittää kahteen ja puoleen isoon tuoppiin). Siellä voi pelata bilistä ja laulaa karaokea. Yleensä se on tosin rasittavaa, kun hiprakassa olevat hostellimajoittujat kulkevat baarin ja meidän siiven väliä pitkin yötä.
Ollaan käyty varmaan joka päivä kirjastossa kahvilla, vaikka nyt hostellillakin pääsee ilmaiseksi nettiin, kirjasto kuitenkin voittaa nämä tilat mennen tullen! Tänään käytiin eräällä joka lauantaisella marketilla, jossa myydään kojuilla vaatteita, koruja, tuoretta leipää, herkullisia vegeruokia ja edullisia kasviksia ja hedelmiä (jotka on kaupassa tosi kalliita: perunakilo marketilla n. 1 $, kaupassa n. 5 $!). Siellä oli tosi hyvä tunnelma ja paljon söpöjä koiria. Kerttua on muuten hirmuinen ikävä. Ei kai se siellä mieti, että me ollaan hylätty se. Ymmärtääkseni Kerttu on jo piristynyt. Vähän kyllä huolestuttaakin, tai siis tietty se on hyvässä hoidossa, mutta se ei antanut iskän ollenkaan leikata kynsiä ja näin untakin et tultiin takas Suomeen ja se oli aika pallo. Olis kamala tarve mennä pusuttamaan ja halimaan kaikkia niitä vastaantulevia söpöjä makkaroita ja pötköjä.
Käytiin myös Chinatownissa, josta löytyi ihanat käytetyt kävelykengät ja sammarihame. Tiedän, se edellyttää sitä, että heitän pari asiaa laukusta pois. Yritin bongailla netistä kirppiksiä, joissa vois käydä, mutta vaikuttaa siltä et suurin osa niistä on sellaisia tasokkaita second hand -liikkeitä, joissa mekko maksaa 80 dollaria (sanottakoon sen verran että euroina vain hivenen vähemmän), vaikka pitäisi jossain olla myös sellaisia hyväntekeväisyyskirppareita, jotka on vähän edullisempia. Mutta ei niitä ole joka kulmalla, toisin kuin Suomessa. Siellä marketillakin oli kojuja, joissa oli käytettyjä vaatteita, mut hinnat olivat sielläkin melko korkeita. Second hand taitaa olla täällä aika kovassa huudossa.
Pari päivää sitten käytiin Botanic Gardensissa kiertelemässä ja katselemassa natiiveja istutettuja puita ja lammen lintuja ja kaloja. Nähtiin siellä myös ensimmäinen lisko, jotka tulivat vähän liiankin tutuiksi sitten eilen, kun käytiin Roma Street Parklandissa. Paljon hienompi paikka, hienoja istutuksia, puita ja yhteen soppeen oltiin luotu keinotekoinen sademetsäympäristö. Mutta niitä liskoja, niitä oli ihan mielettömästi, aluks ne oli söpöjä, mut sitten aloin jo vähän säikkyä, kun niitä oli joka puolella ja joillakin oli pieni uhokin päällä.
Parasta antia on yleensäkin täkäläinen luonto ja eläimet. Ensi viikolla käydään reippailemassa Mt Cootilla, jossa toivon mukaan päästään kosketuksiin todellisen luonnon kanssa, kun olen sitä niin paljon Roylle ylistänyt. Tietty voidaan myös käydä Koala Sanctuaryssa, jossa ainakin pääsisi näkemään täkäläistä eläimistöä ja lintuja, mutta onhan se aina eri asia nähdä luonnossa kuin keinotekoisessa ympäristössä. Voi se puistokin yllättää positiivisesti, se on kuitenkin kaikilla “to do” -listoillakin. Mutta noihin paikkoihin on aina niin suolaiset hinnatkin. 33 dollaria/hlö plus bussimatkat. Moni asia joita haluaa täällä tehdä, edellyttää valmiin kierroksen hankkimista, ei kaikkea pysty nähdä omin päin, etenkään jos ei ole autoa. Ne liput vasta suolaisia onkin. Ei sinänsä kertaluontoisena, mutta kun kuitenkin haluaisi monia asioita nähdä. Jos haluaa päiväreissulle läheiselle luonnonpuistosaarelle, niin liput on 120 $/hlö. Tietty voi hankkia ferryliput 50 dollaria menopaluu, mutta sitten taas saarelle päästyä ei oikein voisi mitään itsekseen mennä katsomaan.
Huomenna aiotaan mennä katsomaan erääseen puistoon pyöräpooloa, vähän tuntuu siltä, että jää jostain paitsi, kun Suomen poolot ovat nyt omalta kohdalta tauolla. Vuoden päästä ei kehtaa enää mennä mukaankaan, kun siellä on siihen mennessä varmaan jo SM-tasoinen tiimi :)
