Häiritseekö ketään se miten erityisesti HS kirjoittaa peukku -huumeesta? Tää on vaan mun gut feeling enkä oo sosiaalitieteiden asiantuntija, mutta musta tuntuu, että koska monet muut huumeet on viime vuosina normalisoituneet niin vahvasti erityisesti keskiluokan viihdekäyttöön, niin peukusta on tullut uusi piri; siitä ja sen käyttäjistä kirjoitetaan lähinnä hyvin toiseuttavista näkökulmista. HS:n juttu peukun käyttäjästä ratikassa oli mun mielestä jotenkin todella ahdistava, koska se oli kirjoitettu keskiluokkaisen, valkoisen pelon näkökulmasta, olettaen, että keskiverto HS:n lukija on juuri sellainen: korkeasti koulutettu, valkoinen, Vaasankadulla varjojaankin säikkyvä henkilö.
Tän postauksen pointti ei ole väittää etteikö peukku olisi vaarallinen, terveyshaittoja aiheuttava päihde. Mutta ketä se hyödyttää, että peukusta kirjoitetaan noin? HS:n kommenttikenttä on koko ajan täynnä "peukunkäyttäjät pitäisi eristää yhteiskunnasta/lähettää johonkin saarelle" tyyppisiä kommentteja, eikä kukaan tunnu tuomitsevan tai aktiivisesti vastustavan tällaista ajattelutapaa. Fentanyyliin liittyvissä jutuissa kommenteista paistaa sääli, koska vähän kuin heroiiniin, siihen ei liity mielikuvia vaaran aiheuttamisesta muille tai väkivallasta. Muuntohuumeisiin ja amfetamiiniin sen sijaan liittyy, ja ainakin mulle tulee fiilis, että HS aktiivisesti demonisoi peukkua ja peukun käyttäjiä, myös koventaa lukijoidensa asenteita riippuvuussairauksista kärsiviä kohtaan, joka on tässä yleisessä maailmantilanteessa todella pelottavaa.
Sen sijaan, että HS julkaisee sensaatiomaisia juttuja peukun käyttäjien sekavuudesta ja sen vaaroista jopa synnytyssaleissa, pitäisi keskustella kriittisesti siitä, miksi peukusta tuli hetkessä niin valtavan suosittua. Tähän keskusteluun liittyy myös ketamiinin suosion räjähdysmäinen kasvu (ainakin mun mielestä). Onko kyse luokkaeroista päihdekulttuurin sisällä? Päihderiippuvuus ei ole mikään yksilön valinta, vaan vakava sairaus, joka on yleensä seurausta monista muista hoitamattomista, vakavista sairauksista. Mulla ei ole mitään hienoa pointtia tässä, muuta kuin se, että mun mielestä yksittäisten peukunkäyttäjien demonisointi ja heidän kuvaamisensa vaarallisina, uhkaavina ja keskiluokkaa pelottavina hahmoina on hyvin lähellä sitä retoriikkaa, mitä fasistit käyttävät esim tietyistä rikollisista; että on olemassa ihmisryhmä, jotka eivät ansaitse elää tai olla osa yhteiskuntaa.
Koska jos sitä ovea raotetaan, ja todetaan, että on yleisesti hyväksyttävää poistaa ihmis/kansalaisoikeudet tietyltä ihmisryhmältä heidän sairauksiensa tai riippuvuuksiensa perusteella, niin sitä käytetään rajoittamaan kaikkien niiden oikeuksia, jotka eivät vastaa yhteiskunnassa vallitsevia normeja. Ja tän huomaa mun mielestä jo nyt kauhean hyvin siitä, miten meidän iki-ihana hallitus puhuu työttömyydestä; jos työtön ei sovi kyvykkyys/tuottavuusnormeihin, on ihan fine, että hän putoaa yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle. Ja mun mielestä peukun käyttäjien demonisointi ja toiseuttaminen, ja tietynlainen scapegoating (että he ovat niitä pahoja ihmisiä, ja ilman heitä keskiluokka voisi jatkaa kokaiinin vetämistä viikonloppuisin ilman omantunnontuskia, koska sitten huumekulttuuri olisi kivan kiillotettua), on vaan osa tätä samaa keskustelua. Mitä suomitumppu on tästä mieltä?
