Suomalainen Uniblogi

Kerro miten alitajunta on sinua viimeksi trollaillut

[ruttotohtori]

Mä näin tos yhtenä yönä unta jostai 70- tai 80-luvulla tehdystä kauhuelokuvasta, jossa iso tarantella piinasi seitsenhenkistä perhettä. Se perhe asu wanhan näkösessä, puisessa talossa. Sitä taloa ei oltu maalattu, vaan kaikki seinien, lattian ja katon harmaantuneet puut oli näkyvillä. Siinä talossa oli kolme kerrosta, joista jokainen muodosti yhden huoneen. Talossa oli todella vähän huonekaluja, ja ne kaikki oli tehty samanlaisesta harmaantuneesta puusta kuin talokin. Elokuva kuitenkin sijoittui nykyaikaa, eli 70- tai 80-luvulle. Talon etuoven edessä oli isohko, aidattu terassi. Terassin aidassa oli kulkuaukko suoraan talon etuovea vastapäätä. Koko talon ympärystä oli veden vallassa olevaa tiheää pajukkoa. Terassin edestä lähti pitkospuut, jotka kulkivat ensin suoraan ja kaartuivat sitten loivasti vasemmalle ja katosivat tieheän pajukon sekaan.

Talossa asuvaan perheeseen kuului isä, viisi ala-asteikäistä poikaa, joista kaksi olivat kaksoset, ja päiväkoti-ikäinen tyttö. Kaikki lapset asuivat talon ylimmässä kerroksessa, jostaa ei löytynyt muita huonekaluja, kuin puiset sängyt sekä pari pientä yöpöytää. Mitään leluja tai muita lasten juttuja siellä ei ollut.

Përhettä alkoi terrorisoimaan hieman suomenpystykorvaa pienempi tarantella, joka kuitenkin pystyi halutessaan piiloutumaan taloon. Hämähäkkikohtauksissa käytettiin nukkea niissä kohdissa, joissa hämähäkin ei tarvinnut liikkua, ja kohtaukset, joissa hämähäkki liikkui talossa oli totetutettu oikean hämähäkin ja talon piennoismallin avulla.

En muista elukuvan juonesta enää muuta kuin sen, että aivan lopussa perhe poistui talosta pitkospuita pitkin.

[ruttotohtori]

Viimeöisessä unessa Vladimir Putin ajeli pitkin Moskovan katuja maastoautollaan, jossa oli toisen puolen vilkku keltainen ja toinen vihreä (hänellä oli hallituksen eriyislupa näihin vilkkuihin)

[triibulinekiisu]

Eiiiiih, kävin unessa kaupassa mutta heräsin ja nyt pitää käydä UUDESTAAN kaupassa

[ruttotohtori]

Sun ois pitäny pitää tiukasti kiinni niistä ostoksista ku heräsit ni oisit saanu ne mukaas unesta (tää toimi Painajainen Elm Streetillä-elokuvassa Freddy Kruegerin lakin kans, oletan, että sama onnistuu myös elintarvikkeiden kanssa)

[teepussilakana]

pakko sanoa että tykkään sanasta "univelka"

ei itse tunteesta mutta se on nii hyvä sana koska olet VELKAA unta itsellesi

[everylittlethingshedoesismagic]

(via Home / X)

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viimeyönä olin jonkun selviytyjäporukan kanssa yliopistolla, jossa oli zombeja. Jouduin erilleen porukasta ja kiipesin zombeja karkuun korkealle ikkunalaudalle. Zombeja oli vaikea erottaa tavallisista ihmisistä. Niillä oli välillä vain aavistuksen tyhjempi katse.

Olin jumissa ikkunalaudalla ja alle alkoi kerääntyä zombeja. En halunnut pitää meteliä rikkomalla ikkunaa, joten yritin ensin hutkia jollain mopilla zombeja. Se ei tuottanut tulosta. Sitten huomasin, että yksi ikkunoista oli auki ja pääsin punkemaan itseni siitä ulos.

Ulkona ei ollut ketään. Suuntasin tielle, jossa näin liikettä ja ajattelin, että ehkä voin liftata jonkun kyytiin. Ensimmäisenä kohdalle osui pieni lauma koiria, jotka oli sidottu muovilaatikkoon, jossa oli pyörät. Se näytti joltain dyykkariversiolta valjakosta. Ajattelin, ettei minulla varmaan ole varaa nirsoilla ja istuin kyytiin.

Koirat lähtivät liikkeelle. Ensin se liikkui hitaasti, mutta sitten ne pääsivät mukavaan rytmiin. Hoksasin myös, miten sitä joukkiota sai ohjattua nykimällä niiden hihnoja sopivasti. Päädyin keskelle jotain aitausta. Maa oli ruohotonta ja kumpuilevaa ja aidat sen ympärillä suht jykevää puuta.

Yritin ensin etsiä tietä ulos aitauksesta, mutten onnistunut. Sitten aitauksesta aukesi ovi ja sieltä tuli mies, jonka naamassa oli mutaa ja jotain punaista.

"Ole pliis ihminen", sanoin ääneen, koska en olisi jaksanut tapella.

Se oli ihminen. Se oli ilmeisesti mukana jonkunlaisessa joukkiossa, jolla oli joku oma missio, mistä se ei kertonut sillä kohtaa tarkemmin. Kysyin, voinko liittyä. Sen kaverit olivat epäileväisiä, mutta tämä mutanaama sanoi suunnilleen, että: "Tää kaveri näkee mut, naama mudassa ja veressä ja kysyy suunnilleen ensimmäisenä, että ollaanko kavereita. Tällasia me halutaan."

[ruttotohtori]

Herästyskello soi kahdeksalta, ja jostain kumman syystä sillä samalla hetkellä David Tennant katosi olohuoneesta :(

[alitajunta-trollaa]

Näin söpöä R76 unta.  Se oli ennen OW:n romahdusta ja siellä oli juhlat. Yksi agentti alkoi piirittämään Reaperia silleen “hey babe meille vai teille vink vönk” samalla kun Reaper kännäten katsoi yhdessä tanssivia solttua ja Vincentiä. Sellainen huvittava yksityiskohta, tän agentin nimi oli Alexander ja mun aivot eivät osanneet päättää oliko se Hamilton vai Stubb koska aina välillä se oli Hamiltonin näköinen mut joskus se oli Stubbin näköinen. Reaper siinä yksinäisyyttään päätti lähteä tän agentin mukaan, mut tää agentti oli hirveän haluton lähtemään omille kämpilleen niin nää kaksi lähtikin etsimään sieltä isosta juhlarilasta jotain kolkkaa Tää agentti puhui koko ajan omasta erinomaisuudestaan ja Reaper vaan murahteli siihen epäkiinnostuneena, hän mietti Solttua ja oli mustasukkainen sekä surullinen. Sieltä juhlista löytyy makkari, joka on sisustettu Minecraft tyyliin ja nää kaksi jää sinne. Reaper vaan haluaa edes hetken tuntea olevansa rakastettu eikä sitä kiinnosta kuka se on koska hän tietää ettei se voi olla solttu. Se agentti alkaa riisumaan omaa takkiaan ja känninen reaper omaansa. Kun se agentti tulee suutelemaan Reaperia niin Reaper huomaa että tällä tyypillä on nimettömässä sormus. Reaper kysyy että mitä helvettiä, onko tää agentti perheellinen. Agentti menee hetkeksi ihan sekaisin ja yrittää kierrellä mutta myöntää että hänellä on vaimo ja kaksi lasta mutta se ei ole este. Sitten se agentti on hyvin hämmentynyt kun kuulemma koko Overwatch tietää hänestä ja hänellä on pelimiehen maine eikä ketään ole koskaan ennen haitannut. Reaper tuntee olonsa likaiseksi ja käskee tätä miestä pukemaan äkkiä ja painumaan vittuun. Hän sanoo oikeastaan itselleen että “Olin valmis antamaan sen olla ettet ole Jack mutta petturuutta en”. Johon tää agentti sanoo että Soldier muuten lähti heidän peräänsä kun he lähtivät tanssisalista. Reaper panikoi. Hän tarttuu tätä agenttia kiinni rinnuksista ja paikaa seinää vasten sanoen “mitään ei tapahtunut, me emme koskaan tavanneet ja jos sanot mitään muuta tapan sinut tavalla jota et osaa edes kuvitella”. Agentti nyökkää ja lähtee. Reaper alkaa pukea takkiaan päälle ja miettii minne lähtee karkuun. Hän miettii että Soldier ei koskaan enää arvosta häntä samoin jos saa tietää tästä. Juuri kun Reaper on lähdössä huoneesta Soldier juoksee paikalle. Hetken miehet katsovat toisiaan. Soldier kysyy onko reaper kunnossa ja Reaper nyökkää. Reaper kysyy mitä soldier tekee täällä ja soldier sanoo nähneensä Reaperin lähteneen Alexanderin kanssa ja huolestui koska agentilla on tietty maine. Reaper kääntyy selin solttuun hieman nolona ja kauhistukeena vastaten että niin hänellä taitaa olla mutta hän ei voisi tehdä sitä perheelliselle miehelle. Soldier katsoo Reaperia hetken ja sitten lyö tätä kerran selkään. Reaper on että?? Ja kääntyy jolloin soldier ottaa hänestä kiinni ja halaa häntä. Soldier sanoo ettei kestänyt ajatusta Reaperista toisen kanssa. Soldier tarttuu omaan visiiriinsä ja Reaperin naamion ja suutelee Reaperia. Ja tähän mä herään

[maroonracoon]

I saw you in my dream last night

[headspace-hotel]

I am drawing a Creature.

What does it need? I am opening the floor to suggestions.

[headspace-hotel]

All excellent suggestions! It is big on the display structures huh...what now?

[headspace-hotel]

For your consideration...

[headspace-hotel]

I hope this is a satisfactory amount of wings

[headspace-hotel]

Your suggestions have been heard

[headspace-hotel]

This one goes out to the person who said “big smile.” He is doing his best to reassure you by smiling, a very friendly human thing to do,

[imthatwannabeauthor]

Hi, I say this with absolutely no joking tone, how the fuck did you find one of my childhood nightmare creatures, like, legitimately no joke you’ve got it down to the fucking shade of blue in the eyes and the number of wings, like what the fuck

you got the antlers and the fucking teeth and the floaty neck ring with the eyes, literally the only thing missing is the second ring of eyes 

[headspace-hotel]

Well...I crowdsourced him.

[imthatwannabeauthor]

you sure did, it’s just the absurdity of being online and going from ‘ah yes, look at this funky dude’ to, ‘huh this is looking quite a lot like my childhood nightmare’ to having like, an exact copy of him. 

[headspace-hotel]

@imthatwannabeauthor Ah...I think he was only trying to show you that he was there for you...well, he did his best.

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä menin hissillä katolle. Siellä oli @neekkis ja @kvartsi kuhertelemassa pukeutuneena Overwatchin Reaperiksi ja Soldier76:ksi. Minulla olisi ollut heille tärkeää asiaa liittyen veroihin, mutta en halunnut häiritä, joten heräsin.

[kvartsi]

Ehkä, jos @neekkis kysyy kiltisti

[neekkis]

Jos ei tartte puhua veroista.

[tenthfloorghostgirl]

[uni416]

...There I was, veritably myself again.

[uni416]

This life is a F*CKING NIGHTMARE

[the-morgue-moth]

@sar-kalu

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä menin hissillä katolle. Siellä oli @neekkis ja @kvartsi kuhertelemassa pukeutuneena Overwatchin Reaperiksi ja Soldier76:ksi. Minulla olisi ollut heille tärkeää asiaa liittyen veroihin, mutta en halunnut häiritä, joten heräsin.

[llamagoddessofficial]

[This idea has been rattling in my brain and I had to share it.]

I know we all love the ‘humans are space orcs’ concept… but imagine, onboard the new ship they’ve been assigned to, the human meets an actual space orc. A massive monster… fangs and tusks and scars and a battle-hardened stare, looming over all the other life forms on the ship in its thick indestructible armour it refuses to remove. It barely drinks, it doesn’t need sleep, its massive shoulders are heavy with the terrible things it has experienced. Compared to the squishy & delicate human body, this thing is a walking tank.

… Except instead of hating/ignoring one another, the human and the monster start bonding over both coming from death planets. The human is excited to find a life form who doesn’t quiver with fear at the vague description of a jellyfish and the monster is ecstatic to meet someone who understands the feeling of being bitten by a qua’lem (cats are pretty close). They sit together and compare dangerous animals and locations as the other aliens look on in confusion and fear… oh, you also have dense jungles of deadly hidden predators, boiling acid lakes, tamed predatory killers, and areas with horrendously high and low temperatures? Sick!! 

It doesn’t take long before the two of them become totally inseparable. The human loves not feeling like some kind of crazy outsider and the monster is overjoyed they’ve finally found an equal in this unkillable marshmallow.

Monster: When I was a youngling, a grol-lik stung straight through my armour. The pain lasted for approximately 16 human hours. Human: Oh yeah man, I get that. As a kid I got a wasp stuck in my shirt. It stung me like four times, it was awful, and all my cousins just laughed at me… Monster: [using their arm screen to research human courting methods] I see.

[semisolidmind]

i love this,

[saint-batrick]

SIX SEASONS AND A MOVIE!

[ruttotohtori]

Mä näin jotai unta mis @neekkis oli menos naimisii jonku tinderis tapaamansa miehen kanssa ja ne oli tuntenu vaa 4 päivää eikä ollu ees kertaakaa tavannu ja sit neekkis sai selville et se mies oliki iha hirvee munapää ja sil oli jotai 20 tyttöystävää ja se aiko mennä neekkiksen kans naimisii vaa siks et jos ne tyttöystävät jättää sen ni se pääsis sit kuitenki jonku naisen kans sänkyy mut sit neekkis ei kertonu sille miehelle et se tietää tost jutust eikä perunu häitä, vaa kehitteli jonku tosi hienon kostosuunnitelman (mut heräsin enne ku unes ois tullu se kostovaihe). Mua ei ollu kutsuttu sinne häihin mut satuin pyöräilee sen hääpaikan oli ja sit mä vaa päätin mennä sinne (oli kesä ja häät oli ulkona jonku kirkon/hautausmaan/historiallisen kartanon alueel (sielt löyty ni kaikki)). Siel oli iha vitusti porukkaa. 

Toi ruskeel rajattu o semmone sorapolkusydeemi. Ylöspäin menevä kohta johti kirkolle ja tonne alueelle mentii tost vasemmalt (neekkiksen ja miehen porukat oli jostai syyst pidetty erillää, merkkasin tähä karttaa vaa neekkiksen alueen. miehen porukat oli vasemmal (ja ne kaikki vaa seisoskeli puvut pääl ja oli jo alottanu juomisen)). Violeteil paikoil istu jotai neekkiksen sukulaisii, jotka tuli juttelee mulle ja tytötteli koko ajan. sit neekkis istu vihreel paikal ja mä istuin sinisel ja keltaset oli jotai muita suomitumblaajii. Pinkeil paikoil istu sauli niinistö ja jenni haukio. 

Sit yhes kohas kirkolle johtavaa polkuu pitkin tuli kaks kadettii kantaen wanhan ajan puhelinta helmin ja paljetein kirjaillul silkkityynyl ja kerto et presidentinlinnast soitetaa et jenni haukio o kuollu (se ei sit yhtäkkii ilmeisesti enää istunukkaa salen vieres?) ja sale lähti äkkii juoksee kartanolle sen puhelimen kans et se vois puhuu yksityisesti ja sit selvis et jenni haukio ei ollukkaa kuollu vaa se oli vaa saanu jonku sairaskohtauksen tai jotai. Sit e muista et mitä sen jälkee tapahtu ja sit mä heräsin. Neekkis olis kuitenki kostanu joko vihkimisen aikana tai sit ku hääkakku o leikattu ja kaikki o syömäs.

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani

tiedätkö sen tunteen, kun olet vajoamassa uneen ja sitten yhtäkkiä säpsähdät? No mulle kävi päinvastoin.

Kello oli noin seitsemän aamulla ja päätin vielä nukkua. Tunsin vajoavani uneen, mutta yhtäkkiä yläkroppani alkoi nousta ylöspäin. Se tuntui oudolta, mutta päätin vaan antaa sen tapahtua. Katsoin huonettani, joka ei tuntunut pysyvän yhdenmukaisesti samassa aikajanassa tai todellisuudessa. Huone räpsyi edessäni eri vuorokauden aikoina, vuoden aikoina, eri järjestyksessä ja kaaoksessa. Se ei tuntunut oikealta. Se tuntui vähän ahdistavalta, joten lähdin ulos. En pukenut vaatteita välissä, koska mikään sänkyäni lukuunottamatta asunnossani ei tuntunut pysyvän paikallaan - vaatteet kaikkein vähiten.

Mikään ei ollut, kuin pitäisi, mutta samaan aikaan kaikki tuntui hyvin todelliselta ja avaruudelliset mittasuhteet tuntuivat olevan kohdillaan. Aikajanalliset eivät.

Ulkona työkaveri oli haravoimassa lehtiä. Seitsemältä aamulla. Joulukuussa. Tai sitten mä olin väärässä ajassa. Menin pihan toiselle puolelle työpaikalleni. Ruokalassa yli paljon väkeä siihen nähden, että pitäisi olla kello seitsemän aamulla. 

Lisäksi keho tuntui omituiselta. Sitä oli hankalaa liikuttaa, en saanut toista silmääni auki ja minua alkoi ahdistaa. Yleensä mulla oli enemmän resilienssiä kaikenlaiselle outoudelle. En pystynyt puhumaan työkavereille, koska pelkäsin alkavani itkeä. Menin käytävään yrittämään tasata oloani. Osa kehostani tuntui turralta. En tiennyt, miksi minua ahdistaa. Miksi silmäni ei auennut? Pakotin sormen avulla sen auki...

...ja havaitsin silmäni olevan hautautuneena tyynyyni. Makasin sängyssäni. Kaikki tuntui taas siltä, kuin pitääkin. Katsoin kelloa ja totesin nukkuneeni noin puoli tuntia. Aikajana oli paikoillaan.

[fuckyeahcomicsbaby]

People aren’t the only ones with vivid imaginations

[ajtheslayer]

THAT DOG HAS SOME OPINIONS ON HER OWNERS’ HINGES!!! xD

[thefingerfuckingfemalefury]

“OIL UR HINGES U FOOLISH WEIRD DOGS”

[geekandmisandry]

My dog hates the squeaky door

[achelois-ella]

This is the best post on the internet, everyone else go home