Mä näin tos yhtenä yönä unta jostai 70- tai 80-luvulla tehdystä kauhuelokuvasta, jossa iso tarantella piinasi seitsenhenkistä perhettä. Se perhe asu wanhan näkösessä, puisessa talossa. Sitä taloa ei oltu maalattu, vaan kaikki seinien, lattian ja katon harmaantuneet puut oli näkyvillä. Siinä talossa oli kolme kerrosta, joista jokainen muodosti yhden huoneen. Talossa oli todella vähän huonekaluja, ja ne kaikki oli tehty samanlaisesta harmaantuneesta puusta kuin talokin. Elokuva kuitenkin sijoittui nykyaikaa, eli 70- tai 80-luvulle. Talon etuoven edessä oli isohko, aidattu terassi. Terassin aidassa oli kulkuaukko suoraan talon etuovea vastapäätä. Koko talon ympärystä oli veden vallassa olevaa tiheää pajukkoa. Terassin edestä lähti pitkospuut, jotka kulkivat ensin suoraan ja kaartuivat sitten loivasti vasemmalle ja katosivat tieheän pajukon sekaan.
Talossa asuvaan perheeseen kuului isä, viisi ala-asteikäistä poikaa, joista kaksi olivat kaksoset, ja päiväkoti-ikäinen tyttö. Kaikki lapset asuivat talon ylimmässä kerroksessa, jostaa ei löytynyt muita huonekaluja, kuin puiset sängyt sekä pari pientä yöpöytää. Mitään leluja tai muita lasten juttuja siellä ei ollut.
Përhettä alkoi terrorisoimaan hieman suomenpystykorvaa pienempi tarantella, joka kuitenkin pystyi halutessaan piiloutumaan taloon. Hämähäkkikohtauksissa käytettiin nukkea niissä kohdissa, joissa hämähäkin ei tarvinnut liikkua, ja kohtaukset, joissa hämähäkki liikkui talossa oli totetutettu oikean hämähäkin ja talon piennoismallin avulla.
En muista elukuvan juonesta enää muuta kuin sen, että aivan lopussa perhe poistui talosta pitkospuita pitkin.
