#inflaatio

[laguerrehumanitaire-lefilm]

Kesä loppuu, työt alkaa

Onko muilla jotain muuta? Itsellä sanat vähissä ainakin. Näin on kuitenkin näreet ja vaikka sainkin lomat kivasti näille loppukesän päivillle, kuten halusin, fiilis on snadisti haikea. Palkka tulee olemaan kuitenkin loppuvuodesta parempi, joten lainojen lyhentely sekä järjetön inflaatio ei tunnu aivan niin pahalta. Silti on pakko puristaa, pihistää ja nitistää. Hyvää loppukesää ja syksyä kaikille lukijoille!

[turkinuutiset]

Turkin hallitus maksaa viime vuoden inflaatio erot eläkkäläisille tässä kuussa

Turkin hallitus maksaa viime vuoden inflaatio erot eläkkäläisille tässä kuussa

Turkin hallitus maksaa viime vuoden (2018) inflaatio erot eläkkäläisille tässä kuussa (tammikuu 2019)

Turkin hallituksella on hyviä uutisia kansalaisille. Hallitus alkaa maksamaan viime vuoden inflaatio erot eläkeläisille tässä kuussa (tammikuu 2019). Hallitus pyrkii tällä käytännöllä että kansalaisten ostovoima säilyette inflaatio syö ostovaoimaa. Tämä käytäntö on ollut monta vuotta voimassa…

View On WordPress

[vittuaamen]

Anteeksi, mutta mistä lähtien purkkapussit on maksanut 3 EUROA????? 3 kokonaista euroa eihän tähän lystiin (=terveyteen jne.) ole varaa Erkilläkään

[tommyrosenqvist]

Erinomainen kirjoitus ja virkistävä näkökulma Elina Lepomäeltä ja Tero Luomalta.

Otteita kirjoituksesta:

"Miksi tuotteiden ja palvelujen pitäisi olla huomenna kalliimpia kuin tänään? Tämä peruskysymys on jäänyt inflaation puolestapuhujilta vastaamatta. Ihminen valitsee luonnostaan hyödyn mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Positiivinen aikapreferenssi selittää velkamarkkinoiden olemassaolon: pankkilainalla voi hankkia suuremman asunnon jo tänään, sen sijaan että säästäisi ensin vuosia. Inflaatio, hintojen jatkuva nousu, ei ole luonnollinen ilmiö."

"On myytti, että deflaatio estäisi investointeja. Inflaation vallitessa pääoma vaatii korkeampaa tuottoa rahan ostovoiman ylläpitämiseksi, deflaatiossa pääoma kykenee tyytymään vähempään. Turhan usein tarkastellaan nimellistä tuottoa reaalituoton sijasta. Vaikka tuotantolaitoksen hinta laskisikin, tuottaa se edelleen sen määrän peltipurkkeja tai paperia kuin ennenkin. Reaalitalouteen vaikutus on sama."

"Samoin on myytti, että deflaatio pienentäisi kokonaiskulutusta. Hintojen lasku kasvattaa ostovoimaa. Palkat laskevat hitaasti, joten palkansaajille deflaatio on pelastus. Vähittäiskauppojen tammikuiset hinnanlaskuilmoitukset tuskin saivat kuluttajien suita mutrulle!"

"Deflaatiota pelätään, koska sitä ei osata. Taloudessa ja politiikassa vaikuttaa sukupolvi, joka on elänyt vain nousuhinnoittelussa. Moni asia mutkistuu, kun exceliin syötetään indeksikasvun sijaan negatiivista hintakehitystä. Inflaatio on kaikille toimijoille helpompi toimintaympäristö; se antaa asioita ilmaiseksi."

"On aito vaara, että ilmainen raha johtaa euroalueen sisäiseen sosialismiin, jossa tuottavuutta nostavat uudistukset lykätään, markkinoiden hintasignaalit katoavat ja reaalitalouden kannustimet tuottaa lisäarvoa häviävät. Deflaatiossa olisi toisin."

[mikakotikoski]

KANSANTALOUS - KRIITTINEN - 07-12 - Miksi pelkkä setelirahoitus ei pelasta länsimaita

Oma näkemykseni pääpiirteittäin

Siksi, että raha ei tuo lisäarvoa. Koska se ei tuo lisäarvoa jo kriittisesti velkaantunut maa ei voi oikeasti hyötyä lisärahan painamisesta. Raha on ainoastaan vaihdon väline jolla varallisuutta voidaan jakaa uudelleen. Esimerkiksi Kiinan tapainen vain 25% suhteessa BKTeen velkaantunut taho voi painaa rahaa lisää ilman että seuraukset ovat pahat. Vaikka rahan määrä tuplataan luottamus tuskin joutuu vielä koetukselle, koska lisätyn rahan määrää vastaan on edelleen reaalista omaisuutta. Kun Kreikan tilanteessa oleva valtio päättää paina rahaa luottamusta ei ole lähtökohtaisestikaan, eikä tilanne miksikään muutu. Itseasiassa se vain heikkenee ja johtaa pahimmassa tapauksessa katastrofiin. Meidän Suomalaisten näkökulmasta rahan painaminen omaan käyttöön voisi vielä olla jotenkuten, lyhyessä juoksussa tasapainottavana tekijänä ok, mutta etelään lahjoitettavaksi massiivinen virhe.

Keskustelua Kauppalehden talouspolitiikan forumilla

Erityisesti haluan kiinnittä huomionne Presidentti Sauli Niinistön taannoiseen kannanottoon, johon liittyen omat kommenttini seuraavassa:

Niinistö lausuu (vapaasti siteeraten) "On aika ymmärrettävää, että tilanne askarruttaa sinänsä, mutta en kuitenkaan usko, että Suomalaisilla on tahtoa lähteä eurosta noin vain, enkä ainakaan itse olisi sellaista ratkaisua suosittelemassa" "Viimekätinen tie siitä -minun käsitykseni mukaan- ulos on että Euroopan keskuspankki jossain vaieessa lisää setelistön määrää niinkuin Yhdysvalloissa on tehty. En pidä sitäkään tietysti nyt kauhean ihanteellisena ratkaisuna, että setelipainolla pyörittämällä ongelmat hoidettaisiin, sillä kyllä se johtaa varmaan sitten inflaatioon sitten jossain vaiheessa, mutta se alkaa vaikutta ainoalta tieltä." "Kyllä niitä vakuuksia minusta, ennenkin sen olen todennut, hyvin voidaan vaatia. Ei siitä nyt ainakaan vahinkoa pitäisi tulla." Ei tämä mielestäni valitettavasti ole valtiomiehen puhetta tilanteessa jossa käytännössä jopa itsenäisyytemme on uhattuna ja yli puolet kansasta vastustaa lisätukia. Kvantitatiivisesti puhe ei myöskään tarjoa aiemmin kuulemalleni mitään uutta. Tarkoitan siis selkeitä, faktisia perusteita sille, miksi eurosta ei nyt kannattaisi pikemmin erota kuin siinä pysyä tai miksi rahan painaminen olisi oikea, kestävä ratkaisu. Euroa kritisoivilta tahoilta olen saanut lukea sen sijaan montakin sellaista selontekoa, jossa vedotaan selkeisiin vaikuttiimiin ja jopa yksiselitteisiin numeroihin sen puolesta, että meidän Suomalaisten näkökulmasta eurossa väkisin pysyminen varsinkaan nykysysteemillä eli rahaa massiivisesti lisää painamalla ja edelleen rahat etelä-eurooppaan käytännössä pankkien tukemiseen lahjoittamalla ei ole kannattavaa vaan jopa erittäin tuhoisa tie. Jos setelipainoa Suomessa harkittaisiinkin käytettäväksi se toimisi nähdäkseni korkeintaan lievittävänä puskurina. Erityisesti vain mikäli samalla: a) Lisälikviditeetti varmuudella jaettaisiin vain ja ainoastaan Suomeen ja Suomalaisten hyväksi b) Johtomme omalla esimerkillään samalla aivan konkreettisesti osoittaisi, että pitkän tähtäyksen talouden kilpailukykyä parantaaksemme säästäminen/kannattaviin, potentiaalisti lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin pelkän kuluttamisen sijaan on myös nykytilanteessa erittäin tärkeää c) Johtomme omalla esimerkillään samalla aivan konkreettisesti osoittaisi, että julkisen sektorin ansiottomia etuja ollaan valmiit karsimaan pitkän tähtäyksen kilpailukyvyn saavuuttamiseksi ja turvaamiseksi. Nuo reunaehdot voi täyttää vain hyvällä itsekurilla toimiva itsenäinen talousalue. Etelä-eurooppa ei sitä ole. Suomen siis kannattaisi erota eurosta.

[mikakotikoski]

KANSANTALOUS - 06-12 - Inflaation oikein mitoittaminen

Olen avannut tähän liittyen keskustelusäikeen Kauppalehden kl.fi talouspolitiikan -forumilla.

Inflaatioon liittyvä keskustelu on vilkastunut huomattavasti Euroalueen kärjistyneen talouskriisin myötä. On niitä jotka edelleen vannovat 0-inflaation puolesta ja niitä joiden mielestä edes 20% vuotuinen inflaatiovauhti ei ole haitaksi. 

Kummatkin ovat nähdäkseni vaarallisesti väärässä. Kyseinen näkemysero on mielestäni eräs keskeisimmistä nykykriisiin johtaneista seikoista.

Toistan siksi 20.6.1995 Helsingin Sanomissa julkaistun näkemykseni:

Haluaisin kiittää Jukka Ahosta "Mallina matala inflaatio" -kirjoituksesta (HS 20. 6.), jossa on tuotu ansiokkaasti esiin Suomen Pankin sekä talouselämän ja tutkimussektorin näkemyserot.

Erityisesti on huomattava se nimellisarvoihin tukeutuva ja suurpiirteinen tapa, jolla Suomen Pankin rahapolitiikan osaston päällikkö Pentti Pikkarainen kommentoi keskuspankin näkemyksiä. Nähdäkseni markkinoilla olisi paljon helpompi tehdä huolellista analyysia, jos Suomen Pankki aktiivisemmin tiedottaisi omasta huolellisesta analyysistaan ja omien operaatioidensa mahdollisista vaikutuksista markkinoihin.

Erityisen hyvä huomio kirjoituksessa on Ahosen oma toteamus: "Jos inflaatio on uskottavan alhainen, epävarmuus vähenee ja korot laskevat. Tämä luo suotuisaa ympäristöä investoinneille ja sitä kautta talouden ja työllisyyden kasvulle." Tässä sana uskottava luo oikean perspektiivin inflaatiokäsitteeseen.

Olen 9. 3. Kauppalehdessä julkaistussa kirjoituksssani pyrkinyt esittämään näkemykseni inflaation ja reaalikoron oikeasta tasosta ja näiden välisestä suhteesta. Koko kansantalouden infrastruktuurin poistovauhdin perusteella voimme asettaa laskennallisen koron, joka mielestäni oikealla tavalla kuvaa pitkällä tähtäyksellä tavoiteltavaa inflaatiovauhtia.

Inflaatiokeskustelua tärkeämmäksi pitäisi mielestäni kuitenkin lyhyellä tähtäyksellä nostaa keskustelu reaalikoron tasosta. Käytännössä investointihalun elvyttämisellä perusteltu, oikein mitoitettu reaalikorko on ainoa tapa käynnistää kotimarkkinasektorin investoinnit nopeasti menettämättä uskottavuutta kansainvälisillä rahamarkkinoilla.

Suomessa inflaatiovauhti on teollisuusmaiden matalimmasta päästä ja reaalikorko korkeimmasta päästä. Herää kysymys reaalikoron reaalimaailmaisesta kiinnekohdasta. Vastaukseni tähän on kansantalouden infrastruktuurin kasvuvauhti.

Tällä hetkellä meille halutaan uskotella, että voimme toimia tilanteessa jossa korkokomponentteja tuloslaskelmanäkökulmasta tarkasteltaessa kansantaloutemme liikevaihto on noin 8,5 prosenttia (pitkät korot), kansantaloutemme infrastruktuurin heikentymisestä aiheutuvat kulut ja poistot alle 2 prosenttia (inflaatio) ja kansantaloutemme infrastruktuurin kasvun aikaansaama kate runsaat 6,5 prosenttia (reaalikorko).

Toisin sanoen, kun päättäjät etenkin 60- ja 70-luvuilla halusivat vastaavat tekijät huomioon ottaen uskotella kansalaisille, että kansantalous voi toimia tappiollisesti (negatiivinen reaalikorko), haluavat nykyiset päättäjät uskotella meidän harjoittavan tuottavaa toimintaa, jonka tuotto pitkällä tähtäyksellä reaalikorko-osuuden perusteella on yhä edelleen yli 76 prosenttia liikevaihdosta!

Mielestäni olisi mahdollisimman pikaisesti selvitettävä todellisen kasvun kilpailukykyinen optimitaso ja sovitettava rahapoliittiset operaatiot sen mukaisiksi; ennen kaikkea kotimarkkinasektorin investointien mahdollistamiseksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi.

Mielestäni Robert J. Barron tutkimus nimenomaan osoittaa todeksi keskuspankkimme liioitellun inflaatiopelon todetessaan inflaatiovauhdin kiihtymisen kymmenellä prosentilla vähentäneen reaalisen bruttokansantuotteen kasvua ainoastaan 0,2-0,3 prosenttia. Omaksi vahingokseen tutkimus kuitenkin on vertaillut ainoastaan hyvin korkeita inflaatiolukuja hyvin alhaisiin. Näin lukijalle syntyy mielikuva mustavalkoisesta maailmasta, jossa vaihtoehtoina on joko hyvin matala tai korkea inflaatio.

MIKA KOTIKOSKI kauppat. yo liikkeenharjoittaja Helsinki

Lähde: HS.fi digilehden arkisto (edellyttää reksteröitymistä)

Yllä olevaa näkemystäni puoltaa sittemmin julkaistu tutkimustulos ideaalisesta inflaatiovauhdista suhteessa kansatuotteen kasvunopeuteen. Alla oleva kuva on mielestäni erittäin havainnollinen:

Lähde: Kl.fi mieleipidekirjoitus

Nykytilanne 2012 on valitettavasti nähdäkseni kehittynyt jo pisteeseen jossa hallitun inflaation saavuttaminen suhteessa pitkän aikavälin trendiin tulee toteutumaan lähinnä hallitsemattomasti. Näen kolme seknaariota:

Erittäin pitkään jatkuva, hitaan kasvun, stagnaationomainen jakso. Pidän tätä epätodennäköisimpänä. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan erittäin sopuisan poliittisen päätöksenteon myötä. Poliittisen yhtenäisyyden puuttuessa tämä on käytännössä mahdoton vaihtoehto.

Raju deflatorinen jakso. Tämä skenaario toteutuu todennäköisimmin, mikäli Saksan malli tiukan talouskurin myötä määrää eurokriisin kärjistymisen vastatoimet tai mikäli maailmantaloutta äkillisesti horjuttaa jokin arvaamaton, päätöksenteosta riippumaton shokkitekijä.

Rajusti inflatorinen, jopa hyperinflaatioon johtava jakso. Tämä skenaario toteutuu todennäköisimmin, mikäli Ranskalaisvetoinen sosialistinen elvyttäminen ilman rakenneuudistuksia määrää eurokriisin kärjistymisen vastatoimet. Nykytilanteessa tämä kolmas skenaario on nähdäkseni todennäköisin. Perusteeni on, että vahvan valuutan "epäonnistumisen" myötä Keynesiläiseen elvyttämiseen perustuva näkemys on saanut jälleen vahvaa jalansijaa ja on siksi poliittisesti helpoin tie. Näin ostamme lisäaikaa, mutta ongelma tulee lopulta kärjistyessään olemaan vain huonommin hallittavissa.