Minä ja Ketunlieko
Kun aloin suunnitella tarinaa, eräs varsin keskeisistä henkilöistä, Ketunlieko oli vielä toista sukupuolta. Alunperin hän lähti kehittymään jonkinlaisesta alter egostani. Kun aloi työstää tätä tarinaksi, totesin, että en voi kirjoittaa niin suoraan itseäni tarinaan, se ei vain olisi mielekästä.
Rakentaessani ja kehittäessäni hahmoja käyn heidän kanssaan päänsisäisiä keskusteluja. Aloin käydä Ketunlieon kanssa tälläistä keskustelua.
Minä: Et ole minä. Ketunlieko: En niin. Minä: Kuka olet? Ketunlieko: Olen Ketunlieko, parantajan ja metsästäjän poika. Minä: Poika? Hetkinen, luulin sun olevan tyttö. Ketunlieko: No et ole ensimmäinen. Minä: Eli sä olet transmies. Okei. Luulisin, että pystyn melko helpostikin kirjoittamaan transmiehen näkökulmasta, kun perehdyn aiheeseen. Ketunlieko: En minä tiedä mihin sinä pystyt, mutta mä olen mies. Piste. Minä: Miksei... Fantasiakirjallisuudessa ei ole lainkaan tarpeeksi transrepresentaatiota. Mainiota itse asiassa.
Ironista kyllä, kun lähdin työstämään Ketunliekoa minusta erilliseksi hahmoksi, opin itsestäni enemmän kuin moneen vuoteen. Koska lähdin ottamaan selvää transsukupuolisuudesta ja siitä, mitä on olla transmies, törmäsin suomalaistettuun käsitteeseen transgender ja sen kautta muunsukupuolisuuteen.
Lukiessani jonkun muunsukupuolisen kuvausta omasta elämästään, tunnistin siinä itseni. Se on viimeisen viiden vuoden sisällä tapahtunut kaikkein isoin asia identiteettini suhteen. Ja olen kuitenkin viimeisen viiden vuoden sisällä muun muassa päässyt yliopistoon, muuttanut pois synnyinpaikkakunnaltani ja mennyt naimisiin.
Sukupuolen uudet ja jännittävät puolet alkoivat avautua minulle. Nyt minulla oli termejä, joilla etsiä tietoa. Jotain, millä löytää vertaistukea. Omituinen vyyhti nimeltä sukupuoli alkoi keriytyä vauhdilla auki ja ongelmani lapsuudessa ja nuoruudessa kävivät yhtäkkiä järkeen. Tajusin vihdoin, miksi minusta tuntui aina hankalalta kun liikuntatunneilla jaettiin tytöt ja pojat eri joukkueisiin, miksi olin ala-asteelta saakka vältellyt aina viimeiseen saakka sukupuolitettujen vessojen käyttämistä, miksi se tuntui mukavalta, kun ihmiset eivät osanneet heti sanoa olenko tyttö vai poika, miksi en ollut omieni joukossa tyttöjen sen enempää kuin poikienkaan joukossa, miksi samaistuin sukupuolineutraaliksi tulkitsemiini hahmoihin tarinoissa ja piirretyissä, äkkiä kaikessa oli järkeä.
Se oli aika mahtavaa. Tämä on myös yksi syistä, miksi tämä on minulle aivan erityisen tärkeä kirjoitusprojekti; se on opettanut minulle jo nyt paljon.
Ja loppuen lopuksi tarinan alkaessa kehittyä, myös Ketunlieko lähti rohkeasti kehittymään omaan suuntaansa. Me molemmat tarvitsimme tätä.