Hyvin vakavasti otettava ehdotus suomen kielen kirjoitusjärjestelmän parantamiseksi
Kaikki tietävät, että suomen kirjoitusjärjestelmä on kivan foneettinen. Paitsi että ei ole!!! Tässä ehdotukseni suomen kirjoitusjärjestelmän parantamiseksi, joka vastaa niin moderneihin kielen muutoksiin kuin vanhoihin järjestelmän kömmähdyksiin ja joka tulisi mielestäni ottaa käyttöön välittömästi kaikkialla Suomessa.
Mikä on hyvä foneettinen kirjoitusjärjestelmä?
Näin alkuun haluan määritellä mitkä ovat tavoitteeni tälle kirjoitusjärjestelmäuudistukselle. Täysin foneettista kirjotusjärjestelmää ei koskaan kannata oikeasti käyttää. esim. suomessa on useita eri h-äänteitä riippuen ympäröivistä äänteistä, eikä olisi mitään järkeä merkitä kaikkia eri h:ita eri merkeillä, koska nämä äänteet eivät sekoittuessaan aiheuta väärinymmärryksiä tai muuta sanojen merkitystä.
Hyvässä foneettisessa järjestelmässä onkin oma merkki jokaiselle äänteelle/äännejoukolle, jota ei saa sekoittaa toisen äänteen kanssa, tai muuten sanan merkitys voisi muuttua. Suomen nykyinen järjestelmä rikkoo tätä usealla tavalla, kuten tulette huomaamaan.
Lisäksi äänteet välillä muuttuvat sanarajojen yli ympäröivien äänteiden takia. Tämän foneettisen muutoksen merkitseminen on kuitenkin minusta henkilökohtaisesti toissijaista, koska nämä muutokset ovat hyvin säännönmukaisia. Lisäksi mielestäni on tärkeämpää, että kantasana säilyttää oman kirjoitusasunsa riippumatta siitä mitä äänteitä sanaa ennen tai jälkeen mahdollisesti on. Tästä voi toki olla eri mieltä, esim. japanin kielessä tällaiset äännemuutokset kirjoitetaan, jos käytetään foneettisia hiragana-merkkejä.
Kuitenkin muutosten systemaattisuuden takia mielestäni kirjoitusjärjestelmässä ei ole tarpeen ottaa huomioon sanarajojen ylittäviä äännemuutoksia, esimerkiksi sitä, että lähes aina p:n edellä n ääntyy m:nä. Esim. sana on + liitepartikkeli -pa kirjoitetaan onpa, mutta ääntyy lähes systemaattisesti "ompa". Näin asia on myös nykyisessä suomen kirjoitusjärjestelmässä ja se siis pysyköön myös niin. Seuraavat parannukset koskevat siis vain ja ainoastaan suomessa huonosti kirjoitettavia yksittäisi äänteitä,, eikä yritä täysin translitteroida luonnollista puhetta.
Kirjoitetaan suhu-s aina š ja lisätään se aakkosiin
Suomen kielessä on tupattu kirjoittamaan suhu-s joko hattuässällä (š) tai normaalilla ässällä (s), koska suomessa ei perinteisesti ole ollut erikseen äänteinä ässää ja suhu-ässää. Nykysuomessa monet kuitenkin lausuvat nämä systemaattisesti eri tavoilla, kuten sanoissa sakki ja šakki. Ääntämisero voi siis muuttaa sanan merkitystä ja siten erilliset kirjaimet ovat tarpeen. Tämä on johtanut ihmiset vieroksumaan suhu-ässästä normaalin ässän (s) käyttämistä kirjoituksessa, mutta toisaalta monille š on tuntematon (vaikkakin virallinen) tapa kirjoittaa suhu-ässä, koska sitä ei esimerkiksi opeteta koulussa muiden aakkosten mukana. Tämän takia monet ovat alkaneet käyttää englantilaista sh-merkintää suhu-ässälle, joka rikkoo suomen kirjoitusjärjestelmän foneettisuutta (suhu-ässää ei lausuta s+h). Tämä on aidosti typerää ja aiheuttaa sekaannusta, koska esimerkiksi ruokaa pasha ei lausuta pašša, vaan pas-ha, tai hammasharjaa ei lausuta hammašarja.
Asia on helpoin korjata niin, että suomalaisessa koulussa alettaisiin opettaa š osana aakkosia (kuten virossa) ja se lisättäisiin suomalaiseen näppäimistöön omana merkkinään, että se olisi helppo kirjoittaa.
ŋ-äänteelle oma kirjain
Ŋ, eli niin kutsuttu äng-äänne, on suomen kielen äänne, jolla ei nykykielessä ole yksittäistä kirjoitusasua. Se kirjoitetaan sanasta ja äänteen pituudesta riippuen joko n, g tai ng. Esimerkkejä näistä kirjoitusasuista ovat kenkä (keŋkä), magneetti (maŋneetti) ja kengät (keŋŋät). Nämä kirjoitusasut voidaan yhdistää järkevästi käyttäen ŋ-merkkiä, joka on saman äänteen merkki muun muassa saamen kielissä.
Syy äänteen epämääräiselle kirjoittamiselle on käsittääkseni se, että koska suomessa ei luonnostaan esiinny äänteitä n+g vierekkäin, niin ŋ:n kirjoittamien ng:llä ei aiheuta sekaannuksia. Suurin ongelma on mielestäni kuitenkin yksöis-ŋ:n kirjoittamisessa. Nykyisellään pitää vaikkapa vain tietää, että sanoissa magneetti ja signaali g lausutaan ŋ. Lisäksi muistan, että minulle on lapsena opetettu, että ŋ-äänne kirjoitetaan ng, joten olen kirjoittanut eräässä vaiheessa esim. onki muodosssa ongki. Nykyinen järjestelmä ei siis ole kovin intuitiivinen ja kun ŋ:lle on kerran olemassa kirjain, niin en näe mitään syytä vältellä sen käyttöä ja yrittää kirjoittaa tämä äänne eri tilanteissa erilaisin tavoin.
Merkitään loppukahdennukset eli rajageminaatiot x:llä
Suomessa on yksi äänne, jota ei nykyisellään kirjoiteta laisinkaan ja tämä aiheuttaa välillä sekaannuksia kirjoitetussa kielessä. Tämä äänne on loppukahdennus eli rajageminaatio (https://fi.wikipedia.org/wiki/Rajageminaatio). Tämä on siitä jännä äänne, että se vaikuttaa yli sanarajojen: se ääntyy joko glottaaliklusiilina (äänihuulten pysäyttämisenä), jos sitä seuraa vokaali, tai muuttuu seuraavaksi konsonantiksi, näin "kahdentaen" seuraavan konsonantin. Tämä on esimerkiksi syy miksi hernekeitto äännetään "hernekkeitto" (keskellä pitkä k). Herne todellisuudessa loppuu loppukahdennukseen, joka vain jätetään kirjoittamatta.
Joissain tilanteissa tämä kirjoittamatta jättäminen voi muuttaa merkitystä. Esimerkiksi jos nettisivulla on nappi jossa lukee lisää tietoja, ei voi tietää voiko napilla lisätä tietoja, vai saako napilla auki lisää (enemmän) tietoja. Puhuessa nämä kuitenkin lausutaan eri tavalla, koska käsky lisää todellisuudessa päättyy loppukahdennukseen. Puhuessa siis sekaannusta ei tulisi, koska ääntäminen on erilainen.
Ehdotukseni on käyttää loppukahdennuksen kirjoittamiseen x:kirjainta. X on nykyisellään lähes turha suomen aakkosissa, muutamaa lainasanaa (jotka voi kirjoittaa myös ilman äksää) lukuunottamatta. Kielitieteessä loppukahdennuksen aiheuttavaa äännettä/morfeemia kutsutaan usein x-morfeemiksi ja merkitään yläindeksiin laitetulla x:llä. X on siis kohtalaisen vakiintunut tapa merkitä tätä äännettä. Lisäksi se on helppo muistaa, koska X tarkoittaa symbolina yleensä joko puutosta tai kertolaskua, ja loppukahdennus joko poistaa äänen (ennen vokaalia glottaaliklusiili/tauko) tai tuplaa äänen (kahdentaa seuraavan konsonantin).
Lainasanat kirjoitetaan ääntämyksen, ei alkuperäsen kirjoitusasun mukaan
Suomessa on nykyään enemmän ja vähemmän vakiintuneita lainasanoja, kuten takeaway. Lainasanoissa ei ole loppujen lopuksi itsessään mitään vikaan (ovathan esim. sänky, tuoli, terve jne. lainasanoja), mutta modernit lainasanat usein säilyttävät alkuperäisen kirjoitusasun lainatusta kielestä, tai ainakin jonkin ei-foneettisen kompromissin, joka ei vastaa suomalaista lausumista. Esim. googlata lausutaan "guuglata", smoothie lausutaan "smuuthie"/"smuutie", take away lausutaan "teikhäwei"/"theikävei" tjsp. Jos lainasanoja haluaa käyttää, tulisi ne kirjoittaa niin, että ne todella vastaavat lausumistaan, eikä niin että pitää osata ulkoa tai lainan lähdekieltä, jotta sanan osaa lausua/kirjoittaa oikein.
Käyttöesimerkkejä
(Luova tekstinäyte, jossa olisi mahd. paljon esimerkkejä.)
Ystäväni pelaa aktiivisestix šakkia, mutta mä en niin siitä välitäx. Mullex maistuu pikemminkin smuutiet ja muu kokkailu. Toisaalta on mullexkin joskus tullut hiŋku pelatax jotain pelejä ihan loputtomiin. Välillä ystäväni kanssa tšättäillään ja se laittaa mullex kuvia siitä mitä on syönyt. Pari päivää sitten se oli käynyt Haŋŋossa ja syönyt siellä sairaan tšilisen kolmioleivän ja hernexkeittoa. Sanoin sillex että älä lisääx maitoa keittoon, mutta sitten se kuitenkin laittoi lisää maitoa.
==
(Katkelma Ylen artikkelista https://yle.fi/a/74-20193189)
Lukiokoulutuksen johtaja Mari Aalto Tampereen kaupuŋŋilta kertoo, että koulutus on tarkoitettux nuorille, joiden suomen tai ruotsin kielitaito ei riitäx lukiokoulutukseen.
– Hakijat ovat lähinnä perheistä, joiden vanhemmat ovat muuttaneet alueellex työskentelemään.
Opiskelijoiden tulee opiskellax suomea toisena kielenä ja kirjoittaa se ylioppilaskirjoituksissa.
