Apr 29, 2015
krokotiilikelluke
Antakaa, hankkiudun ongelmiin. Olen vähän liian onnellinen. Tämä kirottu vahvuus estää holtittoman toimintani, jota niin pelkään ja kuitenkin odotan. Kohta se jo tapahtuu; ilta viilenee, ja vain taivaanrannan purppura valaisee polkuni laskeutuessani rikkoutumisen laaksoon. Olen etsimässä hankaluuksia, koettelemassa hieman suojamuurejani, tekemässä tutkimusta mielensyövereihin; sieltä on löydyttävä rakosia, joihin sitten työnnän haarukan ja väännän ja väännän, ja murennan kaiken, minkä itse rakensin - vaan ei! Kellun hyisellä Vantaanjoella, enkä uppoa, niinkuin tapasin. Trooppinen yösade putoaa niskaani ja huuhtelee loputkin hölmöydestäni mukanaan, pitkin krokotiilikellukkeen muovista kylkeä.