Moniajoa
Alkaa tuntua siltä, että alan hallita multitaskingin (hahaa, kuuluisat viimeiset sanat). Olen oppinut käyttämään pienetkin luppohetket hyväksi, oli kyse sitten muutamaan sähköpostiin vastaamisesta ennen leffan alkua, workshopin mietintää nauhurille ajaessa tai vain pokemonien metsästystä kävellessä tapaamisesta toiseen. Ihmiselle, joka on perinteisesti vaatinut sen kuuluisan "paremman ajan" saadakseen rauhoituttua miettimään mitään, se on iso, hykerryttävä saavutus. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ottavat ja tekevät asioita heti, joten on aika kivaa osata olla sellainen. Kaikessa on tietenkin myös kääntöpuolensa. Huomaan, että olen levoton. En enää osaa vain olla, vaan mietin koko ajan, mitä voisin tehdä nyt ja seuraavaksi. Pelkään myös, että läsnäolo ja pysähtyminen isompien asioiden miettimiseen vaikeutuu, kun on vain pikkusälän suorittaminen tehokkaasti mielessä. Toivottavasti asian tiedostaminen jo tässä vaiheessa auttaa löytämään tasapainoa ultimaattisen tehokkuuden ja luovan joutilaisuuden välillä.