#onnistuminen

[helevetinharakka]

Tänään Kapteeni Kosmos on motivaation huipentumassa! #motivaatio #työniloa #onnistuminen #ilojaonni #siunattukiitollinenonnellinen #kapteenikosmos https://www.instagram.com/p/CWyiux_sLDM/?utm_medium=tumblr

[johannapaivi]

When was the last time you did something for the first time? 💎 #oppimisalue #onnistuminen #challengeyourself #future https://www.instagram.com/p/CEBKCTxjgtt/?igshid=skcrxgl1dwt8

[johannapaivi]

Valitse oppimis-& onnistumisalueesi 💎 #haastaitsesi #onnistuminen #zone #learninzone #mindset https://www.instagram.com/p/CDsug_9jWcY/?igshid=88s2evzaqimd

[blondiyrittaa]

Suora puree

Olen tässä omiin ja muiden tarpeisiin miettinyt syksyn mittaan kohdennetuja suoria. Vihdoin pääsin koittamaan. BtoB:stä kun oli kysymys, kohderyhmä oli hyvin rajattu: viisi ihmistä. Teimme pikku paketit (kuva löytyy blondin instasta), tekstasin käsin kortit (taas oli hyötyä neljästätoistatuhannesta Skillshare- ja YouTube-videosta..) ja veimme ne yrityksiin. Perään lähti spostilla lisätietoa ja lupaus soitosta. Jotain piti keksiä, jotta saimme varmistettua, että puhelumme otetaan heti vastaan - tässä casessa on vähän aika kortilla.

Olen koko päivän hykerrellyt, miten hyvin homma toimi. Itse hoidin neljä viidestä kuljetuksesta. Ja kaikki neljä vastasivat sähköpostiviestiin parissa tunnissa - kenellekään en ehtinyt edes soittaa!

Ihan voittaja-kokemus. Oli tavoite, luotiin ratkaisu, toteutettiin se turhia aikailematta - ja hedelmät putosivat syliin. Tämä todisti lähinnä sen, että mä olin taas oikeassa. Ei varsinainen yllätys. Ainiin, ja guru. Stadikka odottaa.

[blondiyrittaa]

Heittäytymistä

Mistä tietää, mitä milloinkin pitäisi tehdä?

Kun tulee tilaisuus tarttua johonkin uuteen, pitäisikö aina mennä “tulta päin”? Vai pitäisikö osata arvioida omia kykyjänsä, osaamistaan ja potentiaaliaan - ja osata jättää väliin jotkut haasteet?

Trombaajissa Asmo joskus sanoi, että hän on aina hypännyt pää edellä syvään päähän - vaikkei olisikaan tiennyt tarkkaan, mitä on tekemässä. Ihailen sitä asennetta ja rohkeutta. Ja hyvinhän hänelle on käynyt.

Mutta onko se meille kaikille oikea vaihtoehto? Eikö ole hyvää itsetuntemusta ymmärtää myös omat rajansa? Tajuta omat vahvuutensa ja osata delegoida... tai ainakin valita taistelunsa? Ja jälleen toisaalta - jos aina pysyy mukavuusalueellaan, miten voi kasvaa ja löytää uusia puolia itsestään?

Nyt kun asiaa mietin... Yrittämisen pelko on epäonnistumisen pelkoa. Eikä epäonnistumisessa ole mitään pelättävää.

Jos saat tilaisuuden, minkä tahansa, sehän on lottovoitto. Syteen tai saveen - ainakin on tarinoita kerrottavana!

[blondiyrittaa]

Väärä kysymys

Onko koskaan tullut vastaan tilannetta, jossa olet ollut tyytyväinen johonkin... kunnes joku tulee töksäyttämään kysymyksen, joka neulan lailla poksauttaa kuplasi rikki ja saa hyvän tuulen kaikkoamaan?

Mikä teidän ansaintalogiikka on? Saitteko kauppaa? Paljonko siitä tulee laskutusta? Usein, itselleni ne kysymykset ovat rahaan liittyviä. Yrittämisen alkuvaiheessa, raha on ollut tiukalla. Ehkä siksi en pidä siihen liittyvistä kysymyksistä... Mutta muutenkin.

Maailmassa on muitakin asioita ja muita arvokkaita juttuja kuin raha. Tottakai haluan tienata hyvin, mutta en missään tapauksessa halua tehdä asioita rahan vuoksi. Varsinkin, kun kauppojen määrillä ei juhlita, pitää oma into pitää yllä osaamalla ottaa ilo irti pienemmistäkin jutuista ja onnistumisista.

Eli, jos sanon, että palaveri meni hyvin, miksi ensimmäinen ‘looginen’ kysymys on: “Tuliko kauppaa?” Ei! OIKEA kysymys on: “Hieno juttu! Mitä tapahtui?”

Ihan vaan pikku vinkkinä.

[blondiyrittaa]

Luck is when preparation meets opportunity.

Seneca

[blondiyrittaa]

Kohti julkaisua

Projektiin lähtiessäni tähtäsin suoraan laadukkaan mobiiliapplikaation tekemiseen ja kansainväliseen levitykseen. Visioni ja tavoitteeni oli tehdä lapsille pelillisiä tarinoita. Oli ansaintalogiikat mietitty ja kaikkea. Se reitti olisi kuitenkin vaatinut paljon resursseja - rahoitusta ja kumppaneita, joita minulla ei ollut. Matka näytti yhtäaikaa kiehtovalta, jännittävältä ja pelottavalta. Ja samalla hyvin kivikkoiselta ja pitkältä.

Mentoreiden ja sparraajien avulla valitsin vuodenvaihteen jälkeen kuitenkin yksinkertaisemman, vaatimattomamman ja nopeamman tien. Vakuutuin siitä, että tärkeintä oli saada idea ja tarinat julkaistuksi mahdollisimman pian, ja siihen riittäisi vähempikin. Päätin perustaa blogin tarinoiden julkaisualustaksi.

Päätös syntyi jo helmikuussa ja kuvittelin blogin olevan helppo homma toteuttaa, kun vain "otan itseäni niskasta kiinni". Kun lopulta suostuin katsomaan tosiasioita silmästä silmään, huomasin työtä olevan vaikka kuinka paljon.

Toki haluan laadun olevan korkea, vaikka pienestä aloitetaankin. Muutamaakin sivua varten tarvitaan paljon tekstiä ja kuvitusta, logo, graafinen ilme, jne. Käytettävyydestä ja markkinoinnista puhumattakaan - miten tarinat löytävät blogista lasten luo?

Ja sitten on se prosessi. Tarinoita on tarkoitus tuottaa yksi viikossa, ja ideat tarinoihin kerätään yleisöltä. Prosessin pitää olla kunnossa sekä luovalta että tekniseltä puolelta, jotta julkaisuhetkellä annettu asiakaslupaus voidaan pitää. Huh!

Kaikki menneiden kuukausien inspiraation kerääminen ja ajatustyö on kuitenkin tuottanut tulosta. Paljon on saatu aikaiseksi ihan käytännön tekemisen kannalta - kuvia piirretty, käytettävyyttä mietitty, tekstejä kirjoitettu. Ja kun näen ideani alkavan rakentua todellisuudeksi muiden avulla ja pääsen eri keskusteluissa testaamaan sen vahvuutta, tunnen siitä enemmän ylpeyttä. Pienistä onnistumisista ja aikaansaannoksista näen, miten julkaisu on kohta todellisuutta, ja olen jo nyt innoissani, vaikka tehtävää on vielä paljon.

Vaikka blogilla ei ansaintalogiikkaa (vielä) olekaan, vaan se (toivottavasti) toimii lähinnä astinlautana muihin medioihin ja suurempaan levitykseen, nautin tällä hetkellä täysin siemauksin omilla ehdoilla tekemisestä. Tästä tulee vielä hyvä juttu!