#trombaajat

[blondiyrittaa]

Somemanageri

Olen Fiverrin tiimoilta miettinyt pari päivää sosiaalista mediaa. Trombaajien myötä, siihen on tullut intiimisti tutustuttua viimeisen vuoden ajan. Some on kiehtova tarinankerronnan väline. Jotenkin yrityskäytössäkin mahdollisuudet tuntuvat loputtomilta. Kun olen nyt hakenut tietoa (jälleen kerran) järkevistä tavoista käyttää Twitteriä ja Facebookia hyväksi huomaan, että mikään tieto ei yllätä. Olen ne oikeastaan kaikki jo käytännön kautta löytänyt. Tietäminen on kuitenkin eri asia kuin tekeminen. Hallussani on Trombaajien jälkeenkin aika monta some-tiliä, joita voisin rakentaa 'portfoliooni'. Puhumattakaan siitä roolista, jota some näyttelee jo tälläkin hetkellä erilaisissa tuotannoissa. Omana tuotteenaan tai osana isompaa kokonaisuutta. Vuoden käsitöiden jälkeen, olen kuitenkin siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Mun täytyy opetella automaatio-työkalujen käyttö. Muuten en ehdi hoitaa kuin yhtä tiliä kerrallaan - jonka Trombaajat-vuosi hyvin osoitti.

[blondiyrittaa]

Viimeinen jakso

Trombaajien viimeinen jakso tuli ulos tänään. On sekin tekstitysurakka ohi. Vuoden työ. Yli. Huhhuh. Käsittämättömän paljon oppeja repussa - hienoja suunnitelmia, intohimoa ja paljon innostusta. Ja tosi, TOSI monta epäonnistumista ja pettymystä. Mutta niin kai sitä vuoteen mahtuu meillä kaikilla.

Aika keskittyä seuraaviin juttuihin täysillä. Jos eilen Illua, niin tänään Photaria. Toteutan visiotani Fiverr-kauppaani ja teen yhtenäiset kansikuvat keikkoihin. Jos jotain iloa on tuotantoyhtiön omistamisesta, se on pääsy green screenille milloin tahansa. Ja tietenkin työsuhde-selfietikku.

[blondiyrittaa]

Heittäytymistä

Mistä tietää, mitä milloinkin pitäisi tehdä?

Kun tulee tilaisuus tarttua johonkin uuteen, pitäisikö aina mennä “tulta päin”? Vai pitäisikö osata arvioida omia kykyjänsä, osaamistaan ja potentiaaliaan - ja osata jättää väliin jotkut haasteet?

Trombaajissa Asmo joskus sanoi, että hän on aina hypännyt pää edellä syvään päähän - vaikkei olisikaan tiennyt tarkkaan, mitä on tekemässä. Ihailen sitä asennetta ja rohkeutta. Ja hyvinhän hänelle on käynyt.

Mutta onko se meille kaikille oikea vaihtoehto? Eikö ole hyvää itsetuntemusta ymmärtää myös omat rajansa? Tajuta omat vahvuutensa ja osata delegoida... tai ainakin valita taistelunsa? Ja jälleen toisaalta - jos aina pysyy mukavuusalueellaan, miten voi kasvaa ja löytää uusia puolia itsestään?

Nyt kun asiaa mietin... Yrittämisen pelko on epäonnistumisen pelkoa. Eikä epäonnistumisessa ole mitään pelättävää.

Jos saat tilaisuuden, minkä tahansa, sehän on lottovoitto. Syteen tai saveen - ainakin on tarinoita kerrottavana!

[blondiyrittaa]

Elämää julkaisun jälkeen

Nyt se Trombaajat-jaksojen julkaisu on alkanut. Jännää ja pelottavaakin. Kuulla kommentteja ja nähdä katsojalukuja. Huomasin tänään ajatelleeni, että julkaisu helpottaisi - ajoittain jo vähän raskaaksikin käynyttä - sometusta sarjasta. Kunnes tajusin, että nythän se vasta alkaa! Nyt valokeila osuu meihin ja jos joskus viimeisen vuoden aikana, niin nyt, pitää feedin olla kunnossa. Ja muuta markkinointikanavaa ei sarjalle oikein edes ole. Että siinäkin mielessä. Ilmeisesti olen vain valmistautunut julkaisuun niin pitkään, etten tunnista tosipaikkaa, vaikka se on nenän edessä.

[blondiyrittaa]

You know it - huomenna, klo 15. Täältä. Trombaajat.

[blondiyrittaa]

Jotain uutta

Mahtava päivä toimistolla! Painettiin Trombaajia monella rintamalla. Välillä käänsin kuulokkeet korvissa, välillä työstettiin A:n kanssa Twitter-kässäriä kumppanille, välillä M tuli mikin kanssa hakemaan välispiikkiä johonkin jaksoon. Käytiin porukalla syömässä ja puristettiin pitkään iltaan. Hyvä fiilis. Opin myös uutta: miten tekstitetään YouTubessa video. Sitä taitoa pääseekin kahdentoista jakson verran nyt harjoittelemaan...

[blondiyrittaa]

Hyvin meni

Nyt on ohi monen päivän jännitystä aiheuttanut palaveri. Se oli täynnä yllättäviä käänteitä - mutta lopuksi meni kuitenkin ihan hyvin. Kotiin tultuani olinkin ihan poikki. On se ihmeellistä, miten jännittäminen rasittaa. Ja kun jännitys laukeaa ja adrenaliinitasot taas laskevat (tai kortisolit tai mitä näitä nyt on), niin on ihan uupunut olo.

Loppuviikkoa ryydittääkin sitten Trombaajat. Ensi viikolla sarjan julkaisu vihdoin alkaa, ja jaksoja pitäisi saada valmiiksi. Jonkun verran tässä käännöstöitä vielä edessä...

[blondiyrittaa]

Jännää

Koko päivä on mennyt huhkiessa kaikkia mahdollisia asioita 'pois alta'. Huomenna ehtii vain olla ja näyttää nätiltä. Edessä on nimittäin tiivis kuvauspäivä Trombaajien kanssa. Lähes kaikki osallistujat pyörähtävät toimistolla vuoronperään maskissa ja haastattelussa, joten tuottajan tehtäväksi jää huolehtia, että tähdillä ja kuvausryhmällä on hyvä fiilis. Emännän hommia :)