Rostan “mökkikylä” oli aivan tyhjillään. Kuvanottopaikan kohdilla on pieni alue tunturissa johon tulee puhelinverkko. Sieltä laitoin viestiä kotiin että kaikki on kunnossa. En jaksanut tyhjälle Rostalle jäädä yötä vielä viettämään, vaan jatkoin matkaa ruuan jälkeen 7 km päähän Måskohytalle.
Pikkuinen Måskohytta löytyi Moskánjávrin rannalta pimeän jo tultua. Viimeiset kilometrit tulin otsalampun valossa yrittäen pysyä paikoitellen näkymättömiin katoavalla polulla. Välillä meinasi olla vähän märempää maastoa ja mielessä kävi jo yksin yöllä suohon uppoaminen, mutta kuivin sukin sitä löysi perille aivan hyvissä voimissa lähes 30 kilometrin päivämatkan jälkeen.
Kynttilät tuo tunnelmaa ja valaistusta tupaan iltaisin.
Kolmanteen vaelluspäivään mahtui auringonpaistetta, sankkaa sumua, vajaat 30 kilometriä ja retken parhaat maisemat. Isdalen oli jotain aivan todella hienoa. Paikka johon haluan palata joskus.