#prosessi

[whenweweregodsenemies]

prosessi, when we were gods enemies: työ 3.

16.4. Kolmannen työn kanssa kävi vähän hassusti. Muiden töiden työstämisessä meni kauemmin kuin piti, ja kutsujen tekemiseen ja lähettämiseen liittyvä säätö hidasti tekemistäni niin, että työstin koko työn viimeisen päivän aikana. Luonnollisesti minulla jäi työn kuvaaminen siinä kiiressä ihan kokonaan ja ainoat kuvat, jotka minulta löytyy on luonnos ja valmis työ. 

Työn suurimmaksi ongelmaksi osottautui tilan tunnun luominen ja penkkien piirtäminen. Digitaaliseen luonnokseen piirsin aina yhden penkin riviä kohden ja copy pastesin ja muutin kokoa niin, että perspektiivi toimii. Perspektiivi on kaikkea muuta kuin vahvuuteni, joten luonnosteluun meni yllättävän kauan. 

Kun pääsin luonnostelusta eroon istun vain maalaamassa ilta kahdeksaan asti työtä, jotta se kerkiäisi seuraavana päivänä ripustukseen. Yritin vielä koululta päästyäni kirjoittaa itselleni ylös työpäiväkirjaan työvaiheita ja tältä päivältä löytyy tekstinä vain “I think I did the whole damn piece in one day..” 

Valmis työ.

[whenweweregodsenemies]

prosessi, when we were gods enemies: työ 2.

10.4. Luonnostelin toisen työn tänään. Päädyin lisäämään luonnokseen joen joka erottaa etualan ja taka-alan, koska toivoin että se lisäisi tilan tuntua ja koska se näyttää miellyttävämmältä. Luonnoksesta puuttuu linnut ja muut puut, sillä haluan että voin ratkaista niiden paikat maalatessa. 

11.4. Colorblockasin, eli täytin suuret alueet pohjavärillä, tänään.  Sävyt ovat ehkä hieman liian harmaat ja niihin on pakko saada jotain eloa, sillä tämänhetkinen värimaailma on aivan liian masentava. 

Maalasin myös kylttiin tekstiä tumman sinisellä.

Tykkään taivaalle muodostuneista siveltimen jäljistä, niitä voi käyttää pilvien maalaamisen apuna. 

15.4. Edellisessä tekstissä mainitsen työn sävymaailman masentavuuden ja tylsyyden, olen mielestäni päässyt eroon niistä. Pohjasävyt suorastaan imivät kirkkaampia sävyjä ja aina kun väri kuivui se palautui hyvin lähelle alkuperäistä sävyä, vasta joskus seitsemännen kerroksen paikkeilla väri alkoi jäämään näkyvin. 

Työstä puuttuu vielä linnut ja kyltin kirjaimien pesu, sillä tumman sininen on ihan liian kirkas väri työn muuhun värimaailmaan verrattuna. Pesu on tarpeellinen myös siksi, että kaikki muukin on ränsistynyttä, joten kirjaimetkaan eivät voi olla vasta maalatun näköisiä. 

Valmis työ.

[whenweweregodsenemies]

prosessi, when we were gods enemies: työ 1.

1.4. Luonnostelin ensimmäisen työn tänään. Työn piti alunperin olla pystysuunnassa, mutta päädyin kääntämään sen vaaka-asentoon, jotta kaikki töistä olisivat yhtenäisiä. Muutin myös kirkon mallia ja jätin tornin pois.

5.4. Työ edistyy hyvin. Tein liian pientä yksityiskohtaa kirkon edessä olevaan puuhun, joten joudun pesemään sitä pois. Kirkkoa täytyy jatkaa niin, että se tulee esille puun takaa koska muuten se näyttää ihan liian lyhyeltä. 

8.4. Sain kirkon edustalla olevasta puusta hyvin pestyä turhia yksityiskohtia pois. Tein tänään myös etualan ja keskeneräisen linnun loppuun sekä jatkoin kirkon maalaamista. Olin alunperin suunnitellut että vedessä olisi enemmän kasvustoa, mutta tulin siihen tulokseen että pienet kasvit vedessä ovat yksityiskohtia, joita työni ei tarvitse. 

Valmis työ.

[annikanportfolio2018]

Yllä on näyttökuvia prosessista sekä lopullinen työ.

Kun olin saanut lopullisen luonnoksen valmiiksi, lähti työni käyntiin melko sujuvasti, vaikka digitaalisesti piirtäminen on minulle muihin tekniikoihin nähden hyvin uusi tapa tehdä taidetta. Olen vasta lukion aikana kunnolla alkanut hiomaan taitojani tällä saralla ja sain piirtopöydän joululahjaksi vasta vuonna 2015. Kahdessa vuodessa olen kuitenkin saanut tämän tekniikan melko hyvin haltuun.

Aluksi meinasin piirtää tiiliseinän itse, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa, joten päädyin lataamaan netistä tämän ilmaisen tekstuurikuvan. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/10/12/06/42/wall-1733680_960_720.jpg

Näyttää ehkä vähän hölmöltä, että taustana on uudelleenväritetty valokuva, mutta mielestäni tämä oli paras vaihtoehto.

Helpoin osuus oli värittäminen, sillä ämpärityökalulla, airbrush-työkalulla ja vähän tasojen efektien kanssa leikkimällä saa helposti näytttävää jälkeä. Käytin tätä tekniikkaa henkilön, tupakkaroskiksen ja tupakointialuekyltin sovittamiseksi ympäristöön. En ole ennen käyttänyt tätä tekniikkaa ja pidän kovasti miltä se näyttää.

Minulla oli jostain syystä tupakkaroskiksen kanssa ongelmia, enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen miltä se näyttää. En vain saanut siitä tarpeaksi metallisen näköistä. Myös Club-kyltin kanssa jouduin taistelemaan jonkin verran, sillä en osannut päättää kuinka kirkkaan siitä teen ja sen sovittaminen perspektiiviin oli hankalaa.

Minulla oli pitkään epäselvää, teenkö teoksestani myös GIF-animaation. Ajatuksenani oli tehdä Club-kyltin B-kirjaimesta välkkyvä ja tupakan savusta liikkuva. Vasta kun työ oli täysin valmis ja minulla oli luppoaikaa, kokeilin tehdä GIF-animaation, mutta en saanut siitä sellaista kun halusin, enkä yksinkertaisesti jaksanut nähdä vaivaa sen tekemiseksi sellaiseksi kun halusin, joten luovuin ajatuksesta.

Työn parissa työskentely oli loppujen lopuksi hyvinkin leppoisaa ja mukavaa. Kuuntelin musiikkia ja olin melko transsissa koko ajan kun työskentelin.

Teoksessa on 33 tasoa (layeria) ja on kooltaan 2332x3500 pikseliä. En ole koskaan tehnyt näin isokokoista tai monitasoista digitaalista teosta ja tietokone oli välillä kovilla. Käytin työn tekemiseen noin 16 oppituntia. Se tuntui todella lyhyeltä ajalta, mutta en usko, että olisin tehnyt lisäajalla paljoakaan.

[annikanportfolio2018]

Kun olin selkeyttänyt aiheen itselleni, alkoi luonnosteluprosessi. Tiesin, että haluan kuvan olevan klubin ulkopuolella, eikä sisäpuolella. Kontrasti ulkona olevalle rauhalle ja klubin sisällä tapahtuvalle biletykselle on mielestäni mielenkiintoinen ja halusin tuoda esiin tämän yön vieton rauhallisen puolen . Aluksi ajattelin tehdä kuvan nimenomaan EXIT- klubin selustasta, mutta päädyin vain mielikuvituksestani tempaistuun paikkaan.

Aluksi olin epäileväinen mangamaisen tyylini käyttämisestä, mutta tiesin, että en saisi kovin hyvää teosta aikaiseksi, jos pyrkisin tekemään siitä realistisen näköisen. Olen muutenkin lähiakoina yrittänyt olla ajattelematta realistisen piirtämisen olevan jollain tavalla piirtämistyylinä ylempänä, kuin sarjakuvamainen tyyli. Olen muutenkin paljon vahvempi sarjakuvien piirtämisessä, kuin mallista realistisesti piirtämisessä.

Mietin paljon, mistä kuvakulmasta haluan kuvata tupaikoivan ihmisen suhteessa yökerhon kylttiin ja olisiko teos enemmän potretti vai maisemaa sisältävä. Koin tunnelman välittyvän paremmin, kun ympäristö oli kuvassa mukana, joten hylkäsin potretti-idean. Vaikka ajatus perspektiiviä sisältävästä työstä pelotti, aioin tarttua haasteeseen.

Olin pitkään sitä mieltä, että tupakoiva ihminen olisi mies, mutta päädyin enemmän feminiiniseen henkilöön, koska halusin piirtää hänelle meikit ja feminiiniset vaatteet. En tosin ajatellut piirtäväni juurikaan tyttöä. Sainkin inspiraatiota henkilön ulkonäköön muunsukupuolisten ystävieni ja heidän ystäviensä tyylistä. Lyhyet hiukset, sivusiili ja läpikuultavat vaatteet ja vahvat eyeliner -ja kulmakarvameikit ovat esimerkkejä sateenkaariväestön muotikulttuurista. Toki tämä on vain yleistystä ja lähinnä oma näkemykseni.

Väripaletti oli minulla jo selkeänä päässäni. Halusin kirkkaan neon-pinkin kyltin ja violetin ja sinertävän ympäristön. Lopputuloksesta tuli paljon violetimpi kuin luonnoksestani, mikä näyttää melko luonnottomalta, mutta pidän sen luomasta tunnelmasta.

Poistin vahingossa lopullisen luonnokseni,mutta se ei juuri eroa lopullisesta työstä millään tavalla. Ainut asia, joka muuttui oli Club-kyltti, josta tein mielenkiintoisemman näköisen

Luonnoksen tekeminen oli kenties haastavin vaihe minulle. Perspektiivin saaminen edes jollain tavalla kohdalleen oli todella haastavaa ja olalta liukuneen takin kohdalleen saaminen oli vaikeaa. Veren, hien ja kyynelien kautta luonnos alkoi näyttää joten kuten järkevältä.

[annikanportfolio2018]

Aihe

Valitsin tehtävänannokseni tehtävänumeron 1: Kuvia nuoruudesta, koska se oli helposti lähestyttävä ja henkilökohtainen. Kukapa tietää nuoruudesta parhaiten, kuin nuori itse? Tiesin heti, että haluan tehdä teoksen, joka käsittelee nuorisokulttuuria ja/tai nuorten tunne-elämää. Ainakin miltä nämä aiheet omasta näkövinkkelistäni näyttävät.

Aluksi ajatukseni kulkivat vaikeuksissa, joita nuoret kohtaavat, sekä surua ja tuskaa joita nämä vaikeudet herättävät. En kuitenkaan osannut pukea ajatuksiani kuvaksi päässäni. En ainakaan sellaiseksi teokseksi, joka olisi mielenkiintoinen.

Sitten aloin kiinnittää huomioni enemmän nuorisokulttuuriin. Puhelimet ja muu digikulttuuri ovat mielestäni aiheina kulutettu puhki. Olisi liian helppoa vain piirtää masentunut nuori tuijottamassa kännykkää. Halusin tehdä jotain moniuloitteisempaa.

Päähäni iski lopulta ajatus yökerhosta. Olen itsekin käynyt Lohjan EXIT-yökerhossa useampaan otteeseen ja minulla on hyvin elävä käsitys yökerhojen tunnelmasta. Monet varmaan ovat eri mieltä kanssani, mutta itse näen yökerhojen tunnelmassa ja estetiikassa jotain kaunista. Neonkyltin hehku ja tuppakkatauolla olevien ihmisten juopunut hörinä on jollain kummallisella tavallaan hyvin tunnelmallinen asetelma. Halusin luoda tämän tunnelman uudelleen taideteoksena.

Tekniikaksi valitsin digitaalisen piirtämisen, sillä olen pyrkinyt kehittymään siinä ja halusin testata, kuinka hyvä voin todella olla siinä, jos käytän todella paljon aikaa. En ole varma, onko se vahvin tekniikkani, mutta olen silti hyvä siinä. Ajattelin myös näyttelyn monipuolisuutta ja ajattelin digitaalisen teoksen olevan hauska lisäys perinteisesti tehtyjen maalausten ja piirustusten keskellä. 

[vaivalloista]

tämä oli maanantaina. #tb

[noteswhiledrinkingtea]

Valokuvasta irtautuminen

Kaipasin jo prosessityöpajan aikoihin irti valokuvasta, kirjoitin valokuvan riittämättömyydestä itselleni ilmaisuvälineenä, mutta toisaalta kiintymyksestäni valokuvallisuuteen; reaalimaailman ja syntyvän kuvan väliseen riippvuussuhteeseen, välineen nopeuteen sekä nähdyn ja olemassa olleen katoavuuteen. Tunne valokuvan riittämättömyydestä taas kumpusi vapauden kaipuustani; valokuvan sisällä tunsin oloni liian sidotuksi ja rajoitetuksi - haaveilin installaatioista, liikkeestä, käsillätekemisestä, veistoksellisuudesta ja rakentamisesta, mutta en ollut vielä tuolloin tarpeeksi uskalias. Löysin kyllä uudelleen liiman materiaalina, mutta en löytänyt sille muotoa joka olisi saanut innostumaan ja jatkamaan sen parissa pidempään. Jäi yksi videoteos, mutta myös tunne, että voisin viedä hommam niin paljon pidemmälle. Toinen tapa irtiottoon löytyi kirjoittamisen kautta ja kolmas maalaamisesta, jota tein Ville Tantun metsäkurssilla prosessinomaisen maalaustriptyykin muodossa. Niin pitkään kuin pidän tekemisen intuitiivisena ja vapaana, vailla etukäteissuunnitelmia ja kaavoja, niin homma toimii. Täytyy säilyttää leikki, sillä leikin elementti on keskeisellä sijalla kaikessa mitä teen, samoin sattumusten ja epäonnistumisten hyödyntäminen.