Kokemuksia Rojavasta: haastattelussa Plan C
Haastattelimme Peter Loota ja Sarah Pattonia brittiläisestä antikapitalistisesta Plan C-organisaatiosta. He molemmat toimivat Rojavassa vuoden 2016 lokakuusta kesäkuuhun 2017. Suurimman osan tästä ajasta he viettivät Qamishlon kaupungissa.
1. Kertoisitteko aluksi mikä on Plan C?
Plan C on antikapitalistinen organisaatio, joka toimii kansallisesti Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Ryhmämme muodostamiseen johtaneet keskustelut alkoivat vuosien 2010-2011 opiskelijaprotestien aikoihin. Radikaalivasemmisto vaikutti niissä poissaolevalta, huolimatta siitä että konservatiivipuolueen pääkonttori oltiin koluttu läpi ja yliopistovaltauksiakin oli käynnissä. Havaitsimme tarpeen organisaatiolle, joka ei ole anarkistinen verkosto tai trotskilainen puolue. Organisaatiomme on moniarvoinen, mutta sen määritteleminen löyhästi libertaalisosialistiseksi, painottaen perusjärjestäytymistä, saattaa auttaa kansainvälisiä tovereita ymmärtämään mistä toiminnassamme on kyse. Rojavan parissa tehdyn työn lisäksi autamme keikkataloudessa työskentelevää prekariaattia järjestäytymään, olemme auttaneet vuokralaistenliitton paikallisosastojen perustamisessa, lisäksi olemme järjestäneet yhden festivaalin sekä tuemme käytännön antifasistista toimintaa.
kuva: Olen opettaja/oppilas/työläinen/vallankumouksellinen. Oletko sinä vallankumouksellinen?
2. Miksi ja miten Planc C:n Rojava solidaarisuusryhmittymä perustettiin? Mitä toimintaanne kuuluu? Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja mikä puolestaan toimii hyvin?
Perustimme Plan C:n Rojava solidaarisuusryhmittymän vuonna 2015. Kuten monia muitakin, meitä inspiroi Kobanen kaupungin sankarillinen puolustus ISIS:iä vastaan. Kuten monet muutkin, olimme yllättyneitä ja hämmästyneitä kohdatessamme Rovajan kaltaisen vallankumouksen, josta emme olleet kuulleet lainkaan aiemmin. Perustimme ryhmittymän, jotta voisimme järjestää solidaarisuustoimintaa kansallisella tasolla ja samalla tukea sikäläistä toimintaa. Sen lisäksi, että olemme lähettäneet jäseniämme [Rojavaan] vapaaehtoistyöhön siviiliyhteiskunnan parissa, heistä kaksi on jo palannut ja kolmas on yhä paikanpäällä, olemme järjestäneet varainkeruuta, keskustelutilaisuuksia sekä paikallisia ja kansallisia mielenosoituksia. Kobanen vierailulla oli todella palkitsevaa nähdä koulubussi, jota varten olimme keränneet rahaa. Olemme auttaneet perustamaan kaupunkikohtaisia solidaarisuusryhmiä, joissa toimii sekä brittiläisiä että kurdilaisia tovereita. Vapaaehtoisten lähettäminen Rojavaan oli luonnollinen jatkumo toiminnallemme.
Toisin kuten esimerkiksi Saksassa, brittiläisen vasemmiston sekä kurdiyhteisön ja sen poliittisten rakenteiden väliset yhteydet olivat lähes olemattomat vielä vuonna 2014. Olemme edistyneet hyvin näiden suhteiden muodostamisessa ja toimivan yhteistyön kehittämisessä. Kurdikamppailu on tullut tutuksi yhä useammille, varsinkin vasemmistossa. Tehtävää on kuitenkin paljon jäljellä! Vaikka olemmekin lähettäneet vapaaehtoisia ja keränneet melko paljon rahaa ryhmämme kokoon nähden, aina on lisää tehtävissä.
Painiskelemme sen kanssa mitä voimme oppia kurdikamppailusta ja kuinka ottaa nämä opit käyttöön omassa toiminnassamme. Opimme paljon tovereiltamme Rojavassa ja toivomme, että voimme osoittaa yhtä voimakasta omistautumista ja sitoutumista toiminnassamme. Etsimme myös mahdollisuuksia tuoda kurditovereita mukaan kamppailuhimme Briteissä. Äskettäin kokosimme blocin konservatiivipuolueen vastaiseen mielenosoitukseen. Se toi yhteen Plan C:n jäseniä, paikallisia ja kurdiyhteisöä — tämä oli jotain uutta Briteissä ja olemme tyytyväisiä, että autoimme sen järjestämisessä.
kuva: Solidaarisuusmielenosoitus brittiläiselle YPG-vapaaehtoiselle Josh Walkerille, jota vastataan nostettiin terrorismisyytteet kotiin palattuaan.
3. Mitkä olivat ensivaikutelmanne Rojavassa? Minkälaiseen toimintaan osallistuitte? Toimitteko yhden vai useamman paikallisen ryhmän kanssa? Ja mitä teidän mielestänne kansainvälisen solidaarisuusliikkeen pitäisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa?
Työskentelimme kuuden kuukauden jakson sekä yhdeksän kuukauden jakson, kukin tahollaan, Rojavan kansalaisyhteiskunnan parissa. Toimimme Qamishlossa, jossa on vielä jonkin verran Assadin hallinnon joukkoja. Työskentelimme TEV-DEM-instituutiossa*, pääasiallisesti pyörittäen perustamaamme englanninkielistä koulua. Osallistuimme myös paikallisiin kampanjoihin kommuunijärjestelmän tukemiseksi ja kehittämiseksi, sekä naisten asemaa kohentavan työn parissa.
kuva: Peter Loon ja Sarah Pattonin paikallinen kommuuni Shahid Remzi. Näin he kertovat kokouksesta ennen kurdilaista uutta vuotta, Newrozia: "paikalla oli noin 30 ihmistä (150 perheen kommuunista). Lyhyen poliittisen tilannekatsauksen jälkeen kuulimme raportit terveys-, turvallisuus-, ja koulutuskomiteoilta (muut kommuunin jäsenet eivät päässeet paikalle raportoimaan muista komiteoista). Pääasiassa kokouksessa käsiteltiin Newrozia, sekä turvallisuusjärjestelyjen aiheuttamia hankaluuksia. Asialistalla oli myös viikottaisten koulutusistuntojen aloittaminen. Kokoustajat yllättyivät, kun kerroimme että politiikka ei näytä tältä Briteissä!
Yksi suurimmista toimeenpannuista uudistuksista, jonka merkityksen olimme täysin aliarvioineet, oli moniavioisuuden kieltäminen. Monet naiset kertoivat, että tämä oli huomattavin parannus heidän elämälleen. Vaimot eivät enää joutuneet pelkäämään, että heidän aviomiehensä ottaisivat toisen vaimon ja alentaisivat heidät pelkiksi lastenhoitajiksi ja ruoanlaittajiksi. Tämä yhdistettynä avioeron laillistamiseen on antanut naisille paljon enemmän vapautta ja liikkumavaraa. Jotkin miehet tunnustivat Peterille tämän olevan heille suuri harmin aihe, joten uudistukset selkeästi toimivat!
Kaikki ei tietenkään ole täydellistä ja sen saavuttamiseksi on paljon matkaa jäljellä. Suosikkiesimerkkimme tästä on eräästä keskustelusta, joka käytiin naapurustossamme juuri kansainvälisen työläisnaistenpäivän jälkeen. Yksi oppilaistamme kertoi kuinka hän jäi kotiin hoitamaan lapsia hänen miehensä, TEV-DEM:in jäsenen, osallistuessa juhlallisuuksiin! Keskustelujen seurauksena hän ymmärsi mikä tässä kuviossa mätti, ja toivon mukaan ensi vuonna hän osallistuu itse (huikeisiin) juhliin!
Voimme vakuuttaa, ettemme olleet järin yllättyneitä monista Rojavassa kohtaamistamme asioista. Jos jotain, olimme yllättyneitä siitä, kuinka pitkälle jotkin vallankumouksen elementit olivat kehittyneet. Erityisesti naisten vallankumouksen kehitys oli yllättävää. Tämän patriarkaattia vastustavan vallankumouksen syvyys ja laajuus teki meihin vaikutuksen. Odotimme kohtaavamme enemmän vain symbolista naisten mukaan ottamista, kuin myös vastustusta miehiltä, mutta kohtasimmekin vallankumouksen, joka oli asettanut feminismin ja naisten aseman yhteiskunnassa äärimmäisen tärkeään rooliin.
Yksi huomiota herättävimmistä ilmiöistä Rojavan vallankumouksessa ja taistelussa ISIS:iä vastaan on ollut naissotilaiden ja -sissien läsnäolo; länsimaiden uutisvirrassa toistuvat kuvat kauniista, nuorista kurdinaisista aseineen. Ei ole epäilystäkään, etteikö naisten vallankumouksen sotilaallinen puoli olisi erottamaton: yhtäläinen mahdollisuus aseistautua ja puolustaa itseä on osa naisten vapautumista, etenkin sota-aikana. Tämän eturintaman feminismin taustalla on väsymätön työ kansalaisyhteiskunnan parissa. Kaikissa toimissa, joihin liittyy auktoriteettiasema, on naisen ja miehen yhteisedustus, jokaisessa neuvostossa on oltava vähintään 40%:n naisedustus tai sen toiminta jäädytetään, ja sadat kasvatus- ja koulutusprojektit suuntaavat voimansa tarjoamaan naisille johtamisen välineitä ja tietoa, mikä ennen vallankumousta ei olisi ollut heidän saatavillaan.
Jokaisesta naapustosta löytyy "naistentalo", joka puuttuu erilaisiin ongelmiin lähisuhdeväkivallasta lastenhoitoon sekä vastikään lailla kiellettyyn moniavioisuuteen - muutos jonka moni tapaamamme nainen oli ottanut ilolla vastaan. Ongelmia on toki edelleen: esimerkiksi kun vierailimme paikallisessa kommuunissa, huomasimme että naisia oli paikalla todella vähän. He olivat kotonaan, koska heidän oli huolehdittava lapsista. Jotkut tovereistamme moittivat heidän aviomiehiään ja päättivät työskennellä lastenhoidon järjestämiseksi. On tärkeää ymmärtää, että tämä vallankumous tapahtuu sotaoloissa, ja että siitäkin riippumatta todellinen muutos tapahtuu hitaasti. 4. Mitä opitte?
Tarkemmin sanottuna pitäisi puhua siitä, mitä meidän oli uudelleenopittava! Aivan ensimmäiseksi meidän oli opittava (uudelleen), että vallankumous on mahdollinen. Meidän on jatkuvasti muistutettava itseämme tästä totuudesta. Rojava on muistutus siitä, että vallankumous on aina mahdollinen siellä, missä ihmiset järjestäytyvät ja kamppailevat. Toiseksi, vallankumousta eivät ruoki ainoastaan ideat. Kansan tuki vallankumoukselle rakentuu monesta eri tasosta:
1) Ideologinen visio edistyksellisestä, oikeudenmukaisesta maailmasta, joka perustuu demokratialle, ekologialle ja naisten oikeuksille,ja johon kytkeytyy voimakas kapitalismin ja imperialismin kritiikki.
2) Ihmisten ja heidän tarvitesemiensa resurssien jatkuva ja luotettava turvaaminen, esimerkiksi leivän ja öljyn subventointi.
3) Lukuisat, toimivat "liukuhihnat", joita pitkin ideat välittyvät ja jonka kautta ihmiset ovat kosketuksissa vallankumouksen kanssa. Ensisijaisesti tarkoitamme tällä paikallisia, katukohtaisia kommuuneja ja naisten- sekä kansantaloja naapurustotasolla. Poliittinen kulttuuritoiminta on myös elävää lukuisine festiivaaleineen, juhlineen, muistopäivineen sekä musiikki- ja teatteritapahtumineen.
4) Järjestäytyneen kurdien vapautusliikkeen roolia ei myöskään pidä väheksyä. Tunsimme nöyryyttä ja kunnioitusta sitä hämmästyttävää järjestäytyneisyyttä ja niitä tovereitamme kohtaan, joita kohtasimme Rojavassa. Rohkeus, kurinalaisuus, intohimo ja omistautuminen jokaisen yhteiskunnan jäsenen kehitykselle oli inspiroivaa. Ilman kurdien vapautusliikettä tätä vallankumousta ei olisi tapahtunut, tai se olisi taatusti taipunut ISIS:in ja paikallisten hallitsijoiden kiivaasta vastustuksesta.
kuva: Plan C:n haastattelu paikallisessa Mala Jinissä (naistentalossa):
"Yleisiä ongelmia, joita vastaan he kamppailevat, ovat lähisuhdeväkivalta, moniavioisuus ja pakkoavioliitot. Paikallinen Mala Jin käsittelee vähintään viitisentoista tapausta viikoittain, ja talo on tärkeä voimavara vapaudestaan taisteleville naisille. Haastattelu oli äärimmäisen innoittava. Lippua kanssamme pitelee naistentalon johtaja, toveri Ciwan. Hän on toiminut aktiivisesti Qamishlossa 25 vuotta ja joutui Assadin hallinnon pidättämäksi ja vangitsemaksi ennen vallankumousta. Reunimmaisena vasemmalla seisova toveri menetti yhden poikansa taisteluissa ISIS:iä vastaan, ja hänen kaksi muuta poikaansa osallistuvat Raqqan valloitukseen. Hän sanoo oman työnsä talossa olevan aivan yhtä tärkeää kuin taistelun etulinjoissa.]
5. Suomessa on käyty paljon keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa tehdä solidaarisuustyötä Rojavalle. Mitkä ovat sinun mielestäsi parhaat keinot eurooppalaisille tukea Rojavan vallankumousta ulkomailla ja Rojavassa?
Riippuen siitä missä maassa olet, ensimmäinen haaste on levittää tietoa sekä vasemmiston että koko yhteiskunnan piirissä. Samalla on hyvä rakentaa yhteyksiä ja yhteisiä projekteja olemassaolevien kurdilaisten rakenteiden ja järjestöjen kanssa. Näillä tahoilla on usein selkeä ajatus siitä mikä on kaikkein hyödyllisintä. Osa vallankumouksen kohtaamista ongelmista on luonteeltaan kansainvälisiä, erityisesti liittyen Turkin rooliin alueella. Turkin diplomaattinen painostus kotivaltiostasi käsin on yksi hyödyllinen asia, jonka voimme tehdä Euroopasta käsin.
Rojavan vallankumous tarvitsee myös vapaaehtoisia. Jos sinulla on taitoja jotka ovat hyödyllisiä kansalaisyhteiskunnan parissa ja olet kiinnostunut lähtemään, suosittelemme olemaan yhteydessä paikallisiin Rojava-solidaarisuusryhmiin tai -järjestöihin. Huomioi tosin, että tämä saattaa olla haastavaa. Projektien käynnistäminen saattaa kestää kauan ja resurssit ovat vähissä. Kaikki resurssit joita voit viedä mukanasi ja kaikki valmistelut joita teet, esimerkiksi kurdikielen opiskelu, tekevät ajastasi Rojavassa hyödyllisempää. Tämä artikkeli kannattaa lukea. Vaikka emme jaa kaikkia sen näkemyksiä, uskomme että kannattaa tukea organisoituja ryhmiä ja rakenteita Rojavassa, ja TEV-DEM on osa näitä rakenteita. Artikkelissa on myös huomioita vapaaehtoistyön käytännöllisestä puolesta, jne: https://www.weareplanc.org/blog/what-do-you-mean-you-support-rojava/.
Vallankumous tarvitsee aina lisää rahaa ja tarvikkeita, vaikka onkin kauppasaarrossa. Suosittelemme kuitenkin varovaisuuten: ennen kuin lahjoitat rahaa selvitä kuka sitä pyytää, mitä he pyytävät, ja mihin tarkoitukseen. On yleistä kohdata englanninkielisten tukijoiden käynnistämiä tai aloittamia rahankeruuprojekteja jotka keräävät suhteettomia määriä rahaa. Olemme myös nähneet useita kampanjoita länsimaisten sotilasvapaaehtoisten varustamiseksi (heidät YPG/YPJ varustaa joka tapauksessa), tai jopa maksamaan lentoliput pois Rojavasta vapaaehtoisille, jotka YPG on hylännyt poliittisin perustein! Suosittelisimme että jos harkitset rahankeruukampanjan käynnistämistä, ole yhteydessä kurdilaisiin järjestöihin ja rakenteisiin saadaksesi ohjeita siitä mihin rahaa tarvitaan. Joka tapauksessa rahan tai resurssien lähettäminen on tällä hetkellä vaikeaa kauppasaarron takia. Jos et ole varma miten toimia, lahjoittaminen kurdien Punaiselle Ristille on aina hyvä ajatus.
Insinööreille ja terveydenhoidon ammattilaisille on paljon kysyntää, joskin kova kysyntä ja kykyjen hyödyntäminen käytännössä ovat kaksi eri asiaa. Oikeiden rakenteiden kautta englanninopettajat, erityisesti kokeneet tai koulutetut, ovat tarpeen. Englannin opiskelu tarjoaa ihmisille mahdollisuuden viestiä vallankumouksen todellisuudesta ulkomaailmalle sekä laajentaa omia horisonttejaan. Saimme huomata, että kuuden kuukauden jakso Rojavassa on lähes varmasti liian lyhyt aika, jotta ehtisi sijoittua hyödylliseen työhön, oppia kieli ja kulttuuri, ja saavuttaa jotain merkittävää omalla työllä. Jos et voi sitoutua huomattavasti pidempään kuin kuudeksi kuukaudeksi, kannattaa suunnitella voiko joku muu vapaaehtoinen tai paikallinen jatkaa työtäsi. Meille tämä jatko järjestyi erään toisen Plan C toverin avulla.
kuva: Newroz-juhlintaa Qamislossa. “Kevään puskiessä esiin vallankumouksen kipinä syttyy uudelleen, Sengalista Bakurin vuorille vastarinta jatkuu”
* TEV-DEM (Tevgera Civaka Demokratik), eli Movement for a Democratic Society, on Länsi-Kurdistanin kansanvaltuuston (MGRK) koordinoiva elin, joka toimii kolmen kantonin valtuustojärjestelmän ylimmällä tasolla. Se muodostuu poliittisten puolueiden lisäksi voittoa tavoittelemattomista organisaatioista, yhteiskunnallisista liikkeistä sekä ammatti- ja kauppajärjestöistä.
kaikki kuvat: Plan C