#sanoja

[vielahuomenna]

Ja mä en osaa olla Sä kierrät mun sydämestä keuhkoihin Sormenpäihin ja solusta toiseen Nollasta sataan Sadasosasekunnissa Eikä tän pitäny ihan näin mennä Kevyttä kivaa ja harmittomia hymyjä Mut mitä tehä kun mä oon sussa kiinni (Lähemmäs lujempaa enemmän kovempaa) Ja sä et ois mieluummin missään muualla Ja sinä mun iholla isompi lupaus ku mitä ääneen voi sanoa

[vielahuomenna]

Miten pukee sanoiksi pieniä ihmeitä ihmisille joille sun nimi ei sano mitään

[vielahuomenna]

Väsyttää sattuu harmittaa kiukuttaa itkettää turhauttaa Ja silti sä oletat et meidän molempien maailma voi pyöriä sun ympärillä

[runopuutarha]

Vuorosanat

Esirippu väistyy

Olen pian kuin aurinko

Silkkikangas koristaa käsivarsiani,

kun nostelen niitä tanssijan elkein

Hiukseni kimaltavat

Naamioni on virheetön

Olen kauniimpi kuin koskaan

Kaikki on kuin säännönmukaista unta

Ohi liian pian

Juoksen lavalle viimeisen kerran

kumartaakseni vastauksena raikuviin aplodeihin

Mutta esiripun kadotessa

onkin hiljaista

Yleisössä ei ole ketään

Olen yksin

Edessäni on pian vain yhdet kasvot,

jotka voisivat yhtä hyvin olla kokonainen kansakunta

Kaikki muu puhe pakenee minua

Paitsi vuorosanat.

[wanderrealms]

"Inhorealismi" jotenkin jumiutunut muistiin äidinkielen tunneilta

[meijohana]

I'm having a surreal experience that I wanted to share. I think I'm coming out of a depression, I don't even remember how many weeks it's been but felt like I was just going through the functions and could barely enjoy anything. There were good moments but as soon as the moment was over the good feelings would disappear. I specifically took time off so I could start feeling better and when I still didn't heal I felt guilty about wasting it.

Anyway, a few days ago managed to go out, I visited an art exhibition, walked in the rain, bought nice tea and sat at a cafe alone and something clicked in my head, I felt joy and it was like seeing in color for the first time in months and breathing and falling in love with living. I still feel it today! I'm noticing the environment more and just appreciating existing here without any external needs to achieve. I think it's something internal rather than external events because nothing I TRIED worked. Although support from other people can be helpful, this was something I really had to experience in my inner world and alone. I hope it's the result of actively trying to care for myself and slowly developing a deeper understanding of myself. It just hit me out of nowhere.

I don't think this will suddenly fix me but I've always thought I live for the good days in between at least. So to others going through it I want to say it will get better. Take care of yourself even if it doesn't feel like anything right now. I did the whole eat exercise and sleep properly even when it didn't help and I didn't want to. Any day you could wake up and it could be different.

[limanuljaske]

[suomilukee]

Ne, jotka rakastavat itseään, eivät rakasta ketään muuta.

Risale-i Nurista