Flow 2013 - 2. päivän jazzit
Trio Urho
Tiivistämön valtasi kolmen setin ajaksi lauantaina Trio Urho, jonka ohjelmisto pyörii urhoollisten jazz-standardisovitusten ympärillä.
Tiivistämössä itsessään oli lisätty merkittävästi kaikua vähentäviä elementtejä joka oli paikallaan, olihan tänään ohjelmistossa akustinen bändi eilisen sähköistetyn trion sijaan eikä pienempi kaikuminen muina aikoina Tiivistämössä levyjä spinnanneita We Jazz DJ:itäkään haitannut.
Trion johtohahmoksi nousi saksofonisti Ville Vannemaa joka tuntuu olevan selkeästi breikkaamassa nuoremman soittajasukupolven eturiviin. Itsevarmuutta alkaa löytyä tarvittavasti ja erityisen hienoa on, että soitto tuntuu sujuvan kaikenlaisissa kokoonpanoissa.
Basisti Teemu Åkerblom oli Tiivistämön lavalla jo perjantaina sähköbasson kanssa ja tänään sitten pystybasso-tehtävissä. Akustinen puoli tuntui sujuvan Teemulta pätevämmin ja tänään basisti pääsi paremmin esille. Rummuissa luotettavaa komppia ja komeita sooloja soitti 2012 Erik Lindströmin stipendin voittanut Mikko Arlin, joka on Vannemaan tavoin kunnostautunut useammilla mielenkiintoisilla jazz-levytyksillä viimeisen vuoden aikana osana Nina Myan bändiä ja Aili Ikonen & Tribute to Ella -kokoonpanossa.
Illan toiseen settiin Trio Urho sai vieraaksi trumpetisti Jukka Eskolan. Valitettavasti tätä settiä Jazzpossu ehti kuunnella vain ensimmäisen biisin ajan, sillä toisaalla Balloon Stagella alkoivat istumapaikat käydä vähiin illan odotetuimpaan jazz-keikkaan...
Serenity Ensemble
Tämän vuoden ohjelmistossa Balloon 360° Stagen jokaisen päivän 19.30 slotti on omistettu ensiluokan jazzille. Lauantaina tarjolla oli harvinaista herkkua, sillä Teppo Mäkysen johtama Serenity Ensemble keikkailee harvakseltaan eikä levytyksiä tai muita musiikillisia näytteitä ole saatavilla.
Miehitys on erittäin kova, Mäkysen lisäksi Serenity Ensemblessä soittavat Mäkysen kanssa laajasti yhteistyötä eri kokoonpanoissa tehneet alttofonisti Jukka Perko ja basisti Antti Lötjönen ja baritonisaksofonissa kokeellisemman jazzin kärkinimi Mikko Innanen.
Oli mukava nähdä, että pelkästään soittajien nimillä saadaan Flow'ssa yleisön kiinnostus herätettyä sillä väkeä kerääntyi settiä kuulemaan suurin piirtein saman verran kuin edellisen päivän Timo Lassy Bandia, joka oli kuitenkin moninverroin varmempi vetonaula.
Hyvin maistui yleisölle myös Serenity Ensemblen musiikki, vaikka helpossa lähestyttävyydessä ja tanssittavassakin groovessa ollaan Lassyn kokoonpanoa joitakin askelia enemmän vakavan taidejazzin suuntaan. Yksittäisistä biiseistä positiivisesti mieleen jäi erityisesti 621 (kai se nimi oli noin?) jossa saavutettiin hieno hypnoottinen groove.
Vahva näyttö siitä, että kyllä suomijazz istuu Flow'hun ja maistuu yleisölle nykyään hyvin vaikka haetaan mielenkiintoisia kokoonpanoja vähän kauempaakin jazzin laajalta kentältä kun siitä mainstream-suosion puoleisesta päästä.
