Marjat
Huomaan voivani parhaiten - ja jaksavani painaa paljon hommia ja keskittyä, jatkaa siinä Flowssa lähes loputtomiin - kun syön paljon marjoja. Laaja marjavalikoima tekee välipalailusta helppoa, nopeaa, kätevää - ei ehkä riitä lihastenkasvattamiseen, mutta aivot ja puhelihaksetkin voi marjavoittoisesti ruokkia vaikka melkein koko päiväksi, niin kauan kuin kaikkein huikeinta flowta riittää. Sekaan raaka laatumunan keltuainen tai pari, niin marjojen ravinteiden biosaatavuus nousee taivaisiin - ja ehkä jotain hyvää heraakin saatan heittää sinne, tai vaikka HealthForcen (tai Fooodinin Andien) Spirulinaa, tai jopa ihanaa kollageeniproteiinia. Tällä hetkellä proteiinijauheissa käytän suosikkiani Foodin-heraa, joka on toistaiseksi tuntemistani ainoa, joka maistuu maustamattomanakin varsin hyvälle. Se tulee Kuusamon pientiloilta. Lisäksi testailen Nordic Salmonin lohiproteiinia, jonka vielä toistaiseksi kalaisa maku tai tuoksu peittyy marjaisiin välipalasotkuihin mukavasti. Uusimpana testattavana Fastin hera, joka sekin vaikuttaa aika hyvälle, tulee Irlannista jossa luulisi lehmien laiduntavan ainakin jonkin verran.
Mistä marjoja? Marjoihin menee helposti satanen tai parikin kuukaudessa, kun niitä syö ja pitää varastoissa ihan mielin määrin. Jos itseltä tai kaverilta löytyy tukkukortti, sieltä saa pakkasmarjat - isoissa pusseissa - jo sellaiseen hintaan jolla niitä mielellään ostaa. Toki oma poimiminen on erinomainen yhdistelmä isoon arkkupakastimeen, jos sellaisen omistaa. Lisäksi voi kysellä - mikäli arkkupakastimen omistaa - josko paikkakunnalla on joku yksityinen marjojen toimittaja, joka toimittaa isoja laadukkaita eriä vaikkapa päiväkoteihin, ammattina tai harrastuksena... ja josko hän voisi samalla kaupunkireissulla pysähtyä sinunkin luona.
Pakkasmarjojen lisäksi rakastan, kun on kunnollinen valikoima myös erimakuisia ja -värisiä kuivamarjoja ja vastaavia, mitä voi helposti sotkea välipalasotkuihin. Tällaisia löytyi viime tilauksesta:
- Mulperi ja musta mulperi. Molempia käyn toisinaan puoleen hintaan paikallisesta turkkilais-kaupasta :)
- Camu Camu
- luomugoji
- Acain vaikutuksista tykkään kovasti
- Lucuma-jauhe
- rusina
- lisäksi myös banaanikolikko ja parit kirsikat, ihan jo kokeeksi.
Seuraavaksi tilaan ehkä myös ananasrengas, ehkä taatelikin, incamarja.
Rasvaakin tykkään heittää snackeihin sekaan, kananmunan keltuaisten lisäksi. Kananmunat käyn kauppahallista (Juustosoppi, huomattavasti teholuomua parempaa ja edullisempaa), mutta nykyään yhä useammin kuukausittaisesta munaringistä, josta niitä saa vieläkin hieman edullisemmin, ja ehkä vieläkin spesiaalimpaa laatua. Luomupiirejäkin usein suositellaan. Näitä tarttui viime Fitnessfirst-tilaukseen:
- oliiviöljy
- ghee (tätä jatkossa paljon lisää.. myös Pukka on ehkä jopa vieläkin parempi, ja Prasadia pitää moni kaikkein parhaana)
- ensi kerralla myös kookosöljyä, ja jos oikein budjettia niin myös Blue Ice -öljyjä, joista minulle tulee tosi hyvä olo yleensä (joskus joku erä on ollut sen verran eltaantuneen makuinen, ettei olotilakaan ollut paras mahdollinen).
Marjojen, rasvojen ja herkku-protskujenkin lisäksi omenaviinietikka on helppo lisätä vähän kaikkeen, parantamaan sulatusta ja biosaatavuutta entisestään ja täydentämään makuakin happaman osalta. Nesteytys tuntuu menevän paremmin perille, kun mukana on ihan reilusti happamuuttakin, kuten sitruunaa tai omenaviinietikkaa, tai happaman-kirpeitä marjoja.
Suolaakin tulee usein pikku snackeihin lisättyä, kuten merisuola ja vuorisuola. Ja pohjana on usein yrttitee, kuten Pukka; sitä voi aina lisäillä, ja tuollaisissa pikku keitoksissa tuntuu sekä neste imeytyvän parhaiten, että myös esim. marjojen ravinteet. Lämpö buustaa imeytymistä, kuten myös se, että ainakin osa ruoansulatuksesta voidaan tehdä jo ennen syömistä (liottaminen, marinoiminen, hapattaminen, elävöittäminen). Parasta on samanaikaisesti sekä rasvaan että nesteeseen liottaminen, ja vielä lesitiinikin siinä, joko keltuaisesta tai Healthforcesta.
Saatuani lymfajärjestelmää paremmin auki, yhden ihmetuotteen tilattuani (tässä toinen kiinnostava), ei ole oikein stimulantit toimineet eikä ole ollut tarvettakaan. Joten olen “foodeistakin” valinnut nykyään ne jotka eivät sinänsä stimuloi, vaan pikemminkin ravitsevat erinomaisesti, ja etenkin maukkaan helposti ja mukavan kätevästi. Joissa ravinnetiheys on sitä luokkaa että hyvä valikoima mahtuu pienehköön yksiöönkin sopivasti. Marjat, parhaat rasvat, parhaat proteiinit, parhaat suolat, omenaviinietikka, ja viherjauheetkin. Sekä merilevät, joista saa kunnon kivennäis- ja hivenaineet, jotka sitten myös imeytyvät kivasti, kun mukana on rasvaa, lesitiiniä, hapokasta nestettä, ja jopa kitkerää vihreääkin.
Muuten safkailussa palvelee sitten vielä erinomaiset lounaspaikat, Lentävä Matto, PikkuParatiisin pikkuherkut, hyvät raflat muutenkin (ja jopa tunnetummissa ketjuissa jotain ihan ok juttuja nykyään), ja omassa kokkailussa luuliemet, kalanpääkeitot, kanasopat nahkoineen kaikkineen, laadukas maksa, laatulihamarinadit puoliraakana, ja tietenkin paljon yrttejä, kasviksia, hyvää voitakin... ja ylijääneistä munanvalkuaisista saa myös kaikkea kivaa :) Näin siis ideaalitapauksessa, jossa huomaan voivani erinomaisesti, jos onnistun asioita siihen suuntaan järjestämään. Ja mitä paremmin perus kuvio sujuu, sitä vapaammin voin siitä poiketakin - vaikka toisaalta nykyään yhä vähemmän tarvitsee poiketa ainakaan alaspäin, kun kulttuurin ja ihmisten laatutietoisuus ja aitouden arvostus nousee niin hurjaa vauhtia, kiitos kaikkien jo ainakin tuhansien erinomaisten rohkeiden vaikuttajien, jotka hekin kehittyvät koko ajan työssään.
Jos tekisin vähemmän ja valikoidummin, pärjäisin vähemmällä. Mutta haluan suhtautua hommiini kuin lajiaan arvostava huippu-urheilija, eli rakentaa koko elämän niin että voin tehdä hommia mahdollisimman hyvin ja kehittyä; tehdä paljonkin ja silti keskittyä. Usein löydän tärkeimpien tai kannattavimpien kuvioiden ulkopuoleltakin jotain arvokasta, kehittävää, kiinnostavaa ja yllättävää, ja siksi haluan saada myös syömisen toimimaan mahdollisimman helposti, kätevästi, vapauttavasti, energiaa maksimoivasti, ja minimaalisesti aikaa tai vaivaa vievästi - jotta voin panostaa kaikkeen kiinnostavaan. Siis voin käyttää safkaan paljonkin huomiota, mutta parhaimmillani olen silloin kun ravitsemus toimii tosi hyvin myös oikeisiin hommiin keskittyessäni. Monilla oman alansa huipulle pyrkivillä on se ongelma, että kun joskus tekee koko päivän töitä, eikä laitakaan tai ehdi laittaa kunnon ruokaa, kärsii energiataso ja keskittyminen (ja lopulta koko keho) siitä kehnosta välipalanapostelusta. Hyllyt täyteen parhaita marjoja (niin kuiva- kuin pakkas-), parhaita rasvoja, suolaa, mausteita, viherjauhetta, proteiineja, ehkä prodepatukoitakin, niin voi seurata sydäntä ja auttaa ihmisiä välillä aika kovaakin, ilman että se kostautuisi terveydessä. Pelkästään hommissa en tarvitse prodepuolelta spirulinaa kummempaa, mutta treenatessa prodetarve nousee, ja muuttuu paleompaan, anabolisempaan suuntaan, kuten hera, lohiproteiini, kollageeni, gelatiini - ja toki kaikki upeat eläinsafkat mitä voi kokkailla kerralla useaksi päiväksikin, ja maustaa niin hyvin että säilyy useita päiviä huoneenlämmössäkin. Joka ikinen mauste on todellinen superyrtti, joka suojaa niin kehoa kuin safkaa sekä hapettumis-eltaantumiselta, että epätoivotuilta mikrobeiltakin. En todellakaan tarkoita gammasäteilytettyä santamariaa, vaan ihan oikeita mausteita.
Usein teen niin paljon hommia - oli se sitten kehnoa priorisointia, uteliaisuutta tai oppimishalua - että monia vitamiineja, hivenaineita ja kivennäisiä kuluu extramäärät. Voin kuitenkin aika hyvin ja kai suht kestävästi elää ja toimia kuten haluan, kun kaiken yllämainitun lisäksi, ohella tai puutteiden täydennyksenä otan lisäksi lisinä myös:
- magnesiumia (säännöllisesti), kaliumia, piitä, rikkiä (msm)
- D-vitamiinia, omega-kolmosia, K2-vitamiinia jollain tavoin, ehkä myös Q10 (jos ei tule lähes päivittäin syötyä sydäntä ja muitakin sisäelimiä, laadukkaista lähteistä, ja kevyesti kuumennettuna eli vettä ruoanlaitossa hyödyntäen)
- B12, ja muitakin B-vitskuja, mahdollisimman toimivassa muodossa.
- jodia, sinkkiä (säännöllisesti, koska kuluu paljon) ja seleeniä
- C-vitamiinia (sopisi olla aika säännöllisestikin)
Kerron tulevissa postauksissa ehkä tarkemmin, mitä merkkejä tällä hetkellä suosin, suosittelen tai testailen.
Nykyään haluan panostaa ravitsemuksessani helppouteen, käytännöllisyyteen - ja että saan ja imeytän hyvin kaikkea mitä “nopeassa elämässä” kovasti kuluu; testaan monin tavoin kehonsisäisen vitamiinitilanteen jotta voin sitä järkevästi paikkailla (eikä vain randomisti vetää “kaikkea”), ja että koko homma on nautinnollista ja mukavaa. Vaikka käytänkin mausteita ja makuja, en enää hae mitään yrttiövereitä, ja uskon että todella hyvinvoiva keho toimii hyvin vähilläkin stimulanteilla tai muilla buustereilla. Mieluummin availlaan paikkoja ja saadaan kehossa kaikki virtaamaan, vaikka hierojallakin ja kudoksia avaavassa nautinnollisessa liikkeessä, mutta toki toisinaan yhä joku adaptogeenikin saa mennä suusta alas. Yhä enemmän haluan käydä myös parhaissa hoidoissa ja asiantuntijoilla; siinä aina oppii upeaa uutta ja intuitiotkin tarkentuvat. Tavoitteena on olla aina yhä paremmassa kunnossa niin että se tuntuu, ja voin tehdä työtäkin yhä paremmin - joka on aina tavalla tai toisella hyvän olon mahdollistamista yhä kätevämmin ja korkeatasoisemmin yhä useammalle.
Joku voisi ajatella, että tässä vedetään hirmusesti kaikkea, ja sen jälkeen koko elämä yhtä foodikierettä. Itseasiassa siinä käy juuri päinvastoin: mitä ravinnetiheämmin onnistun syömään, biosaatavuudet maksimoiden ja ruoansulatusnautinnot optimoiden - vähemmällä enemmän - sitä ronkelimamksi keho tulee safkan suhteen yleensäkin. Ja sitten, mitä kattavammin olen itseäni onnistunut ravitsemaan, sitä hauskemmin vapaudun koko syömisestä. Esim. nyt on kello kaksi iltapäivällä, heräsin poikkeuksellisen myöhään vasta kahdeksalta (kun tuli yllättävä kotimatka keskellä yötä maagisen muusan luota), mutta kuitenkin ollut jalkeilla jo kuusi tuntia, eikä ole tullut minkäänlaista tarvetta syödä tai edes juoda vielä, kun joka hetki ollut flow ihan täysillä, baana auki. Se on upea tunne - ja saavutan sen maksimoimalla ravinnetiheyttä ja ravinteiden biosaatavuutta kaikessa siinä mitä sitten syön kun syön. Itseasiassa jopa kovaa treenatessa, jopa isolla lihasmassallakin voi tehdä samoin. Tomi Kokko suosittelee paastoamista myös. Minun ohjeeni on: paasto sopii yhteen ravinnetiheyden kanssa. Muistan, kun joskus nuorena yritin paastota perus vehnä-sokeri-valiomaito-teholihadieetiltä - ei ollut mukavaa. Nyt se on ihan mahtavaa, kun keholla on jo aika hyvin kaikkea millä sitä paastonkin aikaista korjaus- ja hoivatyötä tehdään, ja toki myös flowta ylläpidetään, joka on tuntuu isoimmissa momentumeissa silloin kun ei enää tarvitse vähänväliä syödä. Voi syödä sitten kun vaihtaa moodia ja lähtee kokemaan ihan erilaisia asioita. Tykkään syödä usein enemmänkin sitten iltaa kohden.
* * * * * * *
Käytiin hiljattain keskustelua yhden itseäni huomattavasti paremman parantajan kanssa siitä, miten valtavasti vapautuu resursseja, kun ruoka sulatetaan pitkälti jo ennen kehoon laittamista. Joskus sanotaan, että länsimaisen ihmisen kaloreista ja ravinteista tai niiden tarjoamista energiaresursseista tyypillisesti jopa 70% menisi ruoansulatukseen! Aika kehno hyötysuhde - ja siltä se perus koulusafka tuntuukin, tai se pilkkiminen ruokatuntia seuraavalla luennolla. Rakastan sitä olotilaa, kun ravinto voi antaa minulle enemmän kuin se kuluttaa: ensyymejä, probioottisia bakteereja ym elinvoimaa - joka parantaa huikean ravinne- ja makutiheyden biosaatavuutta entisestään, ja antaa keholle ehkä jopa enemmän entsyymejäkin parhaassa tapauksessa, kuin sulattaminen edes vie. Elävöitettyä ravintoa. Voin kirjoittaa tästä oman postauksensa, mutta jo pelkällä viinietikan lisäilyllä pääsee yllättävän pitkälle, Boris-juomasta ja hapatteista (ja villivihanneksista) puhumattakaan - saati kun aletaan mennä marinointiin asti. Sitten kun makoilet siellä rantakalliolla puolen päivän auringossa lähes nakuna, iho vasten kalliota pää alaspäin, raikkaassa ilmassa ja luontoyhteydessä... aletaan jo puhua ihan käsittämättömän nautinnollisista olotiloista; kroppa puhtaana, virittyneenä, kattavasti ravittuna, kapasiteetit katossa - ja sisäelimetkin levänneenä, vatsa ja sulatus hellittynä.
Mikään tästä ei ole itsekuria, vain kokemusperäistä tietoa mitä kannattaa hankkia tai tilata ja mistä. Mistä löytää laatua eikä vain mainoslauseissa. Nyt lähden hakemaan voikukanvarsia :) Kirsi Sarimaa suositteli, kahden viikon ajan 4-6 vartta hyvin pureskeltuna päivittäin - juuri nyt kun kukat ovat vielä keltaisia. Aloitetaan maksasta, sitten putsataan munuaista.