Hyviä juttuja

yhteys: olli.posti (at) gmail.com - johon sopii jättää myös puhelinnumero ja sinulle sopiva soittoaika, niin voidaan vaihtaa ajatukset tai sopia jatkot suoraan

[viidakkomies]

The Next Level

Uudelle tasolle nouseminen - mitä se tarkoittaa?

Jos teen kymmenen punnerrusta, ja nostan sen kahteenkymmeneen, ja sitten taas kolmeenkymmeneen, mikä on seuraava leveli? Onko se neljäkymmentä? Riippuu miten sen määrittelee, mutta oikeastaan lineaarinen eteneminen on vain ”enemmän samaa”, more of the same, pikemminkin kuin ihan oikeasti uutta leveliä. David DeAngelo opettaa ”always seek the next level”. Paino sanalla ”seek”, etsi seuraavaa leveliä. Jos levelinousuihin riittäisi pelkkä lineaarinen eteneminen, ei sitä tarvitsisi etsiä, riittäisi kun tekisi enemmän samaa, ja antaisi ajan kulua.

Mitä tarkoittaa seuraavan levelin etsiminen - jos ei pelkkää saman toistoa yhä kovemmin? Se tarkoittaa jotain, mitä se lineaarinen tasonnousu mahdollistaa tai pohjustaa, mutta on kuitenkin jotain ihan muuta. Kotilosta ei tulekaan isompaa toukkaa, vaan perhonen. Saatuasi riittävän monta punnerrusta, tultuasi mestariksi sillä levelillä, voit alkaa valmentaa muita, tai perustaa punnerrushaaste-nettikurssin, tai yhdistää kehollisen osaamisen aikaisempiin intohimoihisi ja niiden pohjalta syntyneisiin suhteisiin jollain vielä innostavammalla tavalla. Sitä on todellinen next level.

Mitä tämä tarkoittaa rakkaudessa ja onnellisuudessa? Jos lineaarinen tasonnousu, eli yhden levelin totaalinen masterointi tässä olisi Tinderstrategioiden huippuunsahiomista, sosiaalisten taitojen suvereeniutta, jokailtaista pelikenttäkokemusta... saattaa silti onnellisuuden seuraava taso olla jotain ihan muuta. Mitä? Sen voi tietää vasta edellisen tason masteroituaan. On aivan kauhea virhe tyytyä parisuhteeseen, valita pienempi paha, väistää haasteet ja yrittää katsoa silmiin ihmistä, jonka kanssa on sentään parempi olla kuin yksin. Tottakai suurin osa tekee niin, maailmassa jossa meitä ei ole opetettu hakemaan next leveliä, vaan alistumaan ylhäältämäärättyihin huonoihin sääntöihin ja koittamaan jotenkin pärjätä sillä mitä annetaan. Antamaan olosuhteiden päättää puolestamme. Muuttaa työn perässä, ei intohimon.

Kaikesta tästä haluan taistella vapaaksi, haluan tunnistaa kulttuurin kahleet ja tehdä Houdinit. Aina kun tapaan kollegoita, saan lisää puhtia meidän jokaisen todellisimpaan elämäntehtävään.

Next levelin tunnistaa aina siitä, ettei se ole pelkästään enemmän samaa tai parempaa, vaan se ylittää kaiken edellisen - vaikka jollaintapaa usein pohjautuukin siihen, rakentuu oman kehityshistorian päälle.

Eilen yöllä katsellessani nukkuvaa naista ja lasta, tunsin onnea joka ylitti kaiken mitä olin suhteesta osannut edes tavoitella. Sama jatkui aamulla: nainen oli väsynyt, stressaantunut ja kiukkuinen monestakin syystä - ja kyllä minä jos kuka voin valita seurani; haluan täyttää aikaani parhailla fiiliksillä, vaikutteilla ja hetkillä, koska ”myynti on fiilislaji” ja niin on ihan kaikki muukin, missä jonkinlaista tulosta tavoitellaan. Silti tunsin hänen lähellään edelleen sellaista onnellisuutta tai täyttymystä, joka ylitti kaiken hyvän tai huonon fiiliksen. Niistä tunteista halusin kertoakin. Ei ole tarvetta muuttaa toista, kun hän huonoimpana hetkenäänkin aiheuttaa minussa vastustamatonta kaiken ylittävää onnellisuutta, ihan vaan olemalla siinä lähellä.

Jos tyytyisin kompromissiin, jos valitsisin pahoista pienimmät, olisi edelleen noloa katsoa toista silmiin. Mies opettelee jokaikisen taidon mitä tarvitaan, ettei tarvitse enää tyytyä yhtään mihinkään, vaan saa valita mitä haluaa. Mikä ikinä se pullonkaula on, joka vielä aiheuttaa kompromissin tarvetta, sen masteroiminen on seuraava missio, jo tänään, eikä ”jos huomenna..”. Vasta kun olen opetellut jokaikisen taidon ja ratkaissut viimeisenkin ongelman joiden kanssa pärjäämiseen olen aiemmin tarvinnut häntä, vasta sitten voin tuntea next levelin rakkautta - jonka voin valita sydämestäni, en tarpeistani.

Voisin olla erittäin onnellinen sinkku tällä hetkellä. Erään potentiaalisen yhteistyökumppanin seuraajakunnasta lähes 85% on hedelmällisen ikäisiä, hyvinvoinnistaan kiinnostuneita ja siihen panostavia naisia. Osaan jo järjestää kaikki käytännön asiat niin että teen itseni aika rajattoman onnelliseksi, ja paljon jää annettavaa muillekin. Voin täyttää päiväni upealla tekemisellä toinen toistaan paremmassa seurassa (auttaen heitä löytämään myös toisiaan), valita kaikkein antoisinta aikaa joka ei tunnu työlle mutta tuottaa sitäkin paremmin niin oppimisessa kuin oikeanlaisessa myynnissäkin jossa asiakas, kauppias ja koko kokonaisuuskin voittaa ja luottamus kasvaa, suhteet syvenee ja yhteisöllisyys vahvistuu. Ja halutessani voin chillailla lähiluonnossa tai tsekkailla Ranskan Avoimia tai harrastaa vaikka Beach Tennistä upeiden frendien kanssa. Vasta kun ei tarvitse toista yhtään mihinkään, ei ole myöskään mitään syytä pidätellä niitä next levelin tunteita, tai pelata niillä epävarmoista teinivuosista päällejääneitä nappulapelejä.

Ihmiset on opetettu rakentamaan riippuvuuksia rakkauden sijaan - ja sitten sanomaan sitä rakkaudeksi - minut myös. Molempien nimmarit yhteiseen asuntolainapaperiin.... ei se ole next leveliä. Mieluummin puolet omastakin ylijäämästä rakkaan nimissä olevaan nollakuluiseen indeksirahastoon, niin että yhteisen miinuksen sijaan kasvaa molempien oma plussa, vapaus, vahvuus, passiivinenkin vauraus. Se on next leveliä, ja sitä kautta seuraavan tason tunteet saavat tilaa elää, kasvaa ja kukoistaa. Turvallisuuden kasvattaminen, toisesta riippumattakin. Kuten Ilkka Paananen sanoo, “my goal is to be the least powerful CEO in the world”. Samoin minun tavoitteeni on olla maailman turhin ja tarpeettomin kumppani, koska tuen toisen omaa kasvua ja vapautumista. “Treat them so well that they can leave and do well - but they actually want to stay, because you treat them so well” - Richard Branson, vapaasti mukailtuna.

Rakastaa voi vain tässä hetkessä. Jos maailma loppuisi huomenna, istuttaisin tänään sen varapuun. Arvon kasvattaminen on aina hauskempaa kuin itsensä, toisten tai ympäristön kuluttaminen. Suurin osa byrokratiakoneistotyöstä on kuluttavaa. Aito työ on rakkautta. Kun tulen kotiin, ihan sama mitä siellä tapahtuu tai millä tuulella toiset on, olen niin onnellinen siitä että he ovat siinä. Kun kävelen tästä kohta ehkä Suomen uhkarohkeimman maahantuojan kotitoimistolle, rakastan jokaista hetkeä, ja arvo syntyy rakkauden seurauksena. Se saa mennä miten se menee, jokatapauksessa nautin jokaisesta hetkestä, koska olen jo parhaassa paikassa ja seurassa. Silloin on yhtälailla antoisaa ratkoa haasteita kuin iloita voitoista. En tyytynyt markkinoiden tarjontaan, vaan menin sinne mitä haluan kaikkein eniten; sinne missä luodaan maailmaan jotain paljon parempaa kuin ”markkinat” olisivat osanneet vielä edes odottaa.

Markkinoillakin toimiessani sanon nykyään suoraan miksi haluan tehdä juuri sinun kanssa. Kun se mitä teet tai mihin pyrit on voittoa meille kaikille - koska tuotteesi ovat liiankin monta laatuaskelta edellä nykytarjontaa - voitan vaikken edes saisi mitään, mutta ennen kaikkea nautin joka hetkestä, joka askeleesta, ja siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta jonka ainoastaan merkityksellinen intohimo saa aikaan. Tai mikä juuri sinun persoonassasi ja sosiaalisissa taidoissasi kiinnostaa niin paljon, että haluan yhteistyöhön /auttaa juuri sinun bisnestäsi upgreidaamaan, vaikka tietäisin parempiakin lähtötilanteita. Miksi juuri sinä teet minut valtavan onnelliseksi ja kiinnostuneeksi, sillä mitä olet ja aidosti edustat.

[viidakkomies]

Futmedin toimistolla

David Wolfe on vaikuttanut kaikkein eniten tuotesuosituksiini - ja pitkään elin tuotesuosituksilla; olen luultavasti tehnyt sitä hommaa eniten koko Suomessa, jos tuntumäärät lasketaan, paljonko niitä tuli tutkittua ja säädettyä, vastailtua välillä melkein yötäpäivää kysymyksiin näppiksen ja lopulta älypuhelimenkin äärellä... Saatoin laittaa kaikki mahdolliset nootrooppiset yrttiseokset biosaatavuudetmaksimoivaan “raakasuklaaseen”, ja käydä yhdeltä istumalta läpi tuhansia tuotteita kuvauksineen ja asiakaskommentteineen. Ei tarvinnut poistua edes syömään, kun varasi aina työpöydälle riittävästi raakasuklaata (jossa suklaa oli sivuosassa; olennaista oli käyttää parhaita rasvoja ja entsymaattisinta nestemäistä makeuttajaa kuljettajana ja liuotinaineena kaikille niille aivobuustereille, viemättä lainkaan ruoansulatusenergiaa pois aivotyöstä), sekä yrttiteetä, ehkä jotain random superfoodeja, ja jonkun ison lautasen jossa sekoitella maun mukaan mm. kaikkea yllämainittua, samalla kun kuuntelee musaa tai vaikka fiilistelee takan ääntä. Se oli hullua aikaa; nykyään viihdyn paremmin maailmassa kuin netissä - mutta kaikenlaista siitä jäi käteen.

Yksi tällainen käteenjäänyt asia oli ”ångström-mineraalit”, jotka olivat kivennäis- ja hivenaineiden osalta aina David Wolfen ykkössuositus. Eihän sellaisia mistään Suomesta voinut kuvitellakaan saavansa, ja muutenkin kyseessä oli liian erikoinen ja hankalasti saatava asia mitenkään merkittävästi markkinoitavaksi. Niiden keksijä tai siis markkinoilletuoja oli haastettu kymmeniä kertoja oikeuteen lääketeollisuuden puolia pitävien viranomaisten toimesta - mutta voitti joka kerta, koska sattui olemaan aiemmalta koulutukseltaan asianajaja, joten tätä ihme-teknologiaa on nykyään saatavilla, vaikkakin vähän underground-juttuna, mailmallakin saati Suomessa. Joten kun kuulin eräältä tarkkanäköiseltä lukijalta, että jotain sen kaltaista myydään vihdoin Suomessa, ihan perus Ruohiksessa, olin että mitä ihmettä?? Otin samantien yhteyttä maahantuojaan, istuttiin erittäin pitkä lounas, ja nyt olen jo täällä toimistolla ihmettelemässä. Paremmin täällä omatkin datailut sujuu, kun ympärillä kaikkea sellaista mitä fiilistellyt salaa jo kohta vuosikymmenen verran. 80-90 prosenttia siitä mitä olen aikanaan saanut yksin fiilistellä, on nykyään jopa enemmän tai vähemmän trendikästä - olennaisilta osin. Se, mikä suurteollisuuden omistamille virastoille ei kelpaa, kelpaa medialle sitäkin paremmin: jokainen media kilpailee kuitenkin, poliittisen aseman lisäksi, myös sisällön tuoreudella, status quon haastavalla scuupilla, kyllä lehdille ja kanaville raikas juttu maistuu, vaikka sielläkin valta sinänsä olisi keskittynyt normaalitieteen toistamiseen. Se halu, millä tätä on tehty on ollut todella valtava - ja saanut alkunsa suoraansanottuna yksinäisyydestä, ja siitä etten halua enää kenenkään ihan oikeasti hyvistä, valtavasti aikaansa edelläkin olevista ratkaisuista välittävän joutuvan olemaan yhtä karmaisevasti yksin kiinnostuksensa tai jopa hengissäsäilymis-tarpeidensa kanssa. Kilpparipotilaillakin on sentään jo tukiryhmänsä; arvaa miltä on tuntunut viime vuosikymmenen Suomessa yrittää parantaa itseään keinoilla joita ihan joka ikinen piti aivan täytenä humpuukina. Ei pidä enää, ja se porukka joka sitä sanomaa levittää, kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Joten nyt kun kuulin mahdollisuudesta auttaa lyömään läpi jotain siitä viimeisestäkin kymmenestä prosentista - tai ainakin tutustua meininkiin ja käydä liekittymässä - joka on vieläkin liikaa aikaansa edellä (tai siis ”liian häröä”), olen niin innoissani etten ihmettelisi vaikka nukahtaisin sohvalle kotisohvan sijaan. ”Just like the old days”, ihan kuin Sepänkadun Shamaanien foodikämpällä joskus 2008 ;)

Jos tulee jotain arvokasta tai kiinnostavaa kerrottavaa, laitan tarinaa jakoon; en kuitenkaan halua tätäkään tehdä puskemalla mitään vastaan, vaan antaa tulla aidosti jos sielukin sanoo että ollaan arvokkaan äärellä. Sieluun vaikuttaa aika paljon faktat ja data, ja siksi lähdetäänkin ehkä jo tänään vierailemaan Cityterveyden toimipisteellä.

Toinen tosi kiinnostava juttu, mistä olen tällä hetkellä tosi liekeissä: nykyään on taas tullut tavaksi viettää aikaa paikoilla, joissa serendipiteettimahdollisuudet maksimoituvat. Kampus-elämää, missä yhdistyy sosiaalinen flow campus-alueella fiiliksen mukaan liikkumiseen, niille mestoille missä intuitiokin sanoo että tuonne kiinnostaa tässä vaiheessa mennä moikkailemaan. Yhden tällaisen serendipiteettihetken kautta tapasin ehkä Suomen cooleimman blogaajan, tästä voit tsekata hänen erittäin rohkeaa tekstiään:

http://blogbook.fi/taydenkympinmetsastys

En voisi olla tekemättä yhteistyötä tuollaisen kaverin kanssa; siinä tyyppi jolle haluan antaa ihan kaikkeni ravinto-osaamisessa, siinä missä naiset Tinderin puolella.

Sattuman johdattelemana kohtaamispaikkanamme sattui olemaan PikkuParatiisi, josta on alkanut tulla arjessani kuin uusi Lentävä Matto, eli mesta jossa vaan kiinnostaa ohimennen piipahtaa, ja melkein aina kuulee, oppii, kokee tai havaitsee jotain käymisen arvoista. Eri elämänhistorioihin natsaa erilaiset pyhiinvaellusmestat; minulle huikeinta on viettää aikaa kylän parhaalla raakakakkumestalla, ehkä lupaavimpien vitamiinien maahantuojalla, överi-ihanasti sisustetulla joogastudio-hyvinvointihuoltamolla, kylän parhaassa pitseriassa, ja kaikkialla missä henkilökuntaa kiinnostaa se itse asia. Ethän ostaisi autoakaan kaupasta, jossa myyjä osaa ainoastaan lukea myyntikoodin ja täyttää paperit, vaan tottakai sä menet sinne missä intohimoon vastataan ja kiinnostus jaetaan. Ei mekään Laiffeja kierrellessä menty vain pitämään jotain valmista myyntipresentaatiota, vaan moikkaamaan kanssahifistelijöitä, tapaamaan tyyppejä joita tuotteiden laatutekijät kiinnostaa ihan yhtälailla kuin meitäkin.

Neljäntenä tosi innostavana juttuna saatan itseasiassa päätyä piankin yhden firman palkkalistoille. Ei siksi, että tuotteet olisivat absoluuttista parhautta vaikkapa PikkuParatiisin hifikakkuihin verrattuna, vaan koska omistaja on ehkä pätevin naistenviihdyttäjä kehen olen törmännyt koskaan missään, ja rahakin on kuitenkin vain väline siihen mikä meitä miehiä oikeasti ajaa asioita tekemään - ja sen olennaisimman voiton saa jopa rahaakin suorimmin kun keplottelee itseään parempaan seuraan, vaikka sitten jonkun bisnestekosyyn kautta.

Viidentenä voisin mainita, kun Turun-reissulla päädyin vihdoin Purelle, tuli kyynel silmään kun näin, että sellainen paikka voi todella olla olemassa. Niin usein alalla kuin alalla törmää kompromisseihin; sen sijaan että tehtäisiin mihin uskotaan, mennään asiakkaiden tai markkinoiden tai realiteettien ehdoilla. Ja sitten on se yksi ihminen tuhannesta tai miljoonasta, joka tekee mahottomasta mahdollista, koska on vaan niin erinomainen. Ja se ei riipu geeneistä, vain ainoastaan tahdon voimakkuudesta. Ja se seuraa suoraan, kun rakkaus on aitoa, välittäminen väkevää. Purella en törmännyt minkäänlaiseen egoiluun toiminnan laadusta, vaan vaikka laatutaso oli herkistävän korkeaa, vastaanotto parannusehdotuksille vieläkin parempaa. 

Kuudentena innostuksen kohteena saatan pian tavata Safkatutkan omistajaa! Hesassa on jo ihan lukematon määrä paikkoja minne voidaan mennä yhdessä inspiroitumaan, mutta useimmat Hesa-treffit sovin Silvopleehen koska siellä riittää tilaa ja valikoimaa, ja tuttuihinkin törmää useinmiten, sekä nykyään myös uuteen Kokkoon, mikäli kumppani asuu tai työskentelee lähempänä Kamppia. BeGood Wellness Bar toimii myös, mikäli tarve on treffata keskustassa jo ennen aamukymmentä, tai iltakuudesta eteenpäin. Hakaniemessä Silvo palvelee kyllä aamukasista aina iltakasiin nykyään.

Simon Sinekin videoita olen viime aikoina kuunnellut taustamu(u)sana:

Kiitos Innostaja-Ilkalle suosituksesta, kun nähtiin ennen viime syksyn luentoa, jännitin kovasti, ja Ilkka totesi vaan “Olli, Start with the Why” :)

[viidakkomies]

Kokeile kollageenivettä

Nyt sitä saa Laiffeista eurolla; normihinta vähintään kolme euroa purkki. Tänään taisin juoda jo neljä :) Suulleni selvästi parhaat maut olivat sininen maustamaton, ja ehkä kaikkein herkullisimpana vihreänvärinen omena-maku; mustikka ja karpalo maistuivat makuuni liiaksi keinoaromille, vaikka paketissa lukeekin “luontainen aromi”, joka ei jättiteollisuuden lobbaamalla nykylainsäädännöllä tarkoita juuri muuta kuin heidän etuaan.

Muutenkin oli kiva kiertää Lifeja oikein kunnolla pitkästä aikaa. Edelleen kiinnostaa se kaikkein kiinnostavin, niin seuran, tekemisten kuin paikkojenkin valinnassa, joten olen huomannut hengailevani Futmed-maahantuojan kanssa aika paljon viimeaikoina (valikoimassaan Futmed-suihkeet ja Superior Source -vitamiinit). Parhaiten opin syventymällä lupaavimpien tuotteiden maailmaan, ei mainospuheissa vaan kulissien takana; ei luennolla vaan sen jälkeen (tai automatkalla sinne), ja jos asia liippaa läheltä omaa elämäntehtävääni, mikäs sen viihteellisempää ajanvietettä kuin osallistua talkoisiin; yhdessä tekemisen meiningeissä ja kiinnostavimmissa kohtaamisissa viihtymällä saa kaikkein olennaisinta hiljaista tietoa, jota ei oikeastaan voisi löytää mitenkään muuten. Mitä reguloidumpi ala, sitä vähemmän voi julkisesti sanoa - ja sitäkin kiehtovampaa läppää kuulee kahden kesken, kauppakierroksilla, virallisten osuuksien jälkeen tai vaikka uudella varastolla. Huomenna pääsen skypettämään kaverin kanssa joka on tehnyt mm. 20 vuotta aids-tutkimusta :) Mitä olisin valmis maksamaan sellaisesta mahdollisuudesta? Aika paljon, ja nyt saan sen ilmaiseksi, “tekemällä” jotain mikä ei ole tuntunut hetkenkään vertaa työlle, koska se virtaa innostuksen kautta eikä sitä vastaan. Eilen juttelin Fitnessfirstin uuden markkinointi-bossin kanssa varmaan puhelimessa; pelkkää liekitystä, ja sen jälkeen tuntui kuin olisin levännyt ja latautunut koko päivän, niin täynnä hyvää oloa. Haen bisnes-asioista ja ajankäytön optimoinnista kokonaisvaltaista etua: missä intohimot kohtaavat, syntyy energeettistä ylijäämää, eikä työ kulutakaan enää elinvoimia; ei tarvitsekaan vaihtaa enää terveyttä rahaan tai aikaa rahaan, vaan haetaan parasta aikaa, siisteintä seuraa, parantavimpia mestoja ja elämyksiä, ja luodaan lisäarvot sen hyvän olon ilmaisuna ja seurauksena, eikä päinvastoin kuten vanhassa maailmassa opetettiin. Frendi totesi “myynti on fiilislaji”. Jos en ole liekeissä tätä tekstiä kirjoittaessani, et jaksa lukea. Jos minulla on ihan mega hauskaa kirjoittaa tätä, saattaa lukuhetki olla sinullekin yhtä nautinnollinen, tai ainakin voit tavoittaa itsessäsi jotain siitä fiiliksestä. Ihan sama olenko rokkitähti, karaokelaulaja, blogaaja, myyjä, markkinoja, viestintävastaava, strategiasuunnittelija tai muuten vaan touhuaja, lopputuloksessa maistuu sama maku kuin itse prosessissa. Siksi se biljardipöytä siellä toimistolla; siksi on yhtä tärkeä tukea ystäviä heidän parisuhteessaan kuin mastermindata liiketoimintoja. Kaikki se on jokatapauksessa mukana siinä suhteessa ja neuvotteluhuoneessa; hyvä tulos seuraa hyvinvoinnista, ja koko sielussa asti hyvälle tuntuva tulos luo hyvinvointia, kaikille.

On kyllä terveyskaupoissa valikoima aika eri luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten :) Nykyään totuudellinen tieto leviää jo paljon paremmin, eikä kaikkea päätetäkään enää kulisseissa, vaan hyvä voittaa. 

Monessa paikassa oli Puhdas Caps -firman kollageenivesi jopa 75% alennuksessa. Puhdas-firmassa häärii Sami Sundvik, jonka gluteiinitonta KotiPitsaakin käytiin testaamassa :) Paljon paremmin kyllä tykkäsin Sitkon ihan “normaalista” pitsapohjasta, jonka proteiinit on jo pilkottu, syöty ja ulostettu moneen kertaan hyvien taikinajuuribakteerien ja ties minkä täyden spektrin entsyymikokonaisuuksien toimesta. Ei kukaan edes tiennyt mitään gluteiiniherkkyyttä tai vehnäallergiaa, ennen kuin teollisuus alkoi syöttää meille viljaa syötäväksikelpaamattomassa muodossa. Kun katsoo, mitä gluteiiniton leipä tai mikä tahansa “gluteeniton” sisältää, niin ei ainakaan makua tai nautintoa, vaan sitäkin vahvemmin geenimanipuloitua monsantomaissia, raffinoituja sokereita, myrkkyhomeita mm. gammasäteilyttämällä rääkättyjä lisäaineita ja muuta teollista kuraa - ehkä monille parempi kuin mutageneesijalostettu roskavehnä täysinväärin käsiteltynä, mutta kyllä todellinen terveys kulkee nautinnon kanssa käsi kädessä, eikä sitä tarvitse lähestyä negaation kautta. Ei tarvitse korostaa, mitä siinä ei ole, kun voi korostaa mitä siinä on: makua, aitoutta, nautintoa, ravintoa, elinvoimaa, entsyymejä, bakteereja, perinteitä, vahvaa maaperää, alkuperäisiä voimallisia maatiaislajikkeita, synergiaa ja symbioosia. Sami Sundvikin työtä ja persoonaa arvostan korkealle; kaikki hyväntekijätkin arvostavat jossain määrin hieman eri asioita, ja kukin seuraa oman makunsa mukaista tietä, ja tuetaan toisiamme silloin kun innostukset tai arvostukset menevät riittävän sopivasti päällekkäin - ja vähintään ollaan hengessä mukana silloinkin kun oma aktiivisempi ajankäyttö suuntautuu vielä optimaalisempiin projekteihin. Arvostan jokaista askelta positiiviseen suuntaan, niin isoa harppausta kuin pientä upgreidausta; niin isoissa ketjuissa kuin pienellä lähikyyttölaitumella.

Miksi kollageeni?

 - se on se, mikä nykyravinnosta puuttuu, kun eläimistä syödään enää vain turhimmat, mauttomimmat, vähäravinteisimmat ja vaikeastisulavimmat osat - ja kaikki arvokkaimmat osat heitetään pois. Tässäkin kulttuuriamme ja makuamme on jo useamman sukupolven ajan manipuloitu suurteollisuuden hyväksi, joista kaikkein poliittisesti-vaikutusvaltaisin on kemikaalilääketeollisuus, joka viimekädessä saa elantonsa ihmisten vatsavaivoista (ja kaikista niiden seurauksista, joita on diagnosoitu pian kai jo toistakymmentä tuhatta :)

 - se saa mahan toimimaan paremmin, ja sen jälkeen kaikki toimii paremmin

 - sisältää glysiiniä, jota saamme liian vähän tyypillisistä proteiinilähteistämme - ja glysiini on tärkeää mm. maksan hyvinvoinnille, ja suolistonhellimisen lisäksi useimpien olotila kohoaa huomattavasti myös maksan hyvinvointia palauttamalla.

 - “When only the muscle meats are eaten, the amino acid balance entering our blood stream is the same as that produced by extreme stress, when cortisol-excess causes our muscles to be broken down to provide energy and material for repair. The formation of serotonin is increased by the excess tryptophan in muscle, and serotonin stimulates the formation of more cortisol, while the tryptophan itself, along with the excess muscle-derived cysteine, suppresses the thyroid function. If a person eats a large serving of meat, it’s probably helpful to have 5 or 10 grams of gelatin at approximately the same time, so that the amino acids enter the blood stream in balance.” - http://empoweredsustenance.com/benefits-of-collagen-protein/

 - luut, iho, nivelet: kollageeni olennaisena rakennusaineena, ja jostain sitä olisi hyvä saada jonkin verran, jos ei kalanpääkeitto, luuliemi, tai nahkoineen ja rustoineen duunattu aito kanakeitto kuulu vakioravintoon.

 - lue tämä, tai vaikka vain tuo Leaky Gut -otsikolla alkava kappale: http://www.vitalproteins.com/blog/healthy-digestion-collagen/

 - http://chriskresser.com/5-reasons-why-even-vegetarians-need-gelatin/

 - http://www.sarahwilson.com/2014/09/my-latest-gut-health-obsession-gelatin/

 - http://nourishingplot.com/2014/03/27/options-when-gut-healing-gelatin-doesnt-work/

Taidan huomenna käydä heti aamulla Kauppahallista edullisimpia eli parhaimpia eläinten tai kalojen “ylijäämä”osia yhteiseen kotitoimistopäivään huippumaahantuojan luokse, koska rohkea yrittäjäkin tarvitsee todellista energiaa jota lopulta voi tarjota vain ihan oikeasti ravinnetiheä ravinto, joka sulaa niin hyvin että olo jää isonkin aterian jälkeen energiseksi ja samalla kylläisen ravituksi, onnellisen täyteläiseksi. Jos sitten vielä jotain jää vajaaksi, voidaan se korjata toimivimmilla ravintolisillä, joista parhaat harvoin ovat enää perus pillereitä ;) Omista erityistarpeista voi vihiä antaa hyvin edullisestikin ja ilman “pakollista” lääkärin vastaanottoajanvarausta mm. Cityterveys, Health Concept Analyzer, kuivaverianalyysi, hiustesti, virtsatesti, 23andme-geenianalyysi, sekä yksinkertaiset makutestit. Osaava vyöhyketerapeutti saattaa pelkän jalkapohjan tunnustelusta tunnistaa magnesiumvajeen; joku toinen katsoo sun kynsiä ja näkee niistä suoraan sinkkitason. Homeopaatin iiris-analyysi saattaa johtaa hyvinkin päteviin itsehoitosuosituksiin. Mitä useampaa kohtaa elefantista tunnustelee, sitä lähemmäs todennäköisesti pääsee kattavampaa kokonaiskuvaa - ja joka ikinen kerta kokeneiden ja rakkaudesta työtään tekevien huippuammatilaisten kanssa keskustellessa oppii ihan valtavasti itsestään ja hyvinvoinnista yleisesti. Ei, en tarkoita ylhäältämäärättyjä käskyjä tottelevia laitoslääkäreitä, vaan asiakkaitaan ja työtään rakastavia vapaita toimijoita, joiden kädet eivät ole sidottu lääkesuosituksiin ja kymppitonnin kongressimatkoihin. Terveys on ihan huippua, kun pysytään kaukana sairauksista eli sairaaloista. On kiva saada tietää, muistaa, havaita tai ainakin vihiä, että minulle sopii tyrosiini-lisä etenkin stimulanttien kanssa, jolloin luonteenomainen aivokemiani tasapainottuu - ainakin paremmin kuin toimimalla jotenkin ihan toisin. Ja sitten huomata että tuntuipa hyvälle, kiitos taas vinkistä.

Kollageeni-tuotteissa eniten uskon Dave Aspreyn Bulletproof Collageniin, joka on Ben Greenfieldinkin mukaan vielä Great Lakes -kollageeniakin hiukan hifimpää (toki myös hintavampaa) - mutta myös Sundvikin Puhdas-kollageenituotteet tuntuvat alustavasti lupaavalle, sisältäen kalakollageenia, jota moni pitää ehkä vielä parempana. Nörtteilen ja perehdyn asiaan, jos tulee lähi-iltoina yllättäviä rakkaustreffiperuutuksia :) Haluan jatkossakin valita elämääni parasta aikaa, seuraa ja -tekemistä - ja voisin ehkä raportoidakin aktiivisemmin, on meinaan inspiroivia keskusteluita kun aktiivisesti kehtaa valita juuri sitä seuraa joka eniten kiinnostaa eikä jää väsymään sinne missä intohimot eivät ihan samalla tavalla enää kohtaisikaan. Päivittäin syntyy kertomisen arvoisia tarinoita.

Huomasin, että kollageenivesi maistuu minulle parhaiten ruokajuomana - kuten jälkeenpäinajatellen olisi pitänyt osata arvatakin. Sillähän se ruoka on aina saatu sulamaan: aidoilla gelatiini- ja kollageeniliemillä, joita voi nykyään ostaa onneksi jo marketeistakin, Puljonki-merkkisenä, tai tehdä vielä parempia itse, vielä paljon paremmista raaka-aineista, vielä huomattavasti edullisemmin. Vaihda lihaliemikuutiot aitoihin liemiin, ja sano hyvästit vatsavaivoille ja suurimmalle osalle muistakin teollistuneimpien sukupolvien keksimistä uutuusvaivoista (mukaanlukien kaikki krooniset taudit eli tulehdussairaudet). Tai jos ja kun energia ja aika nykyelämässä menee ihan muuhun kuin arkisten tapojen muuttamiseen tai edes ruoanlaittoon, kokeile kollageenivettä ruokajuomana, vaikkapa mahdollisimman laadukkaan prodepatukan kanssa, kuten itsekin tein tänään :) Olisin voinut laittaa ruokaa, mutta oli koko päivälle oppimis-, vaikuttamis- ja verkostoitumismielessä arvokkaampaa tekemistä kuin hakea taas samoja raaka-aineita taas samoista paikoista ja säätää niistä jotain, joten valitsin nopeimman ratkaisun ravitsemukseen, ja säästin kaiken päätöksentekokapasiteetin ruokajononvalintaa tähdellisempiin kohteisiin - jonka ansiosta ehdin kaiken muun ohessa kirjoittaa myös tämän postauksen. Ihan käsittämättömän upeaa, että tänä päivänä se pikaruokaakin nopeampi snackiruoka voi olla ihan oikeasti kehon tarpeita kattavaa, monipuolisesti ravitsevaa, hyvin sulavaa ja elinvoimaa kestävästi kohottavaa. Toki se voi olla maailmanhuonointa limpparia ja kaikkien aikojen kehnointa transrasvanaksua. Tai sitten se voi olla gelatiinipitoista (silti karkin makuista) prodepatukkaa kollageenivedellä, joka maksoi vain yhden euron :) Tämän eteen on todella moni rohkea vaikuttaja, uhkarohkea maahantuoja, itseään likoon laittanut asiantuntija ja asemansa vaarantanut lääkäri tehnyt erittäin huikeaa työtä - joka aidoimmillaan ei tunnu edes uhraukselle, vaan herättää tekijänsä eloon ja lataa akutkin samalla, inspiraation voimalla ja rakkauden tulella. 

Rakkaus-asioissakin tuntuu usein yhtä epärealistisen pelottavalle rakastaa, kuin liiketoiminnoissa alkaa rohkeasti toimia rakkaudesta aitoon laatuun ja asiakkaan ja koko ekosysteemin hyvinvointiin. Mitä minulle käy? Kuitenkaan kyse ei ole lopputuloksesta (outcome dependence), vaan siitä että rakastaminen tuntuu niin paljon paremmalle kuin lapsellinen laskelmointi; välittäminen on väkevämpää, ja se on vaan yksinkertaisesti pätevin ja todistetuin terveysstrategia, itseäkin ajatellen. Koska siitä tulee vahva olo. Puolittainen rakastaminen, tai osittainen työni laadusta välittäminen, voi olla hyvinkin raastavaa; vasta kun todella teen sen valinnan omasta tahdosta, että haluan valita tämän haastavamman kasvun tien, vaaroja kohden, vasta sitten maailma tulee avuksi, sielu mukaan ja solutkin ym. sisäiset energiat lähtee messiin, kuten muutkin inspiroituneet auttajat ketä vastaan tulee. Koulu opettaa meidät tyytymään tai suostumaan, riippumatta koemmeko toistentekemissä valmisvalinnoissa pointin häivää. Elämä onneksi opettaa valitsemaan juuri sellaista aikaa, seuraa ja tekemistä johon joka solulla todella kiinnostaa panostaa. Elämä opettaa vain heitä jotka elävät. Ja siksi kannattaa valita se elämä, ja se löytyy sieltä missä kiinnostus on korkein, tunne voimakkain, tahto väkevin, yhteys syvin ja ehkä rakkaus toisinaan myös haastavin :)

[viidakkomies]

Sitkossa

Kokki todella tiesi mistä puhui, ja oli innokas puhumaan - pitsapohjansa olennaisista yksityiskohdista.

Ei maidon ongelma ole laktoosi - vaan se että Valio tekee miltei kaiken niin väärin kuin voi tehdä. Ei vehnän ongelma ole joku gluteeni - vaan että suurteollisuus tekee kaiken niin väärin kuin voi tehdä. Poliittisen aseman takaa ei tarvitse kilpailla asiakkaan hyvinvoinnilla, ja siksi isot organisaatiot eivät vapaasta taloudesta tykkää (ja säätävät lait sen mukaan, isoja byrokratiakoneistoja suosimaan _ mistä seurauksena sitten ne vatsavaivat, ja syytekijöistä täysin tietämätön “hyvin koulutettu” kansa).

Vaikka olisit kuinka herkkä gluteiinille, et saa mitään oireita jaipurilaisen katukeittion vehnäherkuista - joita on prosessoitu useita vuorokausia mm. ihmisen syljestäkin löytyvillä entsyymeillä, toinen toistaan perinteisemmillä probioottielävöityksillä... Tarkoitan siis paikkoja, joissa ei puhuta sanaakaan englantia, jossa valkolaista osoitellaan huvittuneesti sormella - ja jonka safkoista jää älyttömän elinvoimainen olo, insinööriruokaväsymykseen tottuneelle. Ennen ruoka on osattu käsitellä niin, että olemme säilyneet lisääntymiskykyisinä sukupolvesta toiseen. Kaikilla mantereilla perinteiset reseptit ja ruoanlaittotavat ovat olleen yllättävän samanlaisia - ja kaikkialla sitä liotusta, fermentointia, marinointia, uudelleenhapatusta ja mitälie sen sellaista on tehty useita vuorokausia, jo ennen kuin se pitsapohja, perinneleipä tai maissimakupala varsinaisesti valmistetaan. Vasta byrokraattinen ruokateollisuus toi maailmaan vatsavaivat.

Nyt Suomessakin on ainakin yksi paikka, jossa aitoa juuritaikinaa elävöitetään vähintään 72 tuntia ennen kuin sitä aletaan leipomaan. Harmittaa jo, että menin tilaamaan salaatin, mutta kaverit lupas että saan maistaa niiden pohjaa. Enkä ollenkaan pelkää vehnän ”haittavaikutuksia”, kun se käsitellään oikein, eli siten kuin se käsiteltiin silloin kun se ei vielä tuottanut kellekään mitään ongelmia, ja siitä sai ihan oikeaa ravintoa. Täällä Sitkossa lajikkeetkin ovat parempia; vehnä tulee Italiasta, ja sisältää ainakin jonkin verran Durumia, eikä pelkkää mutageneesiteknologiaa kuten Suomessa.

Tilasin myös smoothien, koska niin appelsiini kuin banaanikin oli luomua, ja ainesosista ainoastaan ananas ei ollut luomua, mutta se on minusta ihan jees; joskus itsekin löydän maukkaampaa tai siis tuoksukkaampaa ananasta luomusertifioimattomana.

Sitko ei ole vielä lopullinen ratkaisu; jotta viljoista saa hyvää, täytyy niitä prosessoida vielä useammassa vaiheessa ja ehkä vielä jopa pari päivää lisää. Ja lisäksi lajikkeiden tulee olla vielä italovehnääkin alkuperäisempää. Mutta tämä on suuri askel oikeaan suuntaan - ja niistä askeleista haluan tässä blogissa raportoidakin. Etenkin kun aihe kiinnostaa monia. Parhaita hittejä ovat ne, jotka ovat jo suosittuja teollisinakin versioina, mutta voidaan toteuttaa valtavasti paremmin ja vähemmillä vatsanväänteillä. Juuri eilen frendi soitteli, mikä olikaan se aito kebabbila Kalliossa; hän halusi viedä kauniin naisen syömään aitoa perus mättöruokaa, mutta oikeasti hyvää sellaista. Harjun Döner oli kyseessä, ja lisäksi mainitsin myös Friends & Burgers, vaikkei se niin hifiä olekaan mutta kuitenkin selvä upgreidaus sekin, verrattuna macdonaldseihin ;)

[viidakkomies]

Marjat

Huomaan voivani parhaiten - ja jaksavani painaa paljon hommia ja keskittyä, jatkaa siinä Flowssa lähes loputtomiin - kun syön paljon marjoja. Laaja marjavalikoima tekee välipalailusta helppoa, nopeaa, kätevää - ei ehkä riitä lihastenkasvattamiseen, mutta aivot ja puhelihaksetkin voi marjavoittoisesti ruokkia vaikka melkein koko päiväksi, niin kauan kuin kaikkein huikeinta flowta riittää. Sekaan raaka laatumunan keltuainen tai pari, niin marjojen ravinteiden biosaatavuus nousee taivaisiin - ja ehkä jotain hyvää heraakin saatan heittää sinne, tai vaikka HealthForcen (tai Fooodinin Andien) Spirulinaa, tai jopa ihanaa kollageeniproteiinia. Tällä hetkellä proteiinijauheissa käytän suosikkiani Foodin-heraa, joka on toistaiseksi tuntemistani ainoa, joka maistuu maustamattomanakin varsin hyvälle. Se tulee Kuusamon pientiloilta. Lisäksi testailen Nordic Salmonin lohiproteiinia, jonka vielä toistaiseksi kalaisa maku tai tuoksu peittyy marjaisiin välipalasotkuihin mukavasti. Uusimpana testattavana Fastin hera, joka sekin vaikuttaa aika hyvälle, tulee Irlannista jossa luulisi lehmien laiduntavan ainakin jonkin verran.

Mistä marjoja? Marjoihin menee helposti satanen tai parikin kuukaudessa, kun niitä syö ja pitää varastoissa ihan mielin määrin. Jos itseltä tai kaverilta löytyy tukkukortti, sieltä saa pakkasmarjat - isoissa pusseissa - jo sellaiseen hintaan jolla niitä mielellään ostaa. Toki oma poimiminen on erinomainen yhdistelmä isoon arkkupakastimeen, jos sellaisen omistaa. Lisäksi voi kysellä - mikäli arkkupakastimen omistaa - josko paikkakunnalla on joku yksityinen marjojen toimittaja, joka toimittaa isoja laadukkaita eriä vaikkapa päiväkoteihin, ammattina tai harrastuksena... ja josko hän voisi samalla kaupunkireissulla pysähtyä sinunkin luona.

Pakkasmarjojen lisäksi rakastan, kun on kunnollinen valikoima myös erimakuisia ja -värisiä kuivamarjoja ja vastaavia, mitä voi helposti sotkea välipalasotkuihin. Tällaisia löytyi viime tilauksesta:

- Mulperi ja musta mulperi. Molempia käyn toisinaan puoleen hintaan paikallisesta turkkilais-kaupasta :)

- Camu Camu

- luomugoji

- Acain vaikutuksista tykkään kovasti

- Lucuma-jauhe

- rusina

- lisäksi myös banaanikolikko ja parit kirsikat, ihan jo kokeeksi.

Seuraavaksi tilaan ehkä myös ananasrengas, ehkä taatelikin, incamarja.

Rasvaakin tykkään heittää snackeihin sekaan, kananmunan keltuaisten lisäksi. Kananmunat käyn kauppahallista (Juustosoppi, huomattavasti teholuomua parempaa ja edullisempaa), mutta nykyään yhä useammin kuukausittaisesta munaringistä, josta niitä saa vieläkin hieman edullisemmin, ja ehkä vieläkin spesiaalimpaa laatua. Luomupiirejäkin usein suositellaan. Näitä tarttui viime Fitnessfirst-tilaukseen:

- oliiviöljy

- ghee (tätä jatkossa paljon lisää.. myös Pukka on ehkä jopa vieläkin parempi, ja Prasadia pitää moni kaikkein parhaana)

- ensi kerralla myös kookosöljyä, ja jos oikein budjettia niin myös Blue Ice -öljyjä, joista minulle tulee tosi hyvä olo yleensä (joskus joku erä on ollut sen verran eltaantuneen makuinen, ettei olotilakaan ollut paras mahdollinen).

Marjojen, rasvojen ja herkku-protskujenkin lisäksi omenaviinietikka on helppo lisätä vähän kaikkeen, parantamaan sulatusta ja biosaatavuutta entisestään ja täydentämään makuakin happaman osalta. Nesteytys tuntuu menevän paremmin perille, kun mukana on ihan reilusti happamuuttakin, kuten sitruunaa tai omenaviinietikkaa, tai happaman-kirpeitä marjoja.

Suolaakin tulee usein pikku snackeihin lisättyä, kuten merisuola ja vuorisuola. Ja pohjana on usein yrttitee, kuten Pukka; sitä voi aina lisäillä, ja tuollaisissa pikku keitoksissa tuntuu sekä neste imeytyvän parhaiten, että myös esim. marjojen ravinteet. Lämpö buustaa imeytymistä, kuten myös se, että ainakin osa ruoansulatuksesta voidaan tehdä jo ennen syömistä (liottaminen, marinoiminen, hapattaminen, elävöittäminen). Parasta on samanaikaisesti sekä rasvaan että nesteeseen liottaminen, ja vielä lesitiinikin siinä, joko keltuaisesta tai Healthforcesta.

Saatuani lymfajärjestelmää paremmin auki, yhden ihmetuotteen tilattuani (tässä toinen kiinnostava), ei ole oikein stimulantit toimineet eikä ole ollut tarvettakaan. Joten olen “foodeistakin” valinnut nykyään ne jotka eivät sinänsä stimuloi, vaan pikemminkin ravitsevat erinomaisesti, ja etenkin maukkaan helposti ja mukavan kätevästi. Joissa ravinnetiheys on sitä luokkaa että hyvä valikoima mahtuu pienehköön yksiöönkin sopivasti. Marjat, parhaat rasvat, parhaat proteiinit, parhaat suolat, omenaviinietikka, ja viherjauheetkin. Sekä merilevät, joista saa kunnon kivennäis- ja hivenaineet, jotka sitten myös imeytyvät kivasti, kun mukana on rasvaa, lesitiiniä, hapokasta nestettä, ja jopa kitkerää vihreääkin.

Muuten safkailussa palvelee sitten vielä erinomaiset lounaspaikat, Lentävä Matto, PikkuParatiisin pikkuherkut, hyvät raflat muutenkin (ja jopa tunnetummissa ketjuissa jotain ihan ok juttuja nykyään), ja omassa kokkailussa luuliemet, kalanpääkeitot, kanasopat nahkoineen kaikkineen, laadukas maksa, laatulihamarinadit puoliraakana, ja tietenkin paljon yrttejä, kasviksia, hyvää voitakin... ja ylijääneistä munanvalkuaisista saa myös kaikkea kivaa :) Näin siis ideaalitapauksessa, jossa huomaan voivani erinomaisesti, jos onnistun asioita siihen suuntaan järjestämään. Ja mitä paremmin perus kuvio sujuu, sitä vapaammin voin siitä poiketakin - vaikka toisaalta nykyään yhä vähemmän tarvitsee poiketa ainakaan alaspäin, kun kulttuurin ja ihmisten laatutietoisuus ja aitouden arvostus nousee niin hurjaa vauhtia, kiitos kaikkien jo ainakin tuhansien erinomaisten rohkeiden vaikuttajien, jotka hekin kehittyvät koko ajan työssään.

Jos tekisin vähemmän ja valikoidummin, pärjäisin vähemmällä. Mutta haluan suhtautua hommiini kuin lajiaan arvostava huippu-urheilija, eli rakentaa koko elämän niin että voin tehdä hommia mahdollisimman hyvin ja kehittyä; tehdä paljonkin ja silti keskittyä. Usein löydän tärkeimpien tai kannattavimpien kuvioiden ulkopuoleltakin jotain arvokasta, kehittävää, kiinnostavaa ja yllättävää, ja siksi haluan saada myös syömisen toimimaan mahdollisimman helposti, kätevästi, vapauttavasti, energiaa maksimoivasti, ja minimaalisesti aikaa tai vaivaa vievästi - jotta voin panostaa kaikkeen kiinnostavaan. Siis voin käyttää safkaan paljonkin huomiota, mutta parhaimmillani olen silloin kun ravitsemus toimii tosi hyvin myös oikeisiin hommiin keskittyessäni. Monilla oman alansa huipulle pyrkivillä on se ongelma, että kun joskus tekee koko päivän töitä, eikä laitakaan tai ehdi laittaa kunnon ruokaa, kärsii energiataso ja keskittyminen (ja lopulta koko keho) siitä kehnosta välipalanapostelusta. Hyllyt täyteen parhaita marjoja (niin kuiva- kuin pakkas-), parhaita rasvoja, suolaa, mausteita, viherjauhetta, proteiineja, ehkä prodepatukoitakin, niin voi seurata sydäntä ja auttaa ihmisiä välillä aika kovaakin, ilman että se kostautuisi terveydessä. Pelkästään hommissa en tarvitse prodepuolelta spirulinaa kummempaa, mutta treenatessa prodetarve nousee, ja muuttuu paleompaan, anabolisempaan suuntaan, kuten hera, lohiproteiini, kollageeni, gelatiini - ja toki kaikki upeat eläinsafkat mitä voi kokkailla kerralla useaksi päiväksikin, ja maustaa niin hyvin että säilyy useita päiviä huoneenlämmössäkin. Joka ikinen mauste on todellinen superyrtti, joka suojaa niin kehoa kuin safkaa sekä hapettumis-eltaantumiselta, että epätoivotuilta mikrobeiltakin. En todellakaan tarkoita gammasäteilytettyä santamariaa, vaan ihan oikeita mausteita.

Usein teen niin paljon hommia - oli se sitten kehnoa priorisointia, uteliaisuutta tai oppimishalua - että monia vitamiineja, hivenaineita ja kivennäisiä kuluu extramäärät. Voin kuitenkin aika hyvin ja kai suht kestävästi elää ja toimia kuten haluan, kun kaiken yllämainitun lisäksi, ohella tai puutteiden täydennyksenä otan lisäksi lisinä myös:

- magnesiumia (säännöllisesti), kaliumia, piitä, rikkiä (msm)

- D-vitamiinia, omega-kolmosia, K2-vitamiinia jollain tavoin, ehkä myös Q10 (jos ei tule lähes päivittäin syötyä sydäntä ja muitakin sisäelimiä, laadukkaista lähteistä, ja kevyesti kuumennettuna eli vettä ruoanlaitossa hyödyntäen)

- B12, ja muitakin B-vitskuja, mahdollisimman toimivassa muodossa.

- jodia, sinkkiä (säännöllisesti, koska kuluu paljon) ja seleeniä

- C-vitamiinia (sopisi olla aika säännöllisestikin)

Kerron tulevissa postauksissa ehkä tarkemmin, mitä merkkejä tällä hetkellä suosin, suosittelen tai testailen.

Nykyään haluan panostaa ravitsemuksessani helppouteen, käytännöllisyyteen - ja että saan ja imeytän hyvin kaikkea mitä “nopeassa elämässä” kovasti kuluu; testaan monin tavoin kehonsisäisen vitamiinitilanteen jotta voin sitä järkevästi paikkailla (eikä vain randomisti vetää “kaikkea”), ja että koko homma on nautinnollista ja mukavaa. Vaikka käytänkin mausteita ja makuja, en enää hae mitään yrttiövereitä, ja uskon että todella hyvinvoiva keho toimii hyvin vähilläkin stimulanteilla tai muilla buustereilla. Mieluummin availlaan paikkoja ja saadaan kehossa kaikki virtaamaan, vaikka hierojallakin ja kudoksia avaavassa nautinnollisessa liikkeessä, mutta toki toisinaan yhä joku adaptogeenikin saa mennä suusta alas. Yhä enemmän haluan käydä myös parhaissa hoidoissa ja asiantuntijoilla; siinä aina oppii upeaa uutta ja intuitiotkin tarkentuvat. Tavoitteena on olla aina yhä paremmassa kunnossa niin että se tuntuu, ja voin tehdä työtäkin yhä paremmin - joka on aina tavalla tai toisella hyvän olon mahdollistamista yhä kätevämmin ja korkeatasoisemmin yhä useammalle.

Joku voisi ajatella, että tässä vedetään hirmusesti kaikkea, ja sen jälkeen koko elämä yhtä foodikierettä. Itseasiassa siinä käy juuri päinvastoin: mitä ravinnetiheämmin onnistun syömään, biosaatavuudet maksimoiden ja ruoansulatusnautinnot optimoiden - vähemmällä enemmän - sitä ronkelimamksi keho tulee safkan suhteen yleensäkin. Ja sitten, mitä kattavammin olen itseäni onnistunut ravitsemaan, sitä hauskemmin vapaudun koko syömisestä. Esim. nyt on kello kaksi iltapäivällä, heräsin poikkeuksellisen myöhään vasta kahdeksalta (kun tuli yllättävä kotimatka keskellä yötä maagisen muusan luota), mutta kuitenkin ollut jalkeilla jo kuusi tuntia, eikä ole tullut minkäänlaista tarvetta syödä tai edes juoda vielä, kun joka hetki ollut flow ihan täysillä, baana auki. Se on upea tunne - ja saavutan sen maksimoimalla ravinnetiheyttä ja ravinteiden biosaatavuutta kaikessa siinä mitä sitten syön kun syön. Itseasiassa jopa kovaa treenatessa, jopa isolla lihasmassallakin voi tehdä samoin. Tomi Kokko suosittelee paastoamista myös. Minun ohjeeni on: paasto sopii yhteen ravinnetiheyden kanssa. Muistan, kun joskus nuorena yritin paastota perus vehnä-sokeri-valiomaito-teholihadieetiltä - ei ollut mukavaa. Nyt se on ihan mahtavaa, kun keholla on jo aika hyvin kaikkea millä sitä paastonkin aikaista korjaus- ja hoivatyötä tehdään, ja toki myös flowta ylläpidetään, joka on tuntuu isoimmissa momentumeissa silloin kun ei enää tarvitse vähänväliä syödä. Voi syödä sitten kun vaihtaa moodia ja lähtee kokemaan ihan erilaisia asioita. Tykkään syödä usein enemmänkin sitten iltaa kohden.

* * * * * * *

Käytiin hiljattain keskustelua yhden itseäni huomattavasti paremman parantajan kanssa siitä, miten valtavasti vapautuu resursseja, kun ruoka sulatetaan pitkälti jo ennen kehoon laittamista. Joskus sanotaan, että länsimaisen ihmisen kaloreista ja ravinteista tai niiden tarjoamista energiaresursseista tyypillisesti jopa 70% menisi ruoansulatukseen! Aika kehno hyötysuhde - ja siltä se perus koulusafka tuntuukin, tai se pilkkiminen ruokatuntia seuraavalla luennolla. Rakastan sitä olotilaa, kun ravinto voi antaa minulle enemmän kuin se kuluttaa: ensyymejä, probioottisia bakteereja ym elinvoimaa - joka parantaa huikean ravinne- ja makutiheyden biosaatavuutta entisestään, ja antaa keholle ehkä jopa enemmän entsyymejäkin parhaassa tapauksessa, kuin sulattaminen edes vie. Elävöitettyä ravintoa. Voin kirjoittaa tästä oman postauksensa, mutta jo pelkällä viinietikan lisäilyllä pääsee yllättävän pitkälle, Boris-juomasta ja hapatteista (ja villivihanneksista) puhumattakaan - saati kun aletaan mennä marinointiin asti. Sitten kun makoilet siellä rantakalliolla puolen päivän auringossa lähes nakuna, iho vasten kalliota pää alaspäin, raikkaassa ilmassa ja luontoyhteydessä... aletaan jo puhua ihan käsittämättömän nautinnollisista olotiloista; kroppa puhtaana, virittyneenä, kattavasti ravittuna, kapasiteetit katossa - ja sisäelimetkin levänneenä, vatsa ja sulatus hellittynä.

Mikään tästä ei ole itsekuria, vain kokemusperäistä tietoa mitä kannattaa hankkia tai tilata ja mistä. Mistä löytää laatua eikä vain mainoslauseissa. Nyt lähden hakemaan voikukanvarsia :) Kirsi Sarimaa suositteli, kahden viikon ajan 4-6 vartta hyvin pureskeltuna päivittäin - juuri nyt kun kukat ovat vielä keltaisia. Aloitetaan maksasta, sitten putsataan munuaista.

[viidakkomies]

Aitouden merkitys

Tsekkaa, mitä Antti Heikkilä sanoo oliiviöljystä, 14 minuutin kohdalla:

Omani on FitnessFirstilta; joskus käyn suodattamatonta Superioria myös Keittiöelämä-liikkeestä, jo ihan vaihtelun vuoksi. Emile Noelia olen kuullut kehuttavan, Ruohonjuuren valikoimassa.

Siellä, missä laatu merkitsee erityisen paljon, suosin erityisen mieluusti pientilatuotantoa, eli tuotteita joita ei kovin monista ketjuista saa samanlaisena - mikä automaattisesti tarkoittaisi jonkinlaista koneellistettua tehotuotantoa - vaan mieluiten pieniä eriä asialle omistautuneista pikkuliikkeistä. Ihan kuin jos haluan erityisen hyvää lounasta, päädyn itsenäisesti toimivaan pikkubistroon, mutta toki isompikin itsenäinen ravintola toimii kun siellä tehdään asioita oikein - vaikkei parasta pientilaraaka-ainetta olisikaan vielä mahdollista haalia niin isoja eriä, ja siksi kokoluokan eli myyntivolyymin takia usein joudutaan vielä jossain määrin turvautumaan teollisempiin ratkaisuihin. Sitten taas mitä isompi ravintolaketju, sitä korkeampi kate ja hinta suhteessa raaka-aineen laatuun, teollisempi tehotuotettu raaka-aine jota “pitää saada” ympäri vuoden yhtä vähämakuisena, satokaudesta riippumatta, jotta aidon maun puutetta voidaan “ruoanlaitossa” paikkailla joka kerta täysin ennustettavasti samanlaisilla “apu”aineilla - sekä streamlainatummat prosessit myös keittiössä, mikä tarkoittaa lopulta lähinnä valmissafkan lämmittämistä, ihan kuin laitoskouluissa mutta viisin- tai jopa kymmenkertaiseen hintaan. :) Sinänsä paikka voi olla iso ja miellyttävä, koska katteilla saa ja poliittisilla suhteilla pääsee, joten en heittaa, mutta tiedän mistä saan hyvää (ja mistä en) silloin kun kaverin kroppa kaipaa ravintoa. Vaikka koneteollistuneisuus takaa tasalaatuisuuden tai ainakin pyrkii siihen, sellainen insinöörimäinen väkisinvakiointi on usein aidon laadun vastakohta. Luonto toimii elävästi, ja parasta laatua saa luontoa kuunnellen ja kiinnostuneesti kunnioittaen - ja vastaavasti väkisinhallitsemalla tai hehtaaripelloksi pakottamalla jää käteen lähinnä jotain minkä saa sitten taas kyllästää myrkkyhomeita rääkkäämällä tuotetuilla “puhtailla” lisäaineilla jotta sen saisi huijattua suusta alas - päivästä ja vuodenajasta toiseen SamanLaisena ;)

Oliiviöljy voi olla todellinen lääkepakkaus, kunhan se on maukas, suodattamaton, mielellään superior-category, mielellään tummassa lasipullossa. Ja parhaassa tapauksessa heirloom-lajikkeista eli vanhoista voimakkaista perinneoliiveista, erinäisistä ei-niin tutulle kuulostavista maatiaisista, jotka eivät tehotuotantoon ole taipuneet, mutta sisältävät makua ja ravintoa sitäkin vahvemmin ja vivahteikkaimmin - ja kyllä, juuri ne vivahteet ovat ne, jotka määräävät mikä tautigeeni on päällä ja mikä pois, tai mitkä huippuvointigeenit pääsevät kehossa aktivoitumaan. Ihan kuin viineissäkin parhaat on tehty niin vanhoista ja ravinteikkaista rypäleistä, ettei sellaisia alkuperäislajikkeita edes mainita mainstream-viinioppaissa. Ja vasta silloin voidaan puhua viinin hyvinvointivaikutuksista; perus sulfiittikoneviinistä en voi koskaan sanoa olon tuntuneen paremmalle seuraavana päivänä.

Oliiviöljyjen hieman edullisemmassa ja suurieräisemmässä kokoluokassa vahvaksi olen kokenut myös Clearspringin Tunisialaisen, ja kai se perus Knossoskin jotain sisältää, ainakin ihan fiksun oloista asiaa jakavat nettisivuillaan. Kuten kaikessa ravinnossa, myös oliiviöljyssä voimakas aito väri, ja voimakas aito maku, on lääkinnällisyyden mittari, elinvoimaisuuden indikaattori ja ravinnetiheyden takuuvarma markkeri - sekä lähes varma merkki myöskin edullisista epigenettiikka-efekteistä. Siis aito väri ja maku; sellainen joka ei taatusti tule huijaus-aineista, eli purkkiin merkatuista tai salaisistakaan lisäaineista. Vivahteet on juuri se, jota tieteellinen metodi ei juuri koskaan tutki, koska sillä pienemmällä eli paremmalla oliivitarhurilla harvoin löytyy kymmentä miljoonaa tutkimusrahoitukseen (saatikka volyymeja “oikeista tuloksista” hyötymiseen), ja toisaalta “tieteellinen” metodi haluaa vakioida kaiken yhtä elottomaksi hehtaaripelloksi kuin samoihin aikoihin valtaannoussut teollisuus-uskokin. “Tiede” suosii samaa maailmankuvaa edustavaa teollisuutta, ja teollisuus rahoittaa tiedettä.

No hate whatsoever; perjantai-iltana käytiin kaverin kanssa kokeilemassa S-ketjun erityisen viihtyisää ruokalaa huippusijainnilla - koska saatiin 2 pääruokaa yhden hinnalla. Kaikki viestintä ja markkinointimateriaali viittasi hassusti aitouteen ja itsetekemiseen, kun “itse tehdyssä” majoneesissakin oli pohjana ihan vaan teollinen majoneesi, johon oli lisätty hieman jotain aitoa puolukkaa :) Aito peruna oli karmeinta kumiperunaa alumiinifoliossa (tietenkin), ja joka ikinen raaka-aine tuli kaikkien mahdollisten välikäsien kautta kaikkein teollisimmasta tuotannosta, eli jokaikinen raaka-aine edusti todellisuudessa kaikkein huonointa laatuluokkaa, mitä nyt Suomessa yleensä saa myydä. Mainostoimisto oli kuitenkin saanut taas noin muutaman kymppitonnin muutamasta huvittavasta emävalheesta ja kansaanmenevästä pintakiillotuksesta.

Makua oli vähiten mitä missään ravintolakokemuksessa ehkä vuosikausiin, mutta kokemus oli silti hauska, ja jäin jatkamaan läppärihommia vielä kaverin jatkettua nukkumaan. We really enjoyed it! Ja ignorantteja “ammattilaisia” oli kiva kiusata.

Sunnuntaina illalla kun luomujogurttiannoksellaan houkutteleva Kaffila meni kiinni (ja lopulta heitti yli-innokkaan läppärityöläisen kadulle), jatkoin Public Corneriin, ja löysin sieltä yllättävän herkullisen tapas-lautasen, noin viidellä eurolla. Maksoin mieleluusti hetkestä ja kokemuksesta, ja maisemanvaihdon tuomasta kiinnostavuusbuustista pitkään tekstihinkkaushommaan, joka olisi muuten saattanut alkaa tuntumaan jo hieman puuduttavalle. Myös kokemuksissa voi suosia freshiä ja kiinnostavaa, kuten viinissä tai oliiviöljyssä. I love this world.

[viidakkomies]

Varapuun valmennuksessa

Ravinnossa ja varallisuudessa on ihan sama tilanne: parasiittinen suurteollisuuskoneisto imee elantonsa kansan voimattomuudesta - jonka aikaansaamisessa tärkein strategia on asioiden tekeminen vaikeaksi tai monimutkaiseksi. Jolloin kansa tarvitsee asiantuntijoita. Jotka ovat suurteollisuuskoneiston kouluttamia, ja, uskollisuudesta/oikeaoppisuudesta riippuen, hyvinkin runsaskätisesti rahoittamia.

On upeaa kuunnella maalaisjärjen ääntä, millä tahansa alalla. Mikko Sjögren puhuu ihan liekeissä pienen ihmisen puolesta, ja sanoo yhtä suorat sanat rahateollisuudesta, kuin lääkäri Antti Heikkilä lääke- ja safkateollisuudesta.

Hyvä syöminen on simppeliä: älä elätä mainostoimistoa tai muutakaan teollisuutta, vaan mieluummin itseäsi ja työtään rakkaudella tekevää alkutuottajaa. Maksa siitä laadusta itsestään, jätä muut kustannukset minimiin; palkitse hyvää. Sama juttu sijoittamisessa: osta simppeleintä indeksirahastoa, josta senttiäkään ei mene rahateollisuudelle. Nordnet tarjoaa jopa täysin kuluttoman indeksirahaston, ja Seligsoneissakin kulut ovat varsin kohtuulliset, vain noin viidesosa perus nordea-rahastoista - jotka kuitenkin sisältävät käytännössä ihan samaa :)

Niin ravinnossa kuin varallisuudessakin on tärkeää tulla tietoiseksi niistä ohjelmoinnin keinoista, joilla meidät on saatu tuntemaan itsemme voimattomiksi niiden nordeoiden ja fogelholmien edessä - ja alkaa tietoisesti täyttämään elämäänsä vahvistavalla seuralla, vapauttavilla kokemuksilla, vaurastuttavilla vaikutteilla - ottaa oman mielen ”ohjelmointi” omiin käsiin, eikä ollakaan enää sen varassa mitä ”yhteiskunta” tarjoaa.

Vallankäytössä tärkeä keino on aina tabujen tekeminen ja ylläpitäminen. Raha on tabu - ja sitäkin upeampaa nähdä, kun joku rohkea alkaa puhua siitä. Suoraan, ja niin yksinkertaisesti kuin asia oikeastikin on. Vapauttavaa, vahvistavaa ja selkeyttävää sanomaa, josta hyötyvät kaikki eikä vain legalistiset jättiorganisaatiot.

Harvoin siellä taustalla on mitään niin ilkeää kuin voisi kuvitella. Kyse on pikemminkin siitä, että jos minulle maksetaan lääkärinä toimimisesta, toimin sen mukaan mistä maksetaan - tai sitten saan keksiä jotain muuta tulonlähdettä :) Jos toimin lääkemyyjänä, maksimoin lääkemyyntiä. Jos toimin rahastomyyjänä, arvostan korkeahintaisia rahastoja, joissa minä ja firmani voitetaan isosti, asiakkaan kustannuksella. Eikä se ole ongelma; ongelma on vain raskas regulaatio, joka estää toisia palvelemasta asiaksta (ja samalla itseään) paremmin. Regulaatio rampauttaa terveen kilpailun, palvelun kehittämisen. Mitä reguloidumpi ala, sitä kauheampi huijausmeininki siellä menee läpi - koska laadulla ja palvelulla kilpailu on tehty lähes mahdottomaksi. Ja mitä tärkeämpi, tunteita ja pelkojakin herättävä ala, sitä enemmän kansa vaatii sinne valtiota apuun. Eikä koulussa opeteta, että aina kun valtio “auttaa”, nousevat kustannukset, laskee laatu, valikoima supistuu ja valta keskittyy. Tärkeimpiä, tunteita herättävimpiä, ja siten voimakkaimmin reguloituja aloja ovat, luonnollisesti, esim. raha ja terveys. Ja siksi niissä on kaikkein paras potentiaali korjata asioita, auttaa ihmistä ja tehdä hyvää - kun pystyy kiertämään regulaatiota. Voi myydäkin sijoitusvinkkejä suoraan, ja kiertää regulaation sanomalla sitä varallisuusvalmennukseksi - jolloin voi puhua jopa ihan asiaa, kun ei ole kymmentä virallista valvojaa niskassa. Terveys-alallakin voi oikeasti hoitaa ihmisiä kuntoon, kunhan ei sano itseään viralliseksi ravintoterapeutiksi, vaan vaikkapa ravintovalmentajaksi. Silloin bisnes toimii kuten sen kuuluisi, ilman mitään valviroita tai finanssivalvontoja välissä. Sinä, minä, ja molempia hyödyttävä aito luottamus siinä välissä.

Vaurastumisen avain ei ole itsekuri tai kituuttaminen, kuten ei ravinnossakaan - vaan elää upeaa elämää, nautinnollisia päiviä ja tehdä kiinnostavan merkityksellisiä hommia, niin että varallisuutta, käteistä, indeksirahastoja, kultaa ja/tai mitävaan mistätykkää, on yhä mukavammin tai innostavammin taas seuraavankin kuukauden varastossa. Sekä tietenkin sitä vielä tärkeämpää eli suhteita, osaamista, itsetuntemusta, elämää joka toimii yhä paremmin ja tuntuu vieläkin huikeammalle. Voida erinomaisesti ja vaurastua samalla - sanan joka merkityksessä, jotka itselle jotain merkitsevät. Jos sijoitat oikein, voit saada 10% vuosituottoa. Jos sijoitat suhteisiin, voit olla vuoden päästä vähintään tuplasti paremmassa asemassa. Parhaat suhteet perustuvat yhteiseen tekemiseen, joka perustuu jaettuun intohimoon, innostukseen, aitoon välittämiseen ja toistaantäydentävään työnjakoon ja toisiltamme oppimiseen.i

[viidakkomies]

Kiva kävellä suorassa

Lonkankoukistajani ovat aina olleet aika jäykässä - niin pahasti että kävelyasentoni on ollut tyypillisesti hieman kumara. Ja se taas on saattanut toisinaan käydä myöskin selän päälle.

Joskus talvella kerroin noin viikon verran vaivanneesta alaselkäongelmasta Santalan Ristolle, joka muuten istuu nyt tuossa vastapäätä datailemassa :)

Risto sanoi vaan, että joo, taidankin tietää mistä se tulee, varattiin aika, availtiin kalvoketjuja (mm. jostain alavatsan syvistä kudoksista), ja homma oli sillä selvä, eikä selkä vaivannut enää. Risto usein puhuu, että kivun tai ongelman syy voi usein olla ihan muualla, ja miten kalvoketjujen ja ties minkä meridiaanien kautta kehon osat ovat kaikenlaisissa yllättävissäkin yhteyksissä toisiinsa. Kaveri käy edelleen kouluttamassa itseään kaikenlaisilla kursseilla, joista ei aina ihan muutamalla satasellakaan selviä, kun joku maailman huippukouluttaja tulee käymään. Ja jutun taso miehellä on aina huippuluokkaa, täysin kiinnostavaa.

Sittemminkin olen käynyt parissa extrakäsittelyssä, ja aina huomaan että paljon saa ainakin juoda, jotain ihme detoxiakin saattaa tuntua, ja keho toimii erilailla sen jälkeen, esim. kävelyasento on pystympi tai rennompi.

Halusin jakaa aiheesta jotain kiinnostavaa, joten tässä yksi kiinnostavimmista aihetta valaisevista videoista, johon Risto syttyy:

“Tässä perusajatusta miksi ihminen ylipäänsä menee jumiin, mikä sen aiheuttaa ‘(fuzz’). Miten sen periaatteessa saa itse minimoitua ja poistettua liikkumalla; liike on lääke -idealla. Mutta jos ‘fuzz’ia on kertynyt pidempään eikä mitään ole tehty asialle niin omat konstit ei enää auta vaan kudokset pitää saada liikkumaan manuaalisen terapian avulla. Eli kalvokäsittelyssä mitä teen, autan kroppaa saamaan takaisin toimintakykyä sen luonnollisen liikkeen avulla, ja poistamalla samalla kiinnikkeitä esim kudosten välistä jolloin liike taas normalisoituu. Tuo on ollut käytännössä paras ja mielettömän toimiva juttu. Tämä ‘Fuzz speech’ video kertoo ja näyttää juuri sen mikä on ongelman varsinainen syy. Korjaustoimenpiteet voidaan tehdä monellakin tavalla, ART on terapian nimi mitä itse käytän, samoin Steccon metodit, mfrt, met, triggerpistekäsittely jne. Kaikki kuitenkin perustuu täysin samalle perusajatukselle.

Autetaan kehoa korjaamaan itse itsensä. Sysätään tai paremminkin ohjataan kehoa oikeaan suuntaan, saamaan takaisin sen oma luonnollinen liikkeensä. Liike itsessään pitää kehon kunnossa. Liikkumattomuus tai yksipuolinen liike johtaa ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Samoin erilaiset traumat, kuten lihasrepeämät vaikuttavat rakenteiden liikkumista heikentävästi ja/tai johtavat liikkeen normaalista poikkeavaan muutokseen. Käsittelyssä käyn suurimman osan ajasta läpi kudosten välisiä ‘tiloja’, jolloin kudosten toisiinsa nähden sujuva liike paranee. 

Kalvokäsittelytekniikat tai mitkään muutkaan manuaaliset menetelmät eivät kuitenkaan itsessään saa ketään pysyvästi kuntoon; ne vain auttavat kehoa korjaamaan olemassa olevia ongelmia jotta keho pystyisi taas liikkumaan normaalisti, kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jolloin ongelmia ei enää synny. Liikkuminen on monelle itsestään selvä asia - kunnes sen menettää. ‘Use it or lose it. And it's gonna be a bad day when you lose it.’ (Ido Portal) Manuaalisen käsittelyn lisäksi kannattaa panostaa nimenomaan monipuoliseen liikuntaan ja keskittyä heikkojen osien vahvistamiseen sekä lihasepätasapainojen korjaamiseen. Liikkuvuuden parantuessa ja lihastasapainon korjaantuessa tuki- ja liikuntaelinongelmat alkavat kadota kuin itsestään. Voisi sanoa, että olen onnistunut työssäni kun teen itseni tarpeettomaksi asiakkaalle.”

Kaikenlainen kosketus ja hieronta on niitä juttuja, mitä ei voi patentoida, tai oikein edes automatisoida ja skaalata isoksi ketjuorganisaatioksi, joka maksaa pr-toimistoille maltaita, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen, manipuloi mediaa ja lopulta päättää jopa lääkiksen koulutusohjelmat. Hieronta on kuin se biodynaaminen salaatinviljelijä: erittäin hyvä tuote; erittäin olematon markkinointikoneisto. Joten it’s up to us to just buy the good stuff. Tietää, että edelleen se paras on parasta, vaikkei sen hypettämisestä kukaan tienaisi senttiäkään. Ja tänä uuden median aikakautena monet aidot asiat ovat nousussa, hyvä valtaa alaa vaikkei sitä olisi aina edes brändätty sen kummemmin. Kuten Antti Heikkilä toteaa: “Lääkärinä neuvon: keskittykää itseenne” (ja omaan hyvään oloon, joka on yhtä kuin todellinen hyvinvointi)

Liikkukaa kuin lapset. Älkää olko aina kieltämässä tai laittamassa kapuloita rattaisiin, vaan menkää mukaan. Jos oma keho kestää 5-vuotiaiden leikeissä vielä mukana. Jos ei ole antanut sairaan kieltämiskulttuuin hidastaa omaa menoa, voi itsekin toimia esikuvana pienokaisille, eikä hidasteena.

Risto puhui taas upeasti myös siitä, miten se liike on sinulle kussakin hetkessä oikea, miten sinun tekee mieli liikkua. Eli ihan kuin aitojen safkojen maailmassakin. Mutu on kaikkein parasta tietoa - silloin kun puhutaan aidoista ja alkuperäisistä asioista, joiden kanssa keho osaa toimia ilman tietoisen mielen väliintuloakin, ihan fiilikselläkin. Ihan kuin lapset: ne osaavat syödä mitä haluavat ja liikkua kuten haluavat - kunhan ympäristö mahdollistaa monenlaista liikettä tai leikkiä, ja tarjolla on laaja valikoima aitoa luonnon naposteltavaa (eikä esim. valkosokeria joka sotkee intuitiomekanismit yhtä totaalisesti kuin natriumglutamaatti)..

Maailman paras astangajoogaharjoitus - loputtoman monotonisesti toistettuna - on sinulle todennäköisesti huonompi, kuin se liike jota sinun tekisi mieli tehdä juuri nyt - jos kulttuuri sallisi. Minun tekisi mieli spurtata ympäri näitä käytäviä. Kun teen niin, Vapaudun, sanan jokaisessa merkityksessä.

Tottakai eri harjotuksista saa lisää liikkeitä omaan kirjastoon. Ihan kuin laulutunniltakin saa lisää nyansseja omaan ilmaisuun ja eläytymismahdollisuuksiin.

Riston Yhteystiedot 

Puhelimitse tavoittaa parhaiten 

Puh: 0440995611

Meili: [email protected] 

[email protected]

Web sivuja 

http://www.fitfarm.fi/fysio 

http://www.profarm.fi/

[viidakkomies]

Voiko kilpirauhasta parantaa eteerisillä öljyillä?

Kilpirauhanen on vaivannut jo satojatuhansia suomalaisia - ja Valvirakin tehnyt parhaansa kansan kärsimysten eteen ;)

Vuosien varrella vastaan tulleita ideoita ovat ainakin jodi, seleeni, sinkki; omega-kolmoset, kookosöljy. Ehkä myös esim. maca, spirulina. Th Intensive vaikuttaa lupaavalle tuotteelle:

http://hidastaelamaa.fi/2015/04/lepytan-kilpirauhastani-ruoalla/

iHerbistakin saa jotain:

http://www.iherb.com/life-enhancement-thyroplex-for-women-120-capsules/2777?rcode=pos721

http://www.iherb.com/gaia-herbs-thyroid-support-120-veggie-liquid-phyto-caps/18656?rcode=pos721

http://www.iherb.com/thorne-research-thyrocsin-thyroid-cofactors-60-veggie-caps/21588?rcode=pos721

Jarkko kirjoittaa tästäkin aiheesta erinomaisesti, kuten aina:

http://www.raikasweb.com/kilpirauhasen-vajaatoiminta

Nyt kuitenkin kuulin jotain ihan uutta:

“Itse olen käyttänyt näitä marraskuusta asti vähän erilaisia ja lähinnä lähdin hakemaan apua kilpirauhasen vajaatoiminnan tasapainottamiseen, joka on ollut liki kuusi vuotta ihan hukassa (olin kaima-Ollinkin potilaana) ja samoin muutenkin hormonitoiminnan tukemiseen, sekä olkapään jännerepeämiin ja niistä johtuvaan jäätyneeseen olkapäähän. Kilppariarvot oli nyt vappuaattona paremmat, kun koskaan ja olkapäähän ja selkäkipuihinkaan en enää tarvi Burana 800mg + Panacod -yhdistelmää, joten hyvältä tuntuu tämä :) “

Sekä:

“Nää on kyllä oikeesti huippuja. Mulla on menossa vaihdevuosi-ikä ja nukun siis vähän rauhattomasti välillä. Nyt oon laittanut Cedarwoodia päälaelle tipan ja ohimoille tipan (auttaa myös kilpparista johtuvaan hiustenlähtöön), niin nukun niinkuin tukki koko yön.

Hikoilut ym. epämiellyttävät oireet on tasoittunut Clary Sagella ja EndoFlexilla myös.Näitä pitäis olla joka huushollissa näitä öljyjä. Ihmiset vois paljon paremmin, kun saisivat tasapainotettua itseään”

Hyvännäköinen video aiheesta:

[viidakkomies]

Neljä vuodenaikaa

Halusin haastatella neljättäkin Tampereen loistolounaspaikkaa. Syöminen on usein julkisessa keskustelussa aikamoista teoriaa ja käsitteitä - kun käytännössä riittää että löytää jotain hyvää niihin omiin tarpeisiinsa, ja homma toimii. 

Enemmän kuin "löytää totuus ruoasta", kannattaa löytää "minulle hyvä aamupala, josta nautin". Yksi näistä lähes päivittäisistä perussafkailuista on lounashetki. Riittää, kun tiedät yhdenkin erinomaisen - ja silti kohtuuhintaisen - lounaspaikan kussakin kaupungissa jossa aikaa tulee vietettyä, ja asia on siltä osin ratkaistu; osaajat ja asiantuntijat ovat hoitaneet puolestasi kaiken kuntoon, ja sinulle jää vain nauttiminen, mieluiten kiinnostavan treffiseuran merkeissä. 

Yksikin erinomainen ateriahetki päivässä riittää jo pitkälle, vaikuttaen huomattavasti koko päivän sujuvuuteen. Tässä haastattelussa käydään hieman läpi, mitä siellä erinomaisen ruoanvalmistuksen pinnan alla tapahtuu.

Kuinka kuvailisitte raaka-aineiden valintaa ravintolassanne?

 - Ravintola sijaitsee kauppahallissa, joten raaka-aineet valitaan paikan päällä. Kauppahallin kauppiat suosivat lähiruokaa Suomalaisilta tiloilta.

Ollin kommentti: erinomaista :)

Paistoöljyn laatu? Tästä saa runoillakin, koska haluan jokaisen kotikokinkin ymmärtävän asian tärkeyden, tai ainakin ajattelevan asiaa. Millaisia rasvoja kannattaa ruoan kuumentamisessa suosia?

 - Me kirkastetaan voita ja lisätään rypsiöljyä sekaan. Käytämme useasti myös oliiviöljyä.

Ollin kommentti: huh! Kirkastettua voita <3

Suolan laatu ja/tai merkki kiinnostaa myös; vaikuttaa vahvasti niin makuun kuin olotilaankin. Huonoa suolaa ”nauttiessani” huomaan tulevani hurjan janoiseksi, kun taas laadukas suola tuntuisi auttavan pitämään kropassa hyvää nesteytystä.

 - Käytämme hienoa merisuolaa.

Sokerin laatu! tai makeuttajat yleensäkin. Tämäkin on kategoria, jota me kaikki käytetään ja nautitaan, lähes kaikessa ruoassa - ja, tässäkin, laadun merkityksen tiedostaminen - ja siitä keskusteleminen - vaikuttanee olotilaan enemmän kuin kaikki hygieniasäädökset yhteensä :)

 - Käytämme sirompaa sokeria kun se sulaa nopeammin ja sitä saa lisättyä helposti jos tarvetta on. Käytämme myös hunajaa joka sekoituu helposti nesteisiin ja antaa luonnolisen maun.

Ollin kommentti: Oi, hunajaa <3

Luomun osuus raaka-aineissa kiinnostaa. Kuten myös lähiruoka - joka taitaa usein olla teholuomua tuoreempaa ja maukkaampaa. Tuleeko osa raaka-aineistanne kenties tietyiltä lähitiloilta? Mikä osuus aineksista tulee suoraan tuottajilta, ja minkä verran tukkujen kautta?

 - Possun lihat tulevat kaikki Paijan tilateurastamolta Urjalasta. Näitä käytämme omien raaka-makkaroitten valmistamisessa. Saamme heiltä myös hevosen lihat ja joskus luomu-herfordia. Karitsa ja lammaas tulee Lammasmailmalta Sastamalasta ja Vammalasta. Myös muita pieniä lammastiloja käytetään.

Ollin kommentti: Ihanaa <3

Minkälaatuista leipää teillä on tarjolla: jenkkilässä jalostettua nykyvehnää vai jotain keholle hellävaraisempaa? Tuoretta ja paikan päällä tehtyä; alusta asti itse tehden, vai tuleeko taikinat ulkomailta kuten markettien ”täällä tänään paistetuissa ’tuore’leivissä”?

 - Lounas-leivän leivomme itse vehnästä useimmin, johon lisäämme eri mausteita, kuminaa esimerkiksi. Leipä on vuuassa leivottu niin samme särmän siivun asiakkaalle.

Viini ja kahvit! Synti on pahaa vain niin kauan kuin se on huonoa. Onko teidän kahvi juhlamokkaa tuoreempaa; edustavatko viinit Alkoa aidompaa artesaanimeininkiä?

 - Vinimme tulevat neljältä eri pieneltä maahantujoalta ja käytämme periaatessa vain Ranskalaisia viinejä Alsacen alueelta ja paljon etelä-Ranskasta. Kesällä myös kuohuvaa ja rosé-viinejä.

Ollin kommentti: Pienet maahantuojat <3

Mausteet: luomua ja laatua vai säteilytettyä santamariaa paakkuuntumisenestoaineilla? Tuoreyrttien käyttö resepteissä?

 - Kokit käyttävät tuoreyrttejä valmistamisessa ja koristeena. Liemissä ja keittonpohjissa käytämme myös kuivayrttejä ja -mausteita.

Ollin kommentti: tuoreyrtit <3 Ja ihanat kuivayrtit.

Onko mielipidettä tarjoiltavan - ja resepteissä käytettävän - veden laadusta? Joskus aikanaan ainakin johan & Nyströmillä oli tiskin alla Everpuren 7-osainen supersuodatin, ja siellä kannuvesikin maistui lähes lähdeveden veroiselle, kaukana hanavedestä. Kaikki eivät ehkä moisia eroja huomaa - mutta sokkotestissä joka ikinen huomaa eron samantien, ja suorastaan ihmettelee, miten se toinen kuppi maistuikin niin paljon paremmalle. Mitä vettä teillä käytetään tai tarjoillaan?

 - Olemme lounasravintola niin asikkaalle kuuluu ihan Tampereen kaupungin vesi. Myymme myös kivenäisvettä.

Voin valinta; onko levitteen laadulla väliä? Tämäkin on aihe, josta haluan aina oppia lisää. Millaista voita teidän ravintolassanne tarjotaan, tai mahdollisesti myös resepteissä käytetään? Toki samassa yhteydessä kiinnostaa myös muidenkin maitotuotteiden laatu ja valinta - ja, ovatko ne täysrasvaisia, ja kenties homogenoimattomia?

 - Käytämme perinteistä voita kaikkessa ruoanlaitossa, voikastikkeissa ja leivonnassa.

Maidot ja kermat ovat täysrasvaisia, iskukuumennettuja säilövyyden takia ja vähälaktoosisia.

Alumiinikattiloita vai valurautapannuja? Olen ymmärtänyt, ettei alumiinilla kannattaisi ravintoa kovin paljoa kosketella, vaan mieluummin käyttää luonnonmateriaaleja sekä valurautaa, hiiliterästä, lasia... myöskään teflon ei yleensä kehuja saa kuten ei moni muukaan muovipinnoite. Kyse saattaa toki olla pienestä asiasta, mutta uskon että tätäkin kannattaa tuoda keskusteluun. Samassa yhteydessä tahdon tiedustella, käytetäänkö teillä alumiinifoliota joidenkin annosten kypsennyksessä?

 - Kauppahallissa on tulen käyttö kiellettyä. Eli kaasua emme voi käyttä joka on ihan ehdoton ravintolakeittiössä. Käytämme induktioliesille valmistettuja kattiloita ja pannuja.

Olli: kyllä, tulella tulee niin ihanaa. Siinä, missä sähkölaitteet vievat sisäilmasta, safkasta ja ihmisestä elektroneja eli virtaa, elävä tuli taas luovuttaa samaa “virtaa” kohteeseensa tai ympäristöönsä. Nokipannukahvi maistuu paremmalle, koska se on parempaa.

Suurusteet: kuulin kokkailevalta kaverilta ja toiseltakin, että ainakin arrowjuuri olisi tyypillistä gmo-maissia kehoystävällisempää, ja myös irish moss -levä ansaitsee maininnan, sekä esim. tapiocatärkkelys. Tai, että suurusteita voisi kokonaan korvatakin kasvispyreillä, ja ilmeisesti jollain tapaa jopa kananmunan keltuaisella. Onko tähän mielipidettä, ja mihin ratkaisuun olette päätyneet suurusteiden valinnassa?

 - Käytämme maissitärkkelystä kun kaipaamme suurustetta mutta useammin keitämme kasaan kastikeet että maku tiivistyy ja kastike saa luonnollisen koostumuksen.

Olli: lihavointi oli minun tekemäni, koska juuri tuo kasaan/kokoon keittäminen on se juttu <3 Suurusteet ovat jättiteollisuuden keksimä keino myydä vettä ylihintaan; laimentaa ruoan maku- ja ravinnetiheyttä ja korvata se lisäaineilla.

Kastikkeista haluan udella muutenkin: keitättekö kenties itse kokonaisesta kanasta, kalan perkuujätteistä tai eläinten luista omia liemiä - tai käytättekä tukun vastaavia aitoja liemiä? Ehkä eniten laitosruokailussa - ja monessa kotikeittiössäkin - itseäni häiritsee aitojen liemien puute, ja siten kehnosti sulava ruoka ja erittäin vatsaongelmainen kansa. Luuliemet kunniaan! Aina kun ostat Suomesta jonkun eksoottisen ruokakirjan, resepteistä on se kaikkein olennaisin jätetty pois, ja kehotetaan ostamaan vain perus broilerifileetä, kun taas alunperin se keitto on tehty koko kanaan luineen, nahkoineen ja sidekudoksineen. Kuinka te suhtaudutte eläinkunnan "ylijäämäosiin"; hyödynnetäänko keittiössä pelkät fileet, vai onko myös luilla, sisäelimillä, jänteillä, rustoilla ja jopa nahkoilla osuutensa?

 - Kala on meidän pääraakaine ja saamme hyvitettyä kalojen ruodot ja siitä liemet. Kätyämme myös kokonaisia kanoja eli ruhoista teemme myös liemen.

Ollin kommentti: Aijai, ihanaa <3 <3

Onko marinointi osa ruoanlaittoanne? Olen ihan hulluna marinointiin :)

 - Tiettyjä kokonaisia lihanosia kypsytämme kokonaisina ja marinoimme päivää ennen.

Kuinka suhtaudutte mikroaaltouunin käyttöön, keskuskeittiöihin ja puolivalmisteisiin?

 - Emme käytä puolivalmisteita yhtään. Mikroaaltouunia käytämme asiakkaiden vauvojen ruokienlämmitämiseen !

Mitä muita ravintoloita fanitat tai suosittelet?

 - Tykkään Aasialaisista mauista ja yksinkertaisesta selkeästä klassikko bistro ruoista. Käyn usein Marusekissa ja Tuulensuussa.

Loppuun: 

Neljä Vuodenaikaa palvelee Tampereen Kauppahallissa <3 Muita Viidakkomiehen vakiopaikkoja ovat olleet Pikkubistro Kattila, Bistro Le Pot, Muotialan Steinerkoulun erinomainen lounas (viidellä eurolla :) , ja varmasti Cafe Pispalaankin tulee vielä palattua.

[viidakkomies]

Cafe Pispala, erinomainen esimerkki

Hihkuin riemusta uudestaan ja uudestaan haastatellessani Vesa Leppälää, maailmaa kiertänyttä keittiömestaria. Kaveri on työskennellyt toistakymmentä vuotta maailman keittiöitä kehittäen, eikä puhuta ihan perus lentokenttähotelleista. Ja nyt hän tarjoaa Pispalassa jotain todella elämyksellistä.

Ensimmäinen havaintoni oli, että ruoka todella suli kunnolla, ja siinä oli Makua, jota monesti Suomessa puuttuu niin laaturavintoloista kuin etnisistäkin. Vesa kertoi minulle, mikä ongelma etnisissä yleensä on:

1. Makua muutellaan “suomimakuun”, eli laimennetaan ja yksinkertaistetaan alkuperäinen idea lähes kokonaan pois.

2. Puolivalmisteita, eineksiä ja tukkukamaa käytetään turhan paljon - mikä ei minkään “etnisen” maan ruokavaliossa ole alunperin ollut ajatus ollenkaan.

3. Henkilökunta saattaa olla kyseisestä maasta kyllä, mutta useinmiten todellisuudessa kotikokkeja, harvoin alan intohimoisia ammattilaisia.

4. Tai sitten suomalaiset tekee - joilla harvoin on kovin kattavaa kokemusta kohdemaan keittiöistä.

Cafe Pispala eroaa Tampereen etnisestä tarjonnasta myös tarjoamalla vaihtelua kasvissyöjälle: cassava, hicama, molokai-bataatti, keittobanaani, erikoisempia papulajeja... Raaka-aineita haalitaan etnisistä kaupoista, aina kulloisenkin teeman mukaan - eli sieltä juuri mistä saa parasta edullisimmin, kun tietää mitä hakee. Osa aineksista voi tulla myös perus tukusta, ja osa voi olla luomuakin. Raaka-aine on riittävän hyvää, jotta siitä voidaan keittiössä kokata jotain todella tasokasta. Kaikki nimittäin tehdään itse, ei mitään puolivalmista, eikä liioin e-koodeja.

Pikkubistro Kattilan kohdalla pohdittiin parempia tapoja suurustaa. Cafe Pispala tekee sen jo, aivan kuten guru-Lari suosittelikin: kasvissoseet riittää, ei todellakaan tarvita mitään väsynyttä monsantomaissitärkkelystä; ei ole tarvittu ennenkään. Toinen Pispalassa käytetty suurustuskeino on “kokoon keittäminen”, eli makujen ja koostumuksen tiivistäminen täysin luonnollisesti.

Jotta edullisista raaka-aineista saadaan jotain erinomaista, käytetään keittiössä pitkiä valmistusaikoja, haudutusta, marinointia... jos jotain on marinoitu, se taatusti marinoidaan itse, kuten vaikkapa kanansiivet. Okei, jostain voi saada siis oikeasti hyviä kanansiipiä! Ja vieläpä etnokaupan laatukanasta, joka on paremmuudestaan huolimatta lähes ilmaista.

Entä liemet? Kokonaisista aineksista, itse, aivan kuin todellisissa etnisissä keittiöissä on tehty kautta historian. Kokonainen kana kattilaan, kaikki hyödynnetään.

Keittiö on pieni kuten paikkakin, joten menussa noudatetaan samaa periaatetta kuin Samuli Karjulan satokausivisioissa: suppea, mutta vaihteleva valikoima. Menu on lyhyt, mutta kahta kertaa ei tarvitse samaa syödä, vaikka päivittäin kävisi. Tehdään siis vain muutama ruoka - ja tehdään ne perusteellisesti. Oikein.

Tarjolla on aina kasvisvaihtoehtoa, jopa vegaanistakin usein saa, ja jopa täysvegaanille sopivaa jälkiruokaakin tarjotaan, jos ilmoittaa tarpeestaan kahta päivää ennen. Jälkiruoat valmistaa, karibialais-amerikkalaisiin tyyleihin, Vesan vaimo Yvonne.

Mausteet? Tuoreyttejä paljon, kuten todellisiin perinteisiin kuuluu. Jonkin verran myös perus kuivamausteita - jotka tukkujen sijaan löytyvät useinmiten etnisistä. Hyvä! Esansseja ei ollenkaan. Kyllä aidoilla mausteilla ja tuoreyrteillä tulee sitten hyvää ruokaa.

Voi on aitoa voita, mutta sitä ei juuri ruoanlaitossa käytetä, se on vain lähinnä leivonnaisiin. Voi edustaa eurooppalaista makumaailmaa, näissä kaukomaiden resepteissä suositaan kevyempiä/pehmeämpiä öljyjä kuten oliivi- ja rypsi. Resepteissä maku ei ole kovin rasvainen, mutta antoi silti minullekin sellaisen tasapainoisen olon, jota aikanaan koin kaukoidän matkoilla, siitä kevyen tärkkelyspitoisesta safkasta, joka oli tehty oikein ja aidoista aineksista (vielä silloin).

Suola on perus pöytäsuolaa tai (ilmeisesti raffinoitua) merisuolaa. Sokeri valkosokeria, tai joissain resepteissä myös hieman vähemmän raffinoitua ruokosokeria. Leivät tehdään paikan päällä perus jenkkisuomivehnään. Pullissa ja sen sellaisissa käytetään normaalia enemmän voita :)

Löytyy Pispankatu 30:

https://www.facebook.com/cafepispala

Kerro terveisiä <3

[viidakkomies]

Bistro Le Pot

Aika edullisesti sain aika hyvää ruokaa :)

Plussaa:

- keinoglutamaatin sijaan pitkää haudutusta (ellei jopa jopa marinointia), Puljonkia, tuoremausteita/yrttejä ja aitoa laatusuolaa.

- ei mikroaaltouunin käyttöä, paitsi henkilökunnan omiin vauvaruokiin tms

- upeinta kierrätystä: edellispäivän lounaan rääppiäiset myydään seuraavana päivänä Leftover Lunch -hintaan.

- salaattipöydässä ituja ja hapankaalta! Mutta Gopal-hintojen sijaan kympillä saa sitten ihan kaiken.

 - ihana olo tuli, kun söin kaikki kananluut melkein kokonaan <3 Pehmeistä päistä; kovat keskiosat olivat edelleen hieman liikaa leukalihaksilleni. Siinä, missä liha tai vaikka kananliha kerää itseensä enemmän happamoittavia mineraaleja, luu antaa alkaliset alkuaineet, jolloin kokonaisuudesta tulee tasapainoinen ja sen huomaa olotilassa.

Varsin neutraalia:

- possu oli Snellmannia, mikä on askel parempaan, muttei pärjää vielä Pikkubistro Kattilan laatutasolle.

 - kana oli samaa mitä marketista saa - koska pientuotanto toistaiseksi täälläpäin liian pientä; lähitiloilta ei saisi tarpeeksi. Ja kyllä, kun vertaa Kattilaa ja Le Pottia, on jälkimmäisessä volyymit ihan eri luokkaa. Se minua nykyään eniten kiinnostaakin - kuinka voi olla isoa ja silti edelleen yllättävän laadukasta. Ja toisaalta kiva tietää myös mistä löytyy vielä parempaa, vaikkei sitä juuri siinä muodossa kaikille vielä riittäisikään.

Pikkumiinusta:

 - suuruste voisi toki olla gmo-maissia hifimpää

 - paistoöljy voisi olla jotain rypsiä paremmin kuumennuksenkestävää - mutta todennäköisesti ravintoloitsija tietää asiasta paremmin.

 - kuivamausteet voivat toki aina olla Santamariaa ja Sallista parempaa - mutta turha valittaa tällaisesta jos saa erinomaista safkaa alle vitosen hintaan :) Ja kuivamausteet varsin pienessä osassa, aitojen kasvisten ja tuoreyrttien täydentäjänä.

 - valkosokerin tilalle tietenkin toivoisin mitä tahansa muuta, mutta en näe pientä määrää tässä tilanteessa kovin ongelmallisena

 * * * * * * * 

Vielä yksi terveysteknologia: oman asunnon myötä (no okei, vuokraa vielä rästissä mutta tsempataan) pää täyteen supereita, musat välillä aika kovallekin, ja spontaania riemulaulua samalla kun tekee mitä tahansa hommia. Seuraavan asumuksen vahvuus tuleekin ehkä olemaan kiljunnankestävä äänieristys. Laitan tämän tähän “omalla vastuulla”, mitään ei ole edes siistitty videota varten - mutta siitä näkee mikä on idea ehkä kaikkein tärkeimmässä hyvinvointiteknologiassa: mikä ikinä saa sut niin korkeisiin riemun tiloihin että se kirjaimellisesti näyttää niin hassulta että sitä sopii tehdäkin (ainakin aluksi) vain ehkä omassa kotona:

Uskon, kokemuksesta, että oman koko kehon riemu ja sen kokeminen on melkeinpä yhtä kuin hyvinvointi ja terveys. Sen voi toki jättää tasolle “joskus on ihan kivaa”, mutta moni frendi nykyään tavoittelee ihan käsittämättömän taivaallisia elämyksiä, ihan hävyttömän nautinnollisia kokemuksia; kukin tavallaan ja mieluiten useammallakin. Lapset näyttää mallia, eikä meidän aikuistenkaan tarvitse kuin leikisti kasvaa “yhteiskunta”kelpoisiksi. Menestyneimmilläkin kavereilla ketä tunnen, on yleensä tapansa hullutella tai irrotella - eikä niiden ole aina tarkoituskaan kestää julkisuutta. Hölmöilyn pointti on hölmöily.

Toinen teknologinen upgreidaus: enää en ota metsään mukaan päätäsekoittavia podcasteja tai edes älypuhelinta. Mieluummin ehkä fyysinen luettava, tai aidot audiokirjat; moni kehuu nykyään Audiblea, ja olenkin alkanut keräämään listaa Audible-kirjoista jotka meinaan pistää kuunteluun jahka jossain vaiheessa liityn palveluun.

[viidakkomies]

Hampaat takas

Kerrotaan tarina nyt ihan alusta asti. Pienenä opin pesemään hampaita, siinä missä muutkin. Joskus oli jotain reikiä, ei mitään normaalista poikkeavaa. En pitänyt hampaanpesusta, ja karkki maistui, siinä missä muillekin. Vasta kaukoidän reissulla huomasin, että itse ruoka voi olla niin hyvää, ettei “herkkuja” tarvitse erikseen, kun ruokakin voi olla herkullista. Ja että suolainenkin ruoka voi olla samalla makeaa - eikä valkosokerilla vaan esim. kookossokerilla ja hedelmillä makeutettua. Ja että tuoreet hedelmät maistuvat karkkia paremmalle, samoin kookospähkinät.

Opettelin Suomessakin lisäämään makua safkaani - ja huomasin ettei hampaitakaan tarvinnut enää harjata samalla tavalla. Vahva ruoka piti suuta paremmin puhtaana, ja kasvikuidut tekivät sen mihin yleensä tarvitaan muoviharjaa.

Se oli kuitenkin jonkinlaista utopiaa. En oikeasti osannut eri elämäntilanteissa järjestää syömisiäni niin kovin upeasti. Saatoin syödä toki luomua tai vaikka miten superia, mutta ei se taatelin napostelu ihan samaa tee kuin oikea ateria.

Ja aloin saada hammasvaivoja. Olin niin kiinni tekemisissäni, että oli vaikea pysähtyä, myöntää uudet haasteet ja muuttaa toimintaa niiden mukaan. Pysähtymään joutuu toki ennen pitkää, jos yrittää painaa putkiaivona tai toivoa asioiden ratkeamista ignoorauksen kautta. Sitten kun ne haasteet myöntää, voi taas oppia oikeasti uutta. Yleensä ihminen oppii parhaiten, kun asia kiinnostaa. Ja sellainen aihe kiinnostaa aina eniten, jossa on vahvasti omatkin intressit pelissä.

Eniten apua olen saanut kalanpääkeitoista. Luomulohen perkeet soppakattilaan - päät ja ruodot; kaikki mitä jää fileerauksessa yli - ja mukaan reilusti sitruunaa, sipulia, yllättävän paljon suolaakin. Vettä tietenkin sen verran että ruoto peittyy. Nautitaan jopa useammankin päivän ajan - ja voi toki lisätä myös esim. laakerinlehteä, fenkolia, vaikka kurkumaakin, mustapippuria... mitkä tahansa anti-inflammatoriset yrtitkin imeytyvät parhaiten siinä lämpimässä rasvaisessa herkkuliemessä. Ja se kalan liha myös sulaa parhaiten oman liemensä maustamana. Aikamoista luidenkasvatus-voimasafkaa. Harmi, ettei Tampereelta saa luomulohta - joten niinä aikoina kun sattuu saamaan peräti villilohen perkeitä kauppahallin kalatiskiltä, koitan olla sitäkin tarkempana. Hiljattain eräs potentiaalinen yhteistyökumppani on alkanut duunaamaan öljyä, kalsiumia ja proteiinia prikulleen samoista osista joista duunasin pitkään kaikkein vahvistavimmat voimaruokani - vaikkakaan kyse ei ikävä kyllä sentään ole ihan luomu lohesta.

Lohen lisäksi silminnähden on vaikuttanut laadukas maksa, sekin erinomaisesti maustettuna, ja mahdollisimman raakana. Poron vasan maksa, lampaan maksa, Highlanderin maksa... ja toki muutkin sisäelimet sikäli kun sattuu saamaan. Luuliemet myös ovat olleet varmaankin ihan yhtä hyviä vaikutuksiltaan kuin kalanpääkeitot, mutta kalasoppa valmistuu nopeammin, ja luomulohen maku ja siitä jäävä olotila on jotain ehkä taivaallisinta mitä olen ruokamaailmassa kokenut. Erinomaiset pientilakananmunatkin tuntuvat jotain tekevän, kunhan keltuaiset nauttii raakana. Ja lihamarinadeistakin olen huomannut rotevoittavaa vaikutusta, kun lihan voi nauttia lähes raakana, laatulihan muhiessa uunissa hapon, nesteen, rasvan, suolan, makeuden ja (tuore)mausteiden ja juuresten kera. Pataruoka, mutta ilman tarvetta kuumentaa lihaa sen enempää kuin raaka-ainetta arvostavat huippukokitkaan tekisivät.

Lisäksi on sitten se suuhygienia. Teoriassa sen voisi hoitaa niillä kasvikuiduilla ja vaikka voimakkaan inkiväärin pureksimisella, hengitystäkin raikastavan basilikanlehden jauhamisella, ja happoja puskuroivalla juustopalalla... käytännössä ei oikein. Näistä olen saanut apua:

Vaikka videolla unohdinkin mainita, Oil Pullingissa öljy on tärkeää sylkäistä ulos! :) Sen jälkeen voi vielä purskutella suolavedellä - johon siis riittää kun laittaa vaikka vajaan teelusikan raffinoimatonta merisuolaa suuhun ja puhdasta vettä päälle. Ja yleensäkin siis, kun jotain purskutellaan, se on tarkoitus sylkeä lopuksi ulos. Purskuttaminen on hyvin puhdistavaa.

Tässä linkki tähän videolla mainittuun suuveteen, jota frendikin pyytää usein tilaamaan:

http://bit.ly/1Gio3i2

Kieliharja, mikäli Oil Pullingin lisäksi kokee tarvetta - tosin uskon että kupariset ovat vielä parempia, ja niitä voisi saada ainakin Amazonista tai Ebaysta, mutta tämä minulla on:

http://bit.ly/1JbW7ju

“Ionisoiva hammasharja”, josta saattaa ehkä olla jotain plussaa myös:

http://goo.gl/VoVb4S

On varmasti hifimpiäkin tapoja hoitaa hampaita. Itselläni käytännössä Oil Pulling, suuvesi ja hammaslanka ovat niin käteviä, miellyttäviä ja mihin tahansa elämäntilanteeseen sopivia, että niihin nykyään luotan.

[viidakkomies]

Nauttiminen

[viidakkomies]

Superfood uutisia

Nykyään kiinnostaa superfood-ala kaikkein eniten - sanan laajassa merkityksessä. Siis ikäänkuin “ruoka teknologiana” - sellaisena joka oikeasti palvelee ihmistä, elämää, vapautta. Niin työtä, ystävyyttä kuin treeniä tai mitä tahansa harrastuksiakin.

Moni safkahan ei palvele, vaan joko suoraan tai viimeistään salakavalasti syö pois elämästä. Joko se pikaruoka on liian huonoa - tai sitten se hyvä ruoka on liian hankalaa, hidasta tai hintavaa. Tietenkin “ilmainen” villiruokailu on erinomaista, mutta entä jos haluaa asua siellä missä muutkin, harrastaa pallopelejä, tehdä tietotyötä ja sopia tapaamisia ydinkeskustan sosiaalisimmille paikoille, ei siinä jokavälissä metsäänkään kerkiä. Enkä ole enää siinä vaiheessa, missä haluaisin erottua eväilläni; haluan keskittyä ihmisiin ja tuloksiin; suhteisiin ja verkostoihin; yhdessä vaikuttamiseen eikä erilaisuuden korostamiseen.

Pitkään olin sitä mieltä, että hyvää tulee vain pienestä: luonnosta, puutarhasta, pienviljelijältä, kapinallisilta pientuottajilta. Nykyään kiehtoo erityisesti se mahdollisuus, että sittenkin, ehkä ekaa kertaa ikinä, voi olla jo aika hyvää ja silti isoa; aitoa ja silti aika kookastakin logistiikkaa. Että ihan oikeista organisaatioistakin, kaiken legalismibyrokratian keskeltäkin, tulee nykyään toisinaan jopa yhä parempaa. Kaikki ravintolaketjut ovat edelleen täyttä kuraa, mutta esim. moni superfood-merkki on onnistunut kasvattamaan eräkokoa myös jopa ilman laadun alentumista.

Kätevien huippueväiden lisäksi kiehtoo kovasti laadukas lounasruoka - joka toistaiseksi löytyy yksittäisistä mestaripaikoista, tunnettujen ketjujen ulkopuolelta - sekä omakin kokkailu niiltä osin mitä upeimmatkaan ravintolat eivät vielä riittävissä määrin tarjoa: sisäelimet, parhaanlaatuiset kananmunat, puoliraa’at laatulihamarinadit, jossain määrin erinäiset luuliemetkin; miksei jopa ternimaitoherkut, kun todellisista voimasafkoista puhutaan.

Näen tässä upean potentiaalin tehdä maailmasta ja elämästä yksinkertaisesti huikeaa. Parasta, maukasta, laadukasta, aitoa safkaa niin ulkona, eväänä kuin vaikka seminaarissakin, jopa urheiluhallin proteiinihyllyllä - helposti ja lopulta jopa varsin edullisesti, etenkin ajansäästöt huomioiden. Jatketaan kehittämistä, ja innostavimpien esimerkkien esiintuomista.

[viidakkomies]

Spring Dragon - hyvän mielen yrttitee

Joskus oli tapana tarjoilla vaikka miten päräyttäviä yrttisuklaita sosiaalisissa tilanteissa. Nykyään tykkään ottaa viisaammin. Eilen tavattiin ihana tyyppi hänen kotonaan. Tutkittiin teevalikoima, ja päädyttiin Spring Dragoniin. Tuloksena oli juuri sopivan mukava mieli kaikille - ilman mitään stimulaatiopärinöitä, ja koko homma oli vielä laatukahviakin helpompi valmistaa ja tarjoilla.

Nyt kun muutin omilleni, ei asunnolla ole vielä oikein mitään tarjottavaa. Mietin millaista kokonaisuutta lähtisin safkojen ja tuotteiden osalta rakentamaan vierailijoiden kestitsemiseksi - ja, eipä tarvi miettiä enää. Tee on se, mitä kulttuurissamme on tapana tarjota, ja tämä on sekä maukasta että sopivasti vaikuttavaa:

[viidakkomies]

Cityterveys halpuutti itsensämittaamisen hinnat

Jo muutaman vuoden olen ollut liekeissä terveys-arvojen mittaamiseen. Pelkällä intuitiolla kun ei kovin helposti selviä että “joo, ehkä se onkin se B6-vitamiini, jota minun kannattaisi erityisesti ottaa lisää” - ja, että näin toimimalla saisin murto-osahintaan ja valtavasti vähemmällä vaivalla suoremmat hyvinvointivaikutukset, kuin tähänastisella hakuammunnalla tankaten kaikenlaisia ravinteita jos vaikka jokin niistä auttaisi erityisesti juuri minua.

Kun me miehet tykätään kilpailla, olisi fiksua mitata myös jotain joka korreloi kattavammin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa kuin coopperintesti tai penkkitulos, joita voi olla mahdollista kohottaa tositerveyden kustannuksellakin eikä pelkästään sen seurauksena tai indikaattorina. Sanonta “ei urheilija tervettä päivää näe” pitää paikkansa vain niin kauan kuin urheilussa mitataan kovin kapea-alaista suoritussiivua kehon ja hyvinvoinnin kokonaistilasta.

Ainoat testit joihin minulla on kuitenkin nyt tässä kahden ja puolen vuoden aikana ollut varaa, ovat edustaneet edullisinta kategoriaa, kuten kuivaverianalyysi, Health Concept Analyzer sekä Kirsi Sarimaan maku- ja ihotestit joilla voi lähes ilmaiseksi kotioloissakin kokeilla olennaisimpia kivennäis- ja hivenainetasoja. Hiustestinkin otan viimeistään heti kun sopiva tilaisuus kävelee vastaan, testatakseni raskasmetallit ja hivenaineet myös sitä kautta. Olen saanut näistä astetta kotikutoisemmista kokeista huikeita vinkkejä, ja onnistunut kehittämään hyvinvointiani vaikka sitten hieman epämääräisemmänkin tiedon pohjalta. Uskon, että kaikki testit ovat enemmän tai vähemmän suuntaa antavia, ne täydentävät toisiaan, ja suosimalla useampia erilaisia, kokonaiskuva täydentyy ja sen luotettavuus paranee - paremmaksi kuin parhaallakaan yksittäisellä testillä, joka kuitenkin mittaisi vain yhtä kohtaa kehosta tai vain tiettyjen solujen sisältöä.

Jossain vaiheessa maksani toiminta muistutti enemmän rappioalkoholistia kuin asiansa osaavaa terveysgurua, joten saatuani asiasta vihiä vähensin jatkuvaa yrtti-överöintiä, ja tilasin Liver Resque + NAC -tuotteet, ja seuraavassa testissä maksa oli jo kunnossa. Paria vuotta myöhemmin kehno sisäilma jätti aika nopeastikin aika pahatkin jälkensä maksaan ja lymfaan, etenkin keuhkojen alueella, joten vaihdoin asuntoa, tilasin lymfaa puhdistavan tuotteen, ja nyt uusimmassa kuivaveritestissä tulos oli kaikin puolin jo paras tähän asti, kuten mittaajan kommentista voi lukea: “Nyt on mies kunnossa! Enpä muista millon ois noin puhtoista tulosta tullut vastaan!”

Sokkona en olisi saavuttanut sellaista tulosta - vaan saamalla informaatiota jonka perusteella olen voinut tehdä valikoituja muutoksia, ja tilata oikeita tuotteitakin oikeaan aikaan, tarkoituksen mukaisesti. Kehon toimiessa paremmin on ollut helpompi kohdata myös vaikeita tunteita, mennä vahvana haastaviin tilanteisiin, innostuakin haasteista, myös emotionaalisista, ilman alitajuista särkymisen pelkoa. Voin mennä aika pelottaviinkin tunteisiin huoletta, voimistua haasteita voittaessani. Asia ei aina ollut niin; vuosien varrella on sisäelin jos toinenkin ehtinyt vedellä jo melkein viimeisiään, ja sellaisessa tilanteessa rauha, lepo, turva ja rakkaudellinen hoiva on se mitä tarvitsee. Usein tosielämässä kaikkea saa puoleensavetävämmin silloin kun ei varsinaisesti tarvitse vaan voi pikemminkin antaa ja omalla vahvuudellaan toisiakin kohottaa. Skarpimpana ja hyvinvoivana vetää puoleensa voimallisemmin kuin tarvitsevana - vaikka vanhat rakkauslaulut yrittäisivätkin kääntää asian toisinpäin. Miehenä tuntuu paremmalle olla se joka energeettisesti antaa ja vahvasti rakastaa, kuin se joka heittäytyisi toisen kannateltavaksi.

Tavallisiin veritesteihin minulla ei ole ollut varaa. Voin lukea jostain Sundvikin blogista, kuinka tärkeitä juttuja selviää, kun hän lähettää asiakkaitaan MDD-mittauksiin - joihin menee vauhdilla tuhatkin euroa kun kunnolla lähdetään tutkimaan. Tai, miten arvokasta tietoa Teemu sai Antioksidanttiklinikan mittauksissa - joista ei kovin helposti alle viissatasella selviä. Siksi moni frendi onkin vieraillut Virossa, Quattromed-minisessä labrassa - mikä voi olla hauskakin reissu ja rahansäästö, muttei ihan yhtä kätevä kuin kävellä kotikaupungin keskustaan ja saada tuloksetkin omalla äidinkielellä. Nyt löytyy Suomesta jopa lähes yhtä edullinen:

http://cityterveys.fi/hinnasto/

Huhujen mukaan tiskin alta löytyy muitakin testejä; voisin kuvitella esim. hivenaineita ja raskasmetalleja kyettävän tätäkin kautta selvittämään laajemmin kuin tuo julkisempi hinnasto antaa ymmärtää. Ainakin tiedän, missä käyn pian kyselemässä mitä tiskin alta löytyy. Kaveri eilen kertoi testanneensa paikallisessa Cityterveys-labrassa jo kaikenlaista testosteronitasoista D-vitamiiniin ja ruoansulatuksen toimintaan. Lisäksi hän vahvasti suositteli maksamaan noin sata euroa 23 And Me -geenitestistä, josta saatavan zippitiedoston voi lähettää Promethease -palveluun joka maksaa vain viisi dollaria extraa. Sieltä voi selvitä jälleen lisää tärkeää infoa, kuinka juuri minun kannattaa kehoani ravita ja treenata. Cityterveys-palvelusta tulokset saa “hyvin nopeasti”, 23andme-geenitestien tulokset saa noin kolmessa tai neljässä viikossa, jos tänään tekee tilauksen ja jää odottelemaan viikonpäästä saapuvaa kirjettä.

Cityterveys löytyy jo Tampereella, Helsingissä ja Vaasassa, kaikissa hyvin keskeisellä sijainnilla. Taidan heti huomenna mennä tutkimaan meininkiä, ja viimeistään lähiviikkoina voittamaan neulakammoa :) Kaikkea sitä tekee, voidakseen olla se mies, johon Nainen voi todella luottaa; jonka keho ja mieli kestää mitä vaan ja nauttii menosta, nauttii haasteistakin eikä hajoa millään. Luotettava keho on yksi osa sitä luotettavuutta, joka hyvintoimiessaan tukee myös henkisen puolen vahvistumista, mahdollistaa haasteiden voitokasta kohtaamista myös tunnepuolella. Kehossahan ne tunteetkin tuntuvat; kroppa on se instrumentti jota tässä pelissä soitetaan, se peliväline jolla kaikki suoritukset tehdään. Ja, nyt sen kehittämisessä voi intuition tueksi saada myös yhä tarkempaa dataa - edullisesti ja nopeasti. 

Myös uusia taitoja huomaan opettelevani nopeammin ja innokkaammin, kun keho jaksaa. Ja esim. joku siivoaminenkin on jopa nautinnollista ja suorastaan mukaansatempaavaa silloin kun instrumenttia on kiva käytellä kaikin tavoin. Pitkään suosin ja suosittelin “shotgun approachia”, eli tankataan kaikkea ravinnetiheää ja mahdollisimman kattavasti. Nykyään suosin ja suosittelen mieluummin mahdollisimman kattavaa ja laadukasta dataa - mahdollisimman edullisesti ja kätevästi tietenkin - ja sen pohjalta selviää, minkä pullonkaulan korjaamalla juuri kyseinen henkilö saa edullisesti ja helposti jopa paremmat tulokset kuin kaikella sokko-superfoodeilulla yhteensä. Lisäksi voi välttää potentiaaliset riskit jo kauan ennen kuin ne ehtisivät tuntua vielä edes missään. On helpompaa ja kannattavampaa pitää kaikki kehon toiminnot jatkuvasti kaukana oire-rajan yläpuolella - ja saada ajankohtaista infoa toimintojen tasosta - kuin odottaa kehon viestejä oireiden kautta, joiden korjaaminen on aina kalliimpaa, hankalampaa. Mittauksilla voi kokonaan välttää ne kierteet, missä oireen korjaaminen vaatisi rahaa jota saisi vasta töistä mutta joutuu varaamaan lääkärin ja lähettämään asiakkaat kotiin ja, ja, ja, ja...... pidetään tästä lähin kehon kaikki systeemit ja tasot kaukana tuntuvien oireiden yläpuolella, niin voidaan keskittyä rauhassa olennaiseen, ja hommat todella etenee.

 * * * * * * *

Toki edelleen tykkään ajatuksesta, että keho kertoo mitä se tarvitsee. Se pitää edelleen paikkansa luonnon aineiden kohdalla. Mutta siitä huolimatta voi jostain tietystä vitamiinista olla puutetta, jokin kehon osa voida kehnosti, tai jokin raskasmetalli vaatia extra detoxausta - vaikka ravinnon valikoima olisi paras mahdollinen. Niin paljon on vuosien varrella tullut vastaan tapauksia, jossa kaikkea mahdollista ei vaan ole voitu ottaa huomioon. Plus, maailma on muuttunut. Ihmisen intuitio ei ole vielä kalibroitunut tunnistamaan uusia uhkia kuten raskasmetalleja ja korjaamaan niitä pelkän mielihyvämekanismin kautta. Ja toisaalta olen huomannut omallakin kohdalla lähes mahdottomaksi korjata magnesiumtasoja riittävälle levelille ilman lisiä. Voi olla, että tekee mieli luonnon raaka-aineita jotka ovat keskimääräistä magnesiumpitoisempia - mutta silti se ei ehkä riitäkään, juuri minun kohdallani. Tai, vauhdikas kaupunkielämä saattaa kuluttaa jonkin vitamiinitason niin alas, ettei sitä korjata pelkällä intuitiolla tai kuuntelemalla mitä ruokia tekisi mieli - vaikka ne ruoat olisivat hyvin lähellä tämän päivän ravinteikkainta mahdollista tarjontaa. 

Lisäksi on ainakin omalla kohdalla usein tullut vastaan tilanteita, joissa “tavallaan tiedän” jotain, mutta vasta kun sen näkee mustaa valkosella, konkreettisesti ja objektiivisesti, sitten vasta asialle tekee jotain, vasta sitten se todella lyö päin näköä - ja hyvä niin, koska muuten se olisi lyöny päin näköä vielä huomattavasti ikävämmällä tavalla, joka olisi voinut johtaa vielä kovasti haastavampiin korjaustoimenpidekierteisiin.

Kuulin yhdestä kaverista, joka söi ihan super paleosti, paikallisesti, luomusti, villisti ja superisti. Mahtavaa! Silti oli joskus vähän väsynyt tai sekava olo. Vasta veritesti paljasti paikallisen villikalan aiheuttaman elohopeamyrkytyksen. Siinä vaiheessa asia oli vielä helppo korjata, vaikkapa googlettamalla “mercury detox natural”. Ei kiireiselle kaupunkilaiselle intuitio kerro aina kaikkea - tai vaikka kertoisikin, ei melussa aina ehdi kuunnella sitä kuiskausta. Joka kerta kun saan mustaa valkoisella ja faktaa tiskiin, intiotioni vahvistuu, herkistyy ja kalibroituu jatkossakin vastamaan vahvemmin todellisuutta ja tunnistamaan mihin aavistuksiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota - ja, kuinka asian voi varmistaa.