Kunnon kansalaiset suoltavat somessa syytöksiään, taustoja tuntematta tuomitsevat. Hävettävän helposti haukkuvat, idiootiksi ivaavat erilaisen, empaattisen, sielun syvimmän synkkyyden yksinäisyyden ymmärtävän yksilön.
Jälkijunassa jossitellaan, varmuudella vakuutellaan, todistettuna tietona toitotetaan valinnan vapautta oikeasti olevan nääntyneen näköpiirissä toivottomassa tilanteessa, uupuneella umpikujassa, masentuneella mustassa mielentilassa, eksyneellä epätoivon erämaassa. Kunpa kaikki kykenisivät pitämään pahat puheensa suljettuna sisässänsä.











