Runoterapiaa

Puran mieltäni runojen muodossa.

[runoterapiaa]

Huudan hiljaa. Äänetön ärjyntäni kaikuu kuuroille korville.

[runoterapiaa]

Kunnon kansalaiset suoltavat somessa syytöksiään, taustoja tuntematta tuomitsevat. Hävettävän helposti haukkuvat, idiootiksi ivaavat erilaisen, empaattisen, sielun syvimmän synkkyyden yksinäisyyden ymmärtävän yksilön.

Jälkijunassa jossitellaan, varmuudella vakuutellaan, todistettuna tietona toitotetaan valinnan vapautta oikeasti olevan nääntyneen näköpiirissä toivottomassa tilanteessa, uupuneella umpikujassa, masentuneella mustassa mielentilassa, eksyneellä epätoivon erämaassa. Kunpa kaikki kykenisivät pitämään pahat puheensa suljettuna sisässänsä.

[runoterapiaa]

Kellistin kasan kärpäsiä samalla sivalluksella. Pakkasin pahveja pinoon, raahasin roskikseen. Jatkoin jalan, tovin tarpoen, kantamaan korteni kirkon kekoon. Makea Marianne muassani köntystin kotiin. Poimin postit palatessain.

[runoterapiaa]

Pää pöhnässä pitkin päivää. Leuat levällään höngin haukotuksia. Aivotoiminta arvotonta, tuumailu tahmaa.

Väsymyksen vääristämä toivoton torstai: neiti narisee, kolli karjuu, puoliso pahalla päällä.

Päivä päättyessään antakoon armollisesti unen uudistavan.

[runoterapiaa]

Pää puhdistuu, ajatukset avartuvat sumuisessa syyssäässä, kylmän korvia koettellessa, rauhallisesti raahustaessa.

[runoterapiaa]

Hyvä huomen tarmoa, toimeliaisutta täynnä. Päähänpisto poikinensa puskee pintaan, huutaen huomiota, vaatien valmista näillä näppäimillä. Tee! Toimi! Toteuta!

[runoterapiaa]

Sinisessä suihkussa silmät suljettuina, kyynärpää kylmällä kaakelilla. Vartalolla virtaava vesi lämmittää läskejä, huuhtelee huolia, pesee pois paskan päivän syyttä surkean.