Kun Otto Grundström lauloi
mä sisäistin sen liian tehokkaasti ja nyt mä oon tällanen renttu
seen from Netherlands
seen from China

seen from Singapore
seen from Russia

seen from Malaysia
seen from Malaysia

seen from Netherlands

seen from Malaysia

seen from Netherlands
seen from Germany

seen from Germany

seen from Germany

seen from United States
seen from United States

seen from United Kingdom
seen from Saudi Arabia
seen from Hong Kong SAR China
seen from Italy
seen from United States
seen from United States
Kun Otto Grundström lauloi
mä sisäistin sen liian tehokkaasti ja nyt mä oon tällanen renttu
Tein havainnon päässäni soivasta biisistä.
Se tunne kun eilisen Rokin innottamana etin Tehosekoittimesta postauksia ja vastaan tulee "kitchen vocabulary in Finnish"
Ei mitään häpyä, ei perusarvoja / me osataan ne jutut kyllä joista mutsi varoittaa
Meistä TV:ssä jauhetaan / ne päänsä puhki kelaa saa, tehdä analyysejä
Ja vuoden jännittävimmät bändivalinnat-palkinto annetaan tällä kertaa Porispere-festivaalille!
"Mä koitin olla niin pirun vahva, leuka pystyssä niellä tuskan, mut kato mua, koiraa uitettua."
Ai että, kyllä Tehosekoitintakaa en ois uskonu koskaan näkeväni livenä vaan niinpä sitä tuli pompittua, tanssittua, huudettua ja laulettua eilen Linnunlahdella. Sen verran kovin (ja ehkä koska myös oikein?), että edessä oleva vanhempi nainen käänty kommentoimaan, että mähän osaan sanat xD kyllä 16-vuotias minä on nyt tyytyväinen!
So close! I’m in the beginning of the closing scene of my untitled Finnish hockey fic and boy has it once again been an adventure. Characters developing feelings and being all soft and caring all of a sudden. My writing soundtrack expanding. I might be able to post it tonight or tomorrow if I’m really fast and have really little distractions and don’t take too many sidetracks with the ending scene.
Nimetön suomi-fikki saa otsaansa uuden työotsikon joka toisella kirjoituskerralla. Tällä haavaa se on Minä suojelen sinua kaikelta.
(Se on ollut Mää ja Tapparan mies ja Syntymähäjy ja Pariisin kevät, ainakin.)
Musiikki jota kuuntelen tarinaa miettiessä kuvastaa hyvin sitä missä moodeissa se kulkee: aluks kun kuuntelin Popedaa ja Elonkerjuuta oltiin tommosissa ronskeissa pojat on poikia -sfääreissä, nyt nää rupee kiintymään toisiinsa arveluttavan softisti, ja mulla soi päässä Tehosekoittimen Valonkantaja ja tuo ylläoleva (tämänhetkinen) nimibiisi.
Eihän tää nyt ollut mikään spoileri, eihän? Mut pakko sanoa että nämä Otto Grundströmin romanttiseksi runoudeksi verhotut yhdenillan iskureplat ON aika hyviä fikkiprompteja. (Tää nyt täsmää vain pätkittäin siihen mitä nyt kirjoitan)
Yön huveissa Tylsää ja kaunista Laiskana soi musiikki Katso mua nyt Suutele mua Valehtele kauniisti Hei Valonkantaja Viaton et ole sinäkään Hei rakkauden antaja Ei oo mitään menetettävää Kaupunki on autiomaa Yksinäisen kulkea Vain tämän yön Lohdutan sua Mustelmille sut rakastan