Jos juomaveteen kusemisesta säädetään miljoonan sakko, se tarkoittaa, että juomavateen kusemisen hinta on miljoona. Miljardöörille pikkusumma, jos on kusihätä. Tai jos kusemalla juomavateen voi tienata sata miljoonaa. Tai jos muualle kuseminen maksaa kaksi miljoonaa. Tai jos ei itse juo kyseista vettä. Analogia venyy ja paukkuu, muttei lompakko. Tai sen verran venyy sekin, että monelle tämä sakko juomaveteen kusemisesta on törkeätä valtion väliintuloa, säätelyä ja vapaan kilpailun vääristämistä, koska kilpailevat sellaisten kanssa, jotka saavat kuseksia ihan mihin lystäävät.
Eli jos puhutaan organsoidusta ääriliikkeiden väkivallasta (kohta 5, tilastossa erotellaan poliittisesti motivoitunut rikos ja ääriryhmän harjoittama organisoitu rikollisuus) äärioikeistolla väkivaltarikoksia oli 801 ja äärivasemmistolla niitä oli 1110, eli ryhmien kokoihin suhteutettuna eroa ei ole. Organisoitu äärioikeisto vastasi 95% ”oikeistoväkivallasta”, kun vastaava luku äärivasemmistoryhmittymien osalta kaikesta ”vasemmistoväkivallasta” oli 67%. Vajaa kolme prosenttia oikean laidan rikoksista oli organisoimatonta, ”kännisekoilua”, kun vastaavasti lähes puolet ”vasemmistorikoksiksi” luettavista teoista oli sellaisia, mutta tämä ero selittynee mainituilla ”propagandarikoksilla”, ks myöh.
Kyseisten organisoitujen liikkeiden kokonaisrikosluvut ovat oikealla laidalla 16557 ja vasemmalla 4491. Josta voimme laskea, että ei-väkivaltarikoksia äärioikeistoryhmillä on 95% kaikista rikoksista ja äärivasemmistoryhmillä 75%. Jos laskemme samat luvut kaikista poliittisesti motivoituneista rikoksista, joiden tekijöitä ei siis lasketa erilaisiin ääriryhmiin tai teko ei ollut organisoitu, eli pääasiallisesti rikokset on tehty humalassa tai muuten yllytettynä, niin ne ovat oikealla sama 95% ja vasemmalla 80%.
68,5% ”oikeistorikoksista” asettuu ”propagandarikos” (paremmin ehkä ”mielipiderikos”?) (kohta 2) nimikkeen alle, ne kun ”putsaa” tilastosta, jäljelle jää reilu 5300 rikosta. Kun taas vasemmalla suurin osuus (42,2%) laskettiin ilkivaltarikoksiin. Kuinka suuri osuus rikoksista sitten on mainittua virkavallanvastustamista ja kansalaistottelemattomuutta, ja miten ne jakautuvat ryhmien välillä, jää ainakin toistaiseksi arvailujen varaan. Samalla oikean laidan ”ei-propaganda” rikoksista ei-väkivaltaisia on enää 82%. Eli oikealta ja vasemmalta kumpuava rikokset ovat suhteellisesti yhtä väkivaltaisia - joka viidennen rikoksen ollessa väkivaltarikos molemmilla ryhmillä (kun siis jätetään huomiotta ”mielipiderikokset”).
Jos laskemme väkivallan seurauksia, eli varsinaisia uhrien ruumiinvammoja (kohta 3), oikealta kumpuavat 837 väkivallantekoa aiheutti 730 loukkaantumista (87% tapauksista) ja vasemmalta 1659 väkivallantekoa aiheutti 877 loukkaantumista (53% tapauksista). Tekstistä ei löydy, että mistä kyseinen ”tehokkuusero” johtuu, voiko yhden vamman aiheuttamisesta tuomita useamman tai voiko yksi tuomio aiheuttaa useamman vamman, ja onko osa ilkivallanteoista myös laskettu tähän väkivaltarikosten tiliin.
Paperissa todetaan myös, että vasemmiston 2013 tilastopiikki selittyy osaltaan Hampurin ”Rote Floran” mellakoilla, ja vuosien ajan jatkunut äärioikeiston nousu väkivaltarikostilastoissa on ilmeisesti onneksemme saavuttanut lakipisteensä (iloitsin liian varhain, joulukuussa 2014). Joka tapauksessa oli kyse sitten virkavallan passiivisesta vastustamisesta, lisääntyneistä mielenosoituksista (joita siis järjestää lähinnä vasemmisto) tai suorasta väkivallasta, tilastollinen nousu vasemmalla laidalla on huomattava, ja olisikin hyvä tietää, että mistä se johtuu. Yhdeksi syyksi on ehdotettu mellakkapoliisien lisääntynyttä hanakkuuttaa ilmoittaa haavereistaan mellakoiden yhteydessä. Ja tämä siis ymmärtääkseni ihan korvauspoliittisista syistä. Toki senkin järjestelmän takana voi olla suunnitelmallisuutta.
Viime vuonna ei tainnut kukaan kuolla ääriryhmien väkivallanteoissa (yksi maahanmuuttaja pahoinpideltiin ”kliinisesti kuoliaaksi”, mutta tästäkään en löytänyt selkeää vahvistusta teon motiiville), kun Saksojen yhdistymisen jälkeen äärioikeiston käsissä on kuollut ainakin reilu 180 ihmistä. Ennen yhdistymistä erilaiset terroristiliikkeet, kuten RAF suoritti poliittisia murhia (15 uhria, joista kaksi Ruotsissa) ja Saksan sodanjälkeisen historian pahimman terrori-iskun eli 1980 Oktoberfest-attentaatin (13 kuollutta ja 221 loukkaantunutta, 68 vakavasti) takana oli oikeistoradikaali. Aivan hyvin voimme kutsua Stasin ja Rajajoukkojen (Grenztruppen) toimintaa valtioterroriksi, Berliinin muurille kuoli ainakin 138 ihmistä, puhumattakaan Kolmannen Valtakunnan terrorista, jota kotimaassa harjoittivat lähinnä Gestapo ja SD. Äärivasemmiston osalta en vastaavaa yhdistymisen jälkeistä ”murhatilastoa” edes löydä? Enkä nyt sen takia usko, etteikö niitä olisi.
Suhteutetaampa näitä lukuja saksalaisten kansallisurheilulajiin, eli jalkapalloon. 2006 kesäkuussa Saksan ja Puolan välisen MM-ottelun jälkeen 300 rettelöitsijää (joista 120 oli tunnettuja huligaaneja) otettiin kiinni Dortmundissa. Alasarjan ottelussa Hertha BSC Berlin B-joukkueen ja Dynamo Dresdenin välillä loukkaantui 23 poliisia. Saksin liittovaltion kaikki 5 divisioonaa alempien sarjojen ottelut peruutettiin 800 huligaanin hyökättyä 300 poliisin kimppuun, jälkimmäisistä 39 loukkaantui, Lokomotive Leipzigin ja Erzgebirge Aue II välisessä ottelussa 2007.
2012/13 kaudella jalkapallo-otteluiden järjestyksestä aiheutuvat kokonaiskustannukset Saksan poliisille olivat 38 miljoonaa euroa. Väkivaltaan valmiita ”riskiryhmiin” kuuluvia huligaaneja lasketaan olevan 10500. Tarvittava poliisien määrä nousi 14% edellisestä kaudesta ja heistä 270 loukkaantui . Rangaistuksia jaettiin 2860, joista väkivaltarikoksia 751.
Itsekin olen todistanut kuinka tuntemattomaksi jääneen ”pikkufirman” jäseniä jouhattiin tiukan mellakkapoliisiketjun sisällä Alexin U-bahnasemalla raiteelta toiselle, ja kerran Cup-finaalin kannattajat räjähtivät tappeluun Zoon aseman vieressä aikansa toisilleen huudeltuaan. Tosin virkavalta oli valppaana paikalla alle aikayksikön ja joukkorähinä tukahdutettiin nopeasti. Mutta ei minulle silti tule mieleen, että huligaanit hulinoivat ”koska jalkapallo”, kuten aina erilaisten uskontojen ja aatejärjestelmien kohdalla ajatellaan.
(Lisätty 16.11.) Nyt ovat sitten jalkapallohuligaanit ja uusnatsit (uutinen englanniksi) lyöttäytyneet yhteen salafismin vastustamisen (HoGeSa - "huligaanit salafismia vastaan") varjolla ja saivat 26.10. Kölnissä aikaan kunnon mellakan, jossa loukkaantui 44 poliisia. Jalkapallohuleista HoGeSa:n toimintaan osallistuvat uusnatsien "valtaamat" fanijoukkueet, kuten juuri Kölnin ja Dortmundin "ultrat". Hampurissa vastaava rähinöinti menisi varmaankin HSV:n ja St Paulin kannattajien väliseksi hulinaksi. (Tästä lisää täällä.)
Mikä sitten lääkkeeksi? Itse olen huomannut, että meidän tavallisten ja maltillisten kansalaisten läsnäolo on paras keino hillitä ääriryhmiä ja ”känniääliöitä”. Kölnin riehunnan toistumisen esti Hannoverissa 15.11. tavallisten ihmisten vastamielenosoitus. Katuja eikä katsomoita tarvitse antaa huligaaneille ja rettelöitsijöille temmellyskentäksi. Alber Camus'n sanoin:
”Ei hän voi kutsua itseään järjestyksen mieheksi, joka ensi laukauksen kuultuaan juoksee kotiinsa piiloon.”
Nyt on sitten löytynyt viimein sellainen ilmaus ”uusliberalismille”, jonka voivat myös uusliberaalit itse hyväksyä – konservatarianismi! Eli libertarismiin kalleellaan oleva konservatiivi...
PS. Tosin nykyään on alkanut tulla esiin yhä enemmän ja enemmän itseään ”uusliberaaleiksi” kutsuvia, joten voinemme jättää argumentin siitä, että kyseessä on vain ”vasemmiston haukkumasana”?
Hämeenkyrön palolaitos oli kuulu hitaudestaan. Ja sitten eräänä päivänä syttyi Hämeenkyrön kirkko tuleen. Paikalle ehti ensimmäisenä kuitenkin Nokian palolaitoksen autot, jotka alottivat sammutuksen. Hämeenkyrön paloautojen kurvatessa kirkkomaalle, palo oli jo tukahdutettu. Siinä sitten hiljaisena käveli Hämeenkyrön palopäällikkö kirkon savuavissa raunioissa ja mutisi:
- Ihan väärin sammutettu...
Näin on todella käymässä USA:ssa, jossa AIG haastaa valtion oikeuteen siitä, että heidät pelastettiin konkurssilta ”väärällä tavalla”. He siis vertaavat pelastuspakettiaan pelastettuihin pankkeihin, eivät toiseen vakuutusjättiin Lehmann Brosiin. Jota ei siis enää edes ole olemassa.
Toki voinemme ihmetellä, että miksi ihmeessä yksi yritys pelastetaan ja toinen ei, tai miksi ihmeessä ”kapitalistista” järjestelmää tasaisin väliajoin pidetään yllä sosialismin keinoin, mutta pelastetun syytökset siitä, että muut pelastettiin paremmin, on osoitus aikamoisesta ylimielisyydestä ja siitä mielikuvitusmaailmasta, jossa Wall Street ja suurpääoma elää.
Ja heidän pillinsä mukaan me muut sitten tanssimme. Siunattu vapaus! Siunattu demokratia!
