Lue Iltalehden koko juttu kuvineen
Virolaismies Erich Anton, 96, oli vain 17-vuotias, kun hän ryhtyi Suomen-pojaksi eli liittyi Suomen armeijaan vuoden 1944 keväällä. 18 vuotta hän täytti myöhemmin samana vuonna ollessaan rintamalla Viipurin tuntumassa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana.
Suomalaisia sotilaita Anton sanoo pitäneensä rohkeina ja sisukkaina. Hänen mukaansa he kaikki ymmärsivät, että nyt taistellaan Suomen olemassaolon puolesta.
Keväällä 1944 Viro oli vielä tiukasti natsi-Saksan hallussa. Jo edellisvuonna Saksa oli alkanut pakkovärvätä armeijaansa virolaisia miehiä ja 1944 käskyn liittyä armeijaan sai myös Anton. Anton oli kuitenkin heti varma, ettei hän halua sotia saksalaisten puolella. Niinpä Anton päätti liittyä Suomen armeijaan.
Ennen Antonia Suomeen oli paennut paljon muitakin nuoria virolaismiehiä jo talvisodasta alkaen, joten heidän vastaanottamisensa ja värväämisensä Suomen armeijaan oli ehditty organisoida. Jollakseen oli perustettu virolaisille vastaanottokeskus ja Antonin mukaan paikalla oli myös virolainen järjestelijä, joka auttoi virolaisia ymmärtämään suomen kieltä ja vastaamaan suomalaisvirkailijoiden kysymyksiin.
Antonin mukaan suomalaiset yrittivät selvittää, oliko virolaisnuorukaisten joukossa tuomiotaan pakenevia rikollisia tai muita ”bandiitteja”. Siitäkin suomalaiset olivat kiinnostuneita, oliko virolainen mahdollisesti ollut Saksan armeijassa.
Antonin mukaan suomalaiset suhtautuivat saksalaisiin osin epäilevästi, vaikka he vielä olivatkin aseveljiä ja taistelevat samalla puolen rintamaa. Anton sanoo ymmärtäneensä, että Suomi oli valinnut Saksan liittolaisekseen pakkoraossa.
−Meille virolaismiehille annettiin Suomessa kaksi vaihtoehtoa: liittyä Suomen armeijaan tai mennä Suomessa metsätöihin.
Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen 17-vuotias Erich Anton siirtyi rintamalle Viipurinlahdelle rykmenttinsä Jalkaväkirykmentti 200:n eli JR200:n mukana. Rykmentti koostui virolaisista ja sen vahvuus oli noin 1850 miestä, pataljoonia oli kaksi. Antonin mukaan virolaisvapaaehtoiset joutuivat rintamalla taisteluihin käytännöllisesti katsoen heti.
JR200:n jäsenten annettiin valita, palaavatko he Viroon ja liittyvät siellä Saksan armeijaan vai jäävätkö he Suomeen ja mahdollisesti jatkavat matkaansa Ruotsiin. Valtaosa virolaisista palasi Viroon taistelemaan idästä vyöryvää Puna-armeijaa vastaan, ja 18-vuotias Erich Anton heidän mukanaan.
Suomessa sotineita virolaisia oli alettu kutsua Suomen-pojiksi ja syyskesällä 1944 moni Virossa odotti heiltä suorastaan ihmeitä Puna-armeijan hyökätessä kohti Tallinnaa. Antonin mukaan Suomen-pojat itse kuitenkin ymmärsivät, ettei ainakaan Saksan armeijasta ole enää mihinkään ihmeisiin.
Anton kumppaneineen siirrettiin rintamalle Itä-Viroon Narvan tienoille, kunhan heidät ensin oli aseistettu ja heille oli annettu saksalaiset sotilastakit ja kypärät. Suomalaiset saappaansa ja sotilashousunsa he saivat pitää.
−Saksalaiset upseerit suhtautuivat meihin täysin eri tavalla kuin suomalaiset upseerit. Suomalaiset kunnioittivat meitä ja loivat me-henkeä, mutta saksalaiset huusivat meille päin naamaa. Ei sillä tavalla motivoida sotilaita ja voiteta taisteluita.
Antonin palvelu Saksan armeijassa jäi lyhyeksi, sillä jo saman vuoden loppuun mennessä saksalaiset olivat vetäytyneet koko Virosta. Antonin sota ei tähän kuitenkaan vielä loppunut, sillä seuraavaksi hänet pakkovärvättiin Puna-armeijaan.
Lopulta toinen maailmansota päättyi kokonaan, mutta siihen eivät Erich Antonin koettelemukset vielä loppuneet. Neuvostoliitto oli valloittanut Viron ja eräs päivä Puna-armeijan sotilaat tulivat ja piirittivät talon. Anton lähetettiin Siperiaan työleirille Kemerovon oblastiin.
Ukrainassa nyt riehuvaa sotaa Anton sanoo seuraavansa surullisena ja Venäjästä ja venäläisistä hänellä ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Lue Iltalehden koko juttu kuvineen
