Kuudes TIS-kausi on päättynyt puolittaiseen pettymykseen. Kauden voitti Karim, parhaat loppunuotiot olivat ensimmäisellä finaaliviikolla, toinen viikko oli tylsää jahkailua - jälkitilanne on kuitenkin mehevän sekasortoinen.
Muutos päiväohjelmassa estänee seuraavan kauden tissitwiittien dokumentoinnin, joten https://tissitwiitit.tumblr.com etsii uutta ylläpitäjää - ilmoittaudu, jos raskas mutta tyydyttävä tehtävä kiinnostaa!
Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjan itsenäinen jatko-osa!
Jokainen uskoo tuntevansa Colen tarinan. Rocktähti. Narkkari. Alamäki. Katoaminen. Mutta vain muutama ihminen tietää Colen synkimmän salaisuuden, hänen kykynsä muuttua sudeksi.Yksi näistä ihmisistä on Isabel. Hetken aikaa Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta siitä tuntuu kuluneen kokonainen ihmiselämä. Nyt Cole on taas valokeilassa. Vaaravyöhykkeellä. Isabelin elämässä. Mutta voiko tämän syntisen pelastaa?Vuonna 2010 Väristys-kirjan Sam ja Grace veivät lukijoiden sydämet. Sudeksi muuttuvan pojan ja päällepäin tavallisen tytön rakkaustarina sai vierelleen kaipuuta ja rock n' rollia tihkuvan tragedian, kun Häivähdys- ja Ikuisuus-kirjoissa äänen saivat kovapintainen kaunotar Isabel ja ihmissudeksi muuttunut rock-kukko Cole - ja he miltei varastivat show'n runollisilta rakastavaisilta.
Maggie Stiefvater kirjoitti itsensä myyntilistojen kärkeen toismaailmallisella Väristys-rakkauskertomuksellaan ja onnistui kirjoittamaan ihmissusilegendan moderniksi nuorten aikuisten tarinaksi.
Vuonna 1981 syntynyt Maggie kuvaa itseään näin:
”Historian pääaineopiskelijan, kalligrafiaopettajan, häämuusikon, teknisen kustannustoimittajan ja ratsastustaiteilijan myrskyistä elämää kokeiltuani olen asettunut asumaan Virginiaan keskelle ei-mitään seuranani hurmaavan tiukkapipoinen aviomies, kaksi lasta, neljä harrastuksekseen piereskelevää koiraa ja vuoden 1973 Cameron, jonka nimi on Loki.”
Oma arvioni kirjasta:
Noin viisi vuotta sitten aloitin Väristys-trilogian lukemisen ja nyt vihdoin olen saanut luettua myös tämän ns. neljännen kirjan sarjasta. Tuskaista se on välillä ollut, mutta mukaan on mahtunut myös intohimoista yön pimeinä tunteina lukemista.
Kirja herättää minussa ristiriitaisia tunteita, ensinnäkin kirja on ollut minulla lainassa varmaan yhteensä vuoden, parin viikon taukoa lukuun ottamatta. En siis ole saanut aikaiseksi lukea kirjaa pariakymmentä sivua eteenpäin. Kesä nyt menikin lukematta yhtään kirjaa, valitettavasti. Nyt kuitenkin päätin ryhdistäytyä ja lukea kirjan loppuun.
Kirjan päähenkilö Cole st. Clair on mielenkiintoinen hahmo, jonka seikkailuja jaksaa kyllä seurailla. Kirjan toinen päähenkilö Isabella Culpeper taas toisaalta ihastuttaa ja vihastuttaa. Toisaalta ihailen Isabelin tyyneyttä ja tunteettomuutta, mutta toisaalta Isabellen tempaukset ja epäluulot ovat ärsyttäviä.
Kirja jättää avoimeksi monia juttuja, joista olisi halunnut tietää enemmän. Samoin asioista käytetään jokseenkin epäsuoraa kieltä, jonka merkitystä saattaa joutua hieman pohtimaan. Kirjaan sisältyy paljon tapahtumia ja erinäisiä sivuhenkilöitä, kuten Colen vanhemmat, joita hän ei ole nähnyt, saati puhunut heille, kolme vuotta kestäneen katoamistempun aikana tai jälkeen. Kirjan lopussa iskee epätoivo ja paniikki, että eihän näin voi tapahtutua! Loppuratkaisu on kuitenkin pääteltävissä ja odotettavissa.
Viettelys on rennonpaa ja helpompaa lukemista, jonka lukee päivässä kevyesti läpi. Parempi ehdottomasti kuin Twilightit, mutta jos tykkäsit niistä, voit myös tykätä tästä kirjasta ja koko Väristys-trilogiasta. Arvosanaksi annan 3/5.
「ϟ」"...Didn't know it was time for open training - must've went over my time slot." Though not all of these guys looked like they were here for training - nor really looked the part actually. He rested the bokken on a shoulder as he turned to face them properly, the dummy he was practicing on was taken back to it's place among its brothers against the wall. Using his shirt to wipe his sweat away he grinned at the newcomers and threw the bokken at one of them for them to catch. "C'mon go nuts. And if you don't mind, let's train together huh?"