#viikkoraha

[kiimaisetmuumipeikot]

Aikuisuuslaakson tarinoita:

[vaurasnainen-blog]

Jos haluaa saada, on pakko toimia

Viikonloppuna silmiini osui Taloussanomien juttu viikkorahasta. Vanhemman lapseni (4 v.) kohdalla rahan opiskelu alkoi viime kesänä pakon sanelemana. Neiti kun tuppasi haluamaan kaiken minkä edessään näki tai mihin käsi tarttui.  Saadakseen haluamansa hän päätyi keräämään tölkkejä puistosta (ja kotimme parvekkeelta). Rahat eivät ole kuitenkaan menneet kulutukseen, vaan tällä viikolla käymme viemässä ensimmäisen kolikkopussin pankkiin.

Oma viikkorahani oli 10 markkaa. Totesin jossain vaiheessa, että nyt tartteis saada vähän lisää rahaa vanhemmilta. En kuitenkaan mennyt käsi ojossa heidän luokseen vaan esittelin viikkorahan korotuksen tulospalkkauksena. Tein itselleni taulukon ja annoin jokaiselle kotityölle arvon. Huomasin, että saadakseen 10 markkaa sai tehdä kovasti jo töitä. Maksimissaan pääsin 12 markkaan. Mutta se oli joka tapauksessa 20 % enemmän kuin alkuperäinen. Sain myös ajatuksen myytyä vanhemmille.

Uskon vakaasti siihen, että itse täytyy toimia saadakseen omaan elämäänsä niitä asioita, joita haluaa. Kukaan ei tee sitä minun puolestani. Tämä uskomus on selvästi vaikuttanut jo pitkään elämässäni. Se on näkynyt myös töissäni, sillä suurin osa työstäni on ollut tulospalkkauksen alaista. Valmistumisen jälkeen olen ollut myyntityössä ja yrittäjänä. Varsinkaan myyntityössä en ole saanut yhtä ainutta palkkaa, jos en ole itse vaikuttanut jollain tavalla asiaan: tarttumalla puhelimeen, tapaamalla ihmisiä ja päättämällä kauppaa.

Valmistumisen jälkeen kesällä 2002 työpaikkoja oli vähän tarjolla. Tililläni oli 8 euroa ja päässä takoi vain ajatus - pakko saada töitä ja ihan mitä tahansa. Lähdin silloin myyntitöihin. Ja se onkin ollut paras oppikoulu ikinä. Vaikka moni karsastaa myyntityötä, niin jokainen työ opettaa jollain tavalla ihmistä ja on siksi arvokasta. Minä aloitin lastenhoitajana. Niin kuin moni muu en tee enää sitä työtä mistä työurana aloitin, mutta tuskin sekään kokemus on hukkaan mennyt.

Työrikasta viikkoa Terhi