#vanhemmuus

[languagesperkele]

PÄÄKAUPUNKISEUTULAISET, KOULUIKÄISTEN LASTEN VANHEMMAT (joita varmasti on suomitumppu pullollaan)

Päiväkodissa ja eskarissahan kaikilla on vielä melkein kaikilla välikausi- ja talvihaalarit - entä ensimmäisellä luokalla koulussa??? Noi osaa noi lapset arvostella toisiaan rankastikin niin täällä mä mietin, että pitääkö ens kaudeks hankkia takki+housut haalarin sijaan...

[strippiluolamies]

Vanhemmuus on sitä, et sul on sun omas paijas kaulukses 24/7 tuttinauha kii

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä kävelin unissani ja murtauduin vanhalle ala-asteelleni tekemään ruisleipiä. Halusin syödä ruisleipäni niin, että sen päällä oli yksi siivu ruisleipää ja yksi siivu juustoa. Siis ruisleivän päällä oli ruisleipää ja juustoa. Kun keittäjä tuli töihin, pakenin takaovesta.

Muistoni ovat sumuisia. Heräsin yhtäkkiä 20-30 vuotta vanhempana. Mulla oli kaks poikaa ja mä en muistanut juuri mitään, mitä on tapahtunut tällä välillä. 

Mulla oli kaksi muistoa pojista. Toinen heistä osasi piirtää valokuvantarkasti. Hän tykkäsi kovasti Deadpoolista ja piirsi siitä vahaliiduilla työn piirrustuskilpailuun. Deadpool poseerasi kuvassa nyrkki kohotettuna pystyyn. Se kuitenkin hylättiin, koska tuomaristo ei uskonut sen olevan yhdeksänvuotiaan piirtämä. Käskin pojan yrittää uudelleen ja piirtää huonommin tällä kertaa.

Toinen muisto oli, että makasin leveällä penkillä vaatehuoneessa ja pojat tulivat halaamaan minua. Minulla oli kuuma, mutta pojat olivat viileitä ja se tuntui hyvältä. He olivat ehkä ala-asteikäisiä silloin.

Nykyisyydessä pojat paheksuivat vaatehuoneeseen teetättämiäni muutoksia, mutta en muista miksi. En myöskään tiedä, mitä muutoksia olin tehnyt, koska en muistanut. Kerroin sen pojille.

Laitoin kavereideni keskeiseen viestiketjuun viestin - ilahtuneena siitä, että ketju oli edelleen olemassa. Siellä kaksi kaveriani vitsailivat elävien ihmisten pitämistä vaatteista. Ilmeisesti tähän aikaan oli tärkeää pitää elävien ihmisten pitämiä vaatteita ja lukea elävien ihmisten kirjoittamia kirjoja. Poikani olivat aikuisia tai melkein aikuisia, ihan fiksuja ihmisiä. Niistä toinen oli isokokoisempi ja rotevampi ja toinen hoikempi ja nuoremman oloinen. Jälkimmäinen heistä istui alas sohvalle ja ensimmäinen seisoi sohvan takana.

“Meillä taitaa olla aika paljon puhuttavaa”, hän sanoi ja kuulosti siltä, ettei hänellä ollut pelkästään hyviä uutisia.

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä olin Deadpool. Minulla oli teini-ikäinen tytär ja asuimme joko keskellä merta tai ainakin niemen kärjessä olevalla elävällä saarekkeella. Saarekkeella eli myös vaaleanpunaisia perhoskukkia, jotka olivat sekä kukkia, että perhosia. Tyttäreni näytti hieman suohirviöltä ja hän oli muuttamassa omilleen. Hän yritti ehkä syöttää minut meidän saarekkeelle, mutta se oli ihan fine, koska olin kuolematon.

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä oli torstai, tai ehkä perjantai. Minulla oli vauva. Se syntyi maanantaina. Olin yksin kämpillä vauvan kanssa ja huomasin, että minulla ei ole sille mitään ruokaa. Minulla ei myöskään ollut sitä äitiyspakkausta. Arvelin sen johtuvan siitä, etten ollut käynyt neuvolassa odotusaikana. En tiennyt miksi. En myöskään tiennyt, miten olimme selvinneet viimeiset neljä päivää ilman ruokaa.

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viime yönä olin Tuonelassa. Lapseni oli kuollut ja olin mennyt hakemaan sitä. Minulla oli mukana jonkun toisen kuolleen lapsen äiti. Oli pimeää. Edessäni oli hitaasti virtaava joki, jonka toisella puolella oli metsänreunaan rajautuva peltopläntti. 

Ainoa valonlähde oli vastarannan peltopläntillä palava mökki, josta oli jäljellä enää vähän seiniä. Se sävytti kaiken punaruskean sävyin. Muutoin kaikki oli kylmän mustaa.

Uin joen yli ja raahasin tuntemattoman äidin perässäni. Tiesin, että lapseni oli siinä mökissä. 

Odotin jotain pahaa tapahtuvaksi. En ollut aivan varma mitä. Että joku olento hyökkäisi kimppuuni? Joku yrittäisi estää minua pääsemästä kuolleen lapseni luo? En tiennyt. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Joki virtasi hiljaa. Metsä vaikeni. Taivas oli kääntänyt meille pimeän selkänsä. 

Kävelin raskain askelin pellon ja metsän rajaa pitkin mökille, joka oli hiljalleen palanut hiillustaksi. Astuin sisään raunion tuhkiin. Se ei polttanut. 

Löysin lapseni hiiltyneen pään. Pitelin sitä käsissäni ja yhtäkkiä en enää tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä. Näytin mukanani olleelle naiselle, mistä hän löytäisi oman lapsensa. 

Nyt mulla oli kahden lapsen hiiltyneet jäännökset, eikä mitään käsitystä siitä, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. En tuntenut mitään. 

Tuli oli sammunut ja jäin pimeään.

[kyrpavuori]

tekiks kenenkää muun vanhemmat sitä jos lapsena ei jaksanu syödä ruokaa loppuun ni sit näytettiin kuvia nälkään nääntyvistä lapsista? luulin et se oli iha perus mut apparently ei ni aattelin kysästä

[vanmerryn]

Kivaa tekemistä lapsille ja koko perheelle

Joskus voi olla vaikea keksiä kivaa tekemistä lapsille. Siksi Kapteeni Van Merryn päätti koota 48 idean listan kivoista perheaktiviteeteista, jotka eivät maksa mitään! Lue lisää ja katso hauska infograafi.