Puoli vuotta ensilumeen
Koivun lehti puhkesi Inarissa tällä viikolla. Toukokuu on täällä pohjoisessakin ollut niin lämmin, että maisema tulvahti vaalean vihreäksi melkeinpä kertaheitolla. Yötön yö alkoi muutama päivä sitten ja aurinko laskee seuraavan kerran kuukauden päästä. Kesää kohden mennään, mutta tulee se talvikin. Jos ei ihan heti, niin puolen vuoden päästä.
Loppuvuoden 100 päivää kansallispuistossa / kesästä kaamokseen –reissu tulee nimensä mukaisesti heilahtamaan reilusti myös talven puolelle. Syystalvi alkaa jo lokakuussa ja ensi lumi satanee maahan hyvissä ajoin marraskuussa. Se tuo meikäläiselle hieman lisää haastetta maastossa liikkumiseen, varsinkin kun viimeisimmästä hiihtoreissustakin taitaa olla yli vuosikymmen. Reilustikin.
Älä tule lumi liian ajoissa... Kuva: Jari Aspegren.
100 päivää kansallispuistossa –reissun valmistelu varusteiden suhteen on hyvällä mallilla. Ajatusta on suotu myös puolen vuoden päästä alkavaan lumikauteen. Alkutalven toivon olevan huomattavasti vähälumisempi kuin pari viikkoa sitten päättyneen edeltäjänsä. Loka-marraskuussa toivottavasti vielä pystyy Urho Kekkosen kansallispuistossa liikkumaan jalan, ilman apuvälineitä.
Kunnon ensilumen saavuttua on suunnitelmissa liikkua lumikengillä. Ne olen saanut lainaan Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogi-koulutusohjelmasta. Tulevilla yhteisöpedagogeilla on mahdollisuus perehtyä opinnoissaan mm. leiritoimintaan ja retkeilytaitoihin niin kesä- kuin talviolosuhteissa.
Toki lumikengillä pärjää syvemmässäkin hangessa, mutta alkutalvella ei ole lopputalven hankikannosta apua. Saattaa siis mennä umpihangessa rämpimiseksi ja lumikengät on syytä vaihtaa sukseen. Ainakin teoriassa. Käytäntö voi olla jotain aivan muuta, ja siihen palaamme marraskuussa.
Etelän kaukopartiomiehet Jari ja Teijo pyrähtivät riekkojen lailla Inariin vappuna. Jarin liikkuva retkeilyvälinevarasto oli pakattu täyteen kevättalven tunturiseikkailussa (lue: Saariselkä) tarvittavia välineitä. Sieltä löytyi arsenaalia myös reissumiehen loppuvuoden tarpeisiin.
Siinä on suksea syksyksi. Kuva: Juha-Matti Oja.
Kahdet (!) Ruotsin armeijan sukset metallivartisine sauvoineen. Kyllä näillä kelpaa reissumiehen hiihdellä alkutalven lumilla. Hiihtotaitoni huomioiden voi olla paikallaan, että varaosia riittää… Kynttilää (ei kuulunut pakkaukseen) kuulemma kun hinkkaa sopivaan kohtaan, niin jo alkaa svedusuksikin pelittämään.