Rakas unipäiväkirjani, viime yönä seikkailin avaruudessa.
Olin päätynyt ystäväni kanssa hylätylle alukselle, joka yritti ilmeisesti simuloida jonkinlaisen planeetan päällisiä olosuhteita. Sillä oli sisäpinta-alaa ehkä isohkon omakotitalon verran. Tutkimme paikkoja ja löysimme järveä matkivan vesialtaan. Kun olimme menossa järveen sieltä nousi halkaisijaltaan ehkä 20 senttinen pienoisaurinko. Sen pinta oli ensin tumma, mutta sitten se syttyi liekkeihin. Vesi teki siihen tummia läikkiä, jotka se poltti pois.
Tiesimme, että pienoisauringot ovat aggressiivisia, joten päätimme, että nyt on aika lähteä helvettiin tältä alukselta. Pienoisaurinko lähti jahtaamaan meitä. Hyppäsimme avaruuteen vievään kelkkaan ja avasimme ilmalukon. Koska tarvitsimme jonkun työntämään kelkkaan vauhtia, loin nopeasti itsestäni kopion. Se kävi yhtä sujuvasti, kuin olisi heittänyt pallon ilmaan.
Työnsin kelkan liikkeelle ja suljin ilmalukon.
Olin kopio itsestäni ja olin täyttänyt tehtäväni. Katsoessani edessäni säkenöivää pienoisaurinkoa tiesin kuitenkin, että en aikonut vielä kuolla. Juoksin karkuun. Aurinko hyökki päälleni ja yritti polttaa minua.
Lopulta tajusin, että aurinko halusi myös ulos ilmalukosta. Se halusi vapauteen.
“Hyvä on. Mutta tehdään tästä vaihtokauppa. Anna minulle jotain”, sanoin. Aurinko muutti hupparini rakennetta. Yhtäkkiä hupparissani oli hyvin omituisia kuvia ihmisistä, yksisarvisista ja kukkakedoista. Tai siis oletan, että niiden oli tarkoitus esittää sellaisia. Ne näyttivät siltä, kuin ne olisivat olleet jonkinlaisen tekoälyn ajatus siitä, miltä hienon fantasiamaiseman pitäisi näyttää. Oikeastaan se näytti lähinnä hieman häiritsevältä, mutta jotenkin pidin siitä. Lisäksi huparistani kasvoi nappikuulokkeet, josta soi jonkinlaista eteeristä musiikkia.
Tuijottaessani hupparia aurinko kävi kärsimättömäksi. Kelpasiko paita? Sai kelvata. Avasin ilmalukon ja päästin auringon menemään. Suljin ilmalukon ja mietin tekikö alus mulle lisää ilmaa jostain, vai loppuisiko multa ilma jossain vaiheessa. Laitoin kuulokkeet korviin ja kuuntelin eteeristä musiikkia. Tunsin rentoutuvani vähän. Ehkä mä selviäisin.
Sitten, oli kuin joku sisälläni olisi sanonut, että lepo riittää. Aika herätä. Ja vedestä alkoi nousta zombeja. Ne olivat hyvin hitaita, mutta niitä oli paljon, eikä minulla ollut käytännössä mitään aseita.
Tämä oli hyvin epämiellyttävä alus. Oli tosiaan. Aika. Herätä.
