Pohtiiko digitaalisuus minua, kuten minä sitä?

[tunteikastuomas-blog]

Haussa hakukone tositarkoituksella

Kaikki tietävät Googlen, mutta muistaako kukaan Ask Jeevesiä? Tämä pingviiniasuun sonnustautunut ikääntynyt herrasmies antoi elämän kiperiinkin kysymyksiin vastauksen. Kuten moni muukin aikansa yritys, Ask Jeeves luotti ystävälliseen hymyyn ja jokaisen asiakkaan tasavertaiseen kohteluun. Mutta kuten hyvin tiedämme, ystävällisyydelle ei ole tilaa modernissa liike-elämässä. Multikansalliset konglomeraatit syövät pienet ystävälliset vanhukset kasvottoman automatiikkansa tieltä. AskJeeves.com muuttui lopulta Ask.comiksi kunnes Ask päätti lopettaaa hakukone toimintansa kokonaan vuonna 2010. Levätköön herra Jeeves rauhassa.

Herran vuonna 2018 on toki muitakin hakukoneita olemassa kuin Google. Vaihtoehtoinen hakukone Bing pongahtaa aina aika ajoin esiin, kun käytän tutun ja turvallisen Chrome-verkkoselaimen sijaan esimerkiksi Edge-selainta. Tilanne jossa joudun turvautumaan Edge-selaimeen voi syntyä, kun tarkastan Winha Willestä arvosanojani. Edgen avatessani huomaan, että se käyttää automaattisesti Bingiä hakukoneena. Jokaisen Bing-haun jälkeen tulee kuitenkin turvaton olo ja tekisi mieli testata kannettavani erilaisten tautien varalta. Vika ei toki ole yksin Bingissä vaan koko Edgen käyttö epäilyttää, sillä traumat ajalta kun Edge tunnettiin vielä nimellä Internet Explorer, valvottavat minua öisin.

 Verkkoon on viime vuosina ilmestynyt uusia anonyymisyyden takaavia hakukoneita. Tällainen on esimerkiksi DeepSearch. DeepSearchin takana on TSignal-projekti, joka kehittää viestintätekniikkaa internettiin. Lupausten mukaan DeepSearch- hakukone ei kerää käyttäjästään mitään tietoja. Tämä voi olla äärimmäisen kova kilpailuvaltti Googlea vastaan, sillä käyttäjätietojen keräys on ollut viime aikoina vahvasti tapetilla. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg sai jopa kutsun Yhdysvaltojen kongressin eteen, kun yhtiö jäi sormet keksipurkissa kiinni jopa 87 miljoonan käyttäjän tietojen luovutuksesta Cambridge Analyticalle.  

Anonyymisyyttä liputtavien yritysten avointa kannatusta ja suosimista seuraa kuitenkin yleensä foliohattuimago, tai ehkä jopa pahempaa, rikollisuuden epäilys. Oma itsetuntoni ei rakennu vahvasti muiden ihmisten mielipiteille, mutten silti voisi elää tällainen stigma otsassani. Enkä kyllä ole Googlen kaltaisten valtavia tietokantoja keräävien yritystenkään suurin fani, sillä en tiedä mihin yksityiseksi tarkoitettuja hakutietojani joku saattaa käyttää. Mikä siis avuksi? Tällaista kysymystä pohtiessani huomaan ikävöiväni kauan sitten menettämää ystävääni herra Jeevesiä.

  Lähteet:

http://www.ts.fi/uutiset/maailma/3901377/Facebook+Jopa+87+miljoonan+FBkayttajan+tiedot+luovutettiin+Cambridge+Analyticalle

https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000005348184.html

[tunteikastuomas-blog]

Innovaatio ja innovointi, mitä ihmettä?

Innovaatio ja innovointi, sanat jotka kulkevat usein käsi kädessä. Mitä nämä toisiaan muistuttavat sanat tarkoittavat ja mitä sinun pitäisi niistä tietää?

Innovaatio on Wikipediassa merkitykseltään jokin uusi tai paranneltu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö. Teknologian Tutkimuskeskus VTT Oy jatkaa kuitenkin määritelmää dokumenteissaan että ”Innovaatio ei ole idea eikä keksintö”. VTT tarkentaa ” Innovaatio syntyy, kun idea tai keksintö tuottaa hyötyä (ja rahaa) käyttäjille/asiakkaille”. Innovaatiot syntyvät VTT:n mukaan usein omituisissa yhteyksissä.

Innovointi voidaan mieltää metodiksi mikä synnyttää innovaation. Eli siis jos innovaatio on lauseen substantiivi, innovointi on sen verbi. Tekniikka ja talous kirjoittaa nettisivuillaan: ”Innovointi on raakaa työtä ja totuttujen rajojen ylittämistä”. Tekniikan ja talouden uutisessa otsikkoa avataan kertomalla, että raakaa työtä innovoidessa on muun muassa kohteiden etsiminen, tutkiminen, uusien metodien etsiminen, ratkaisutapojen analysointi ja eri näkökulmien etsiminen. Raakatyö ei yksin riitä innovaation kehittämiseksi. Työn metodeista ja työvaiheista vähintään kolmannes pitää olla rajoja ylittävää riittävän uuden kehittämiseksi.  

Innovointi on erityisen tärkeää jatkuvasti kehittyvässä yhteiskunnassamme ja innovointia tapahtuukin jatkuvasti. Elämme teknologian murroksen aikoja, jossa uusia innovaatioita syntyy päivittäin. Toiset innovaatiot ovat toki parempia kuin toiset. Epäonnistuneen innovaationa voidaan mielestäni pitää esimerkiksi nuudelien jäähdytystuuletinta. Monet meistä ovat toki kielensä polttaneet nuudeleita syödessä, mutta tämä innovaatio vaikuttaa silti tarpeettomalta.

 Tekniikka ja talous on listannut sivuillaan viimeisen 25 vuoden parhaat innovaatiot.  Listalta löytyy monille tuttuja innovaatioita, kuten Toyota Prius- hybridiauto ja Google Maps. Arkeeni eniten vaikuttava innovaatio täytyy kuitenkin olla internet. Vaikea edes keksiä asiaa mihin en voisi hyödyntää verkkoa. Voisin kirjoittaa internetin tuomista asioista aina aikuisviihteestä ötökkätutkimuksiin asti, mutta jokaisella lukijalla on jo varmasti käsitys, kuinka suuri innovaatio internet on ollut.  

Innovaatio ja innovointi ovat siis jokapäiväisessä elämässä vastaantulevia asioita. Innovointi ja innovaatiot ovat, ja tulevat varmasti aina olemaan tärkeitä osia yhteiskunnassamme. Ja jos minussa on yhtään ennustajan vikaa, niin uskon että tämä tehokas duo tulee jakamaan syntinsä ja siunauksensa aina aikamme loppuun asti.

[tunteikastuomas-blog]

Puhki kulutettu vitsi vaiko rajattoman potentiaalin kultakaivos?

Digitaalinen liiketoiminta. Sanat jotka kaikuvat liiketalouden tunneilla toistuvasti, eikä siltä voi välttyä lehtiä lukiessa. Onko kyseessä vain toistuva mantra jota Slush- entuistit toistavat lämpimäkseen, vai onko alalla sittenkin jotain uutta opittavaa?

Digitalisaatio, tämä trendisana joka on levittäytynyt kaikkialle. Ei ole liiketoiminnan alaa jota tämä ei koskisi. Se sisältää niin uhkia, kuin mahdollisuuksia. 

Uhkina voidaan pitää tietoturvauhkia, valeuutisia ja vilppikonstein ihmisiin vaikuttamista. Kun kaikki asiat ovat verkossa niin taitavat hakkerit voivat kaivaa henkilökohtaisia pankkitietoja ja valtioiden/yritysten salaisuuksia. Digitalisaatio on tuonutkin mukanaan uuden terrorismin alalajin, digiterrorismin. Tietoliikenteeseen erikoistuneet alansa huiput ovat löytäneet verkon välityksellä väylän jolla he voivat terrorisoida mitä vain. Netin välityksellä “trollit” voivat myös vaikuttaa yleisiin mielipiteisiin vaikuttaen aina vaalituloksiin asti. Nämä internetin häiriköt voivat myös kiusata yksittäisiä ihmisiä katastrofisin seurauksin. 

Digitalisaatio tuo uhkiensa lisäksi myös paljon hyvää. Jos esimerkiksi koulumatkallani havaitsen sukkieni olevan märät, voin tilata mobiilisovelluksen avulla jo seuraavaksi päiväksi itselleni upouudet Nokian kumisaappaat. Digitalisaation hyödyt eivät toki rajoitu kuiviin sukkiin. Sosiaalisen median avulla ihmiset löytävät kauan kaivattuja lapsuuden rakkaitaan ja tutustuvat uusiin ystäviin. 

Yritykset hyödyntävät digitalisaatiota aina viimeiseen pisaraan asti. Esimerkiksi pankit ovat sulkeneet asiakaspalvelupisteitään, sillä se on edullisempaa siirtää verkkoon. Kun fyysisiä asiakaspalvelupisteitä ei enää tarvita, voivat yritykset säästää mittavia summia digitalisaation avulla. Toinen hyödyntämis metodi on kansainvälinen kauppa. Jos aiemmin käyttämääni Nokian-kumisaappaat esimerkkiä jatketaan, niin voisin yhtähyvin tilata halvemmat, merkittömät kumisaappaat edullisesti kiinasta. Digitalisaatio onkin tuonut mukanaan lukuisia mega-luokan verkkokauppoja. 

Kaupankäynnin siirryttyä verkkoon myös osakekauppa on saanut mukaansa uusia pelureita. Nämä kotisohvien osakekauppavelhot voivat nyt käydä osakekauppaa verkonvälityksellä, esimerkiksi nordnetin kautta. Jokainen joka omistaa verkkoon liitettävän päätteen voikin siis tuntea olonsa suureksi sijoittajaksi. 

Palataankin alkuperäiseen kysymykseen, onko digitalisaatio jo puhki kulutettu vitsi, vaiko rajattoman potentiaalin kultakaivos? Tästä voidaan olla montaa mieltä. Digitalisaation koura yltää jo kaikkialle, joten potentiaali on teoriassa rajaton, mutta nopeasti liikkuvan tietoliikenteen myötä on lähes tulkoon mahdotonta olla ensimmäinen sen hyödyntäjä. Kaikki tieto on jo kaikkialla, joten kilpailijoita on lukemattomasti. Päivän päätteeksi digimaailma on skaalautuva pelikenttä, jossa voittajat voittavat kaiken ja häviäjät maksaa laskun. 

[tunteikastuomas-blog]

Digitaalinen tulevaisuus, uhka vai mahdollisuus?

Digiitaalinen tulevaisuus, uhka vai mahdollisuus?

Tutustuin tänään kahteen erilaiseen tulevaisuudenkuvaan koskien digitalisuutta. Ensimmäisessä videossa (https://www.youtube.com/watch?v=ozLaklIFWUI) Microsoft kuvaili utopista tulevaisuutta vuodesta 2020, jossa kaikki arjen haasteet ja mukavuudet ovat hoidettavissa erilaisin digivälinein. Toinen video (https://vimeo.com/166807261) oli otsikoitu nimellä HYPER REALITY ja sen oli toteuttanut  Keiichi Matsuda. Toisessa videossa seikkailtiin dystopisessa Medelinissä, jossa ihmisen arkea dominoi digitaaliset ärsykkeet. 

Microsoftin videossa oli tuotteina erilaiset kosketusnäytöt, älylasit ja kortit. Tuotteita hyödynnettiin aina arkkitehtuurista kasvien hoitoon asti. Kaikki vaikutti helpolta, nopealta ja ennenkaikkea yltiöpositiiviselta. Tehtävä kuin tehtävä hoitui hymyssä suin eikä horisontissa näkynyt huolen häivää. 

Keiichi Matsuda kuvaili HYPER REALITY-videossaan täysin toisenlaista tulevaisuutta. Ihmisen arki tulvi ärsykkeitä oikealta ja vasemmalta. Mainoksia, mainoksia ja mainoksia. Kaupassa käyntikään ei sujunut ilman jatkuvia pop up- mainoksia ja häiriötekijöitä. Ihminen oli myös jatkuvasti altis hakkeroinnille ja tietoteknisille ongelmille. Tuotteina videossa toimi arjen kulutustavarat, kuten elintarvikkeet ja julkinen liikenne. 

Yhteistä videoissa oli teknologian suuri jalansija arjessa. Älylasien tms avulla kaikki vastaantuleva oli analysoitavissa. Eroavaisuuksia löytyi lähinnä videoiden toteuttajien lähestymistavoissa. Microsoft teknologia yrityksenä halusi luoda kuvan mahdollisuuksien tulevaisuudesta, kun taas  Keiichi Matsuda halusi maalata uhkakuvaa teknologian ylivallasta. 

Tulevaisuuden kuvan positiivisuutta tai negatiivisuutta arvioitaessa ei voida katsoa mustavalkoisesti. Microsoftin utopia, tai  Keiichi Matsudan dystopia molemmat arvioivat tulevaisuutta omista näkökulmistaan, ja totuus on jossain sielä välissä. Digitalisuus tuo varmasti mukanaan niin hyvää, kuin pahaa. Kirjoittaessani blogikirjoitustani lähdin tarkastelemaan uhkaa tai mahdollisuutta, henkilökohtaisesti uskon positiivisuuteen, mutta vain aika näyttää digitaalisuuden todelliset kasvot. En kuitenkaan usko että se on Microsoftin tai  Keiichi Matsudan tulevaisuus.