Það var ekkert - päivä 1 Kuten joku joskus matkustanut ehkä tietää, asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti. Tällä hetkellä minun pitäisi herätä ensimmäistä kertaa uudessa työpaikassani, mutta jäinkin vuorokaudeksi jumiin kaupunkiin nimeltä Akureyri. Nyt istuskelen hostellin sängyssä ja pohdin, mistä hakisin aamupalaa. Hostelli on onneksi aivan keskustassa, ja ympärillä on kiitettävästi kahviloita joista valita. Elän siinä toivossa, että kuvat ovat siinä järjestyksessä kuin oletan, mutta jos jokin selitys ei mätsää kuvan numeroon, yrittäkää vaikka päätellä mistä kyse. Kuva 1-2 - Lentokoneessa Helsingistä Reykjavikiin lentäessäni kone oli ylibuukattu, joten minut oli pakko siirtää istumaan ykkösluokkaan - kyllä harmitti! En ole koskaan syönyt mitään noin hyvää lentokoneessa kuin tuon aamupalan, joka sisälsi jogurttia marjoilla ja myslillä, munakasta, parsaa, röstiperunaa, leipää, tuoremehua, teetä ja älyttömän herkullisen "Hyvää huomenta"-shotin, jota en vielä kuvassa ollut saanut, mutta joka oli shottilasissa tarjoiltava mehusekoitus omenaa, mangoa, pinaattia ja inkivääriä - erittäin hyvää. Voin muutenkin suositella Icelandairin ykkösluokkaa kaikille, jalkatilat olivat kerrankin sitä luokkaa etten edes yltänyt edessäni olevaan penkkiin. Kuvassa 1(?) näkyvä teksti oli yksi Icelandairin söpöyksistä; kone on täynnä pieniä tietoiskuja Islannin kulttuurista ja kielestä. Tuo kyseinen teksti oli lähinnä hauska, kunnes astuin ulos koneesta. Kerrottakoon teille kaikille, että Suomessa ei tuule. Tästä lähtien, jos joku väittää toisin, en ota tosissani. Kuva 3 on napattu bussista Reykjavikin lentokentällä. Kuten siitä ja muista kuvista voi huomata, maisemat ovat melko karuja ja täynnä vuoria. Islannissahan ei ole ainuttakaan rautatietä, mikä tarkoittaa, etteivät koko ikänsä Islannissa pysyneet ole koskaan nähneet junaa oikeassa elämässä. Ihmettelin tätä pienen ikuisuuden, kunnes tajusin, etten ole koskaan nähnyt lumihuippuisia vuoria, jollaisten keskellä suuri osa islantilaisista elää päivästä toiseen. Bussissa istuin, sillä mun piti vaihtaa lentokenttää päästäkseni jatkamaan Akureyriin asti. Stressasin aika paljon kentänvaihtoa ja varasinkin siihen viisi tuntia. Yllätyksekseni Islanti on kuitenkin osoittautunut toistaiseksi yllättävän toimivaksi maaksi, joten jouduin odottelemaan neljä tuntia kotimaan lentojen kentällä matkatavaroideni kanssa. Olisin periaatteessa voinut jättää tavarani sinne ja lähteä tutkimaan ympäristöäni, mutta väsymys olisi todennäköisesti vain johtanut eksymiseen. Joka tapauksessa, lentokentän vaihto osoittautui hirveän yksinkertaiseksi. Kuva 4 on lennolta Reykjavikistä Akureyriin. Olivat kyllä niin epämääräisiä lentokentät kummassakin päässä, ja lentokoneenkin olisi voinut miltei pistää taskuun. Akureyrin kentällä ei ollut kirjaimellisesti mitään, mutta pihalta löysin sentään taksin jolla pääsin keskustaan. Kentältä on vain kolmen kilometrin matka Akureyrin sydämeen, joten sen olisi voinut helposti kävelläkin, mutta koska tiesin jo tässä vaiheessa joutuvani viettämään seuraavan yön hostellissa jonka sijainti oli itselleni epäselvä, päätin kuluttaa kympin edestä rahaa autokyytiin. Kuvat 5 ja 6 ovat Akureyrin vuonon rannalta, jonne on vain kahden minuutin matka hostellilta. Hostellia en ole (vielä) vaivautunut kuvaamaan, ei tämä niin ihmeellinen ole. Mahdollisuutena olisi ollut myös hotelleja, mutta tämän maksaessa noin viidesosan sellaisen hinnasta, päätös ei ollut vaikea. Majoituin kuuden hengen huoneeseen, jossa vielä eilen illalla oli vain kaksi ihmistä lisäkseni. Mukava brittityttö pyysi minua ja saksalaista huonekaveriamme viettämään iltaa hostellin alakerrassa olevaan baarikahvilaan, ja juttelimme kolme tuntia kaikesta mahdollisesta. Sössötin aika paljon, mutta totuttelutreeni tuli ehdottomasti tarpeeseen englannin ollessa tämän kesän ykköskieli. Akureyri on nätti, olen itse asiassa varsin iloinen että sain viettää täällä yhden ex tempore -yön. Hostellista sen verran, että täällä huoneen hintaan kuuluu sauna! Piti käydä siellä eilen rentoutumassa, mutta päädyinkin tosiaan tyhjentämään kaksi teepannullista hostellin alakerrassa. Piparminttutee tekee hyvää seitsemäntoista tunnin matkan jälkeen. Huone pitäisi luovuttaa puolentoista tunnin päästä ja bussin lähtöön on vielä useita tunteja. Ensimmäiseksi lähden kyllä etsimään sitä aamupalaa, mutta sen jälkeen suunnitelmat ovat täysin auki. Ja ehkä ihan hyvä niin.
