Mittakaavoista
Nukkeilussa sanalla mittakaava viitataan kahteen asiaan: nukkemaailman ja oikean maailman kokosuhteeseen sekä toisaalta nuken ja nukkemaailman sisäisiin kokosuhteisiin. Tässä tekstissä tarkastellaan nuken ja nuken proppien välistä “sisäistä” mittakaavaa ja sillä leikittelyä. Voidaan jopa sanoa, että kalusteet ja esineet tekevät mittakaavan. Ne auttavat silmää päättelemään, minkä kokoiseksi nukke on tarkoitus tulkita ja luovat siten “nuken todellisuuden”. Eri kokoisten ja tyylisten nukkejen sekä tietysti harrastajien itsensä välillä on eroja siinä, millaisessa mittakaavassa nuket esitetään. Jo muutama huonekalu tai esine auttaa ihmisiä tulkitsemaan, millaisessa maailmassa nukke elää ja miten tätä tulisi katsoa.
1:6 -kokoisilla, barbie-tyyppisillä nukeilla (samoin kuin 1:12 mittakaavan nukeilla) on totuttu käyttämään realistisenoloista mittakaavaa, ikään kuin pienoisversiota oikeasta maailmasta. Tässä koossa on helppoa hankkia realistisenkokoisia (ja usein myös -näköisiä) proppeja.
Pullip-, Blythe- ja muiden vastaavantyyppisten nukkejen mittakaava on vähemmän kiveen hakattu. Se tarjoaa mahdollisuuksia erityyppisiin esitystapoihin ja painotuksiin.
“Liian pientä”, esim. nukkekotihuonekalujen mittakaavaa käyttämällä ohjataan katsojan huomio nukkejen kasvoihin ja ruumiinkieleen, sisustuksen toimiessa ikään kuin asetelman kulissina. “Liian pienen” mittakaavan käytössä voidaan nähdä viitteitä karikatyyrisestä esitystavasta tai esimerkiksi manga-sarjakuvien tyylistä, jossa keskiössä on hahmo tyyleineen ja tunteineen.
Realistisemmassa mittakaavassa kulissinomaisuus vähenee. Nukesta tulee ikään kuin elävä olento, joka elää omassa maailmassaan.
"Liian suurella” mittakaavalla voidaan luoda vaikutelma lapsi- tai taianomaisesta hahmosta. Suuren pään ansiosta ihmisaivot tulkitsevat luontevasti suuremmassa mittakaavassa oleskelevan Pullipin, Blythen tai muun herttaisen pallopään lapseksi, keijuksi, tontuksi tms. Jo pari “ylisuurta” kalustetta antaa nukkemaailmalle silmin tulkittavat puitteet.
Suurikokoisilla (msd- ja sd-kokoisilla) BJD-nukeilla on totuttu käyttämään mahdollisiman realistista mittakaavaa. Mikään ei kuitenkaan estä leikittelemästä myös näiden nukkejen mittakaavalla. “Liian pienellä” maailmalla voidaan luoda vaikutelma suuresta myyttisestä olennosta, “Liisasta kanin talossa” tai vaikkapa seikkailijasta lilliputtien maassa. Mittakaavaa suurentamalla voidaan puolestaan muuttaa muotoilultaan aikuisempikin nukke lapsenomaisemman näköiseksi ylikokoisilla propeilla tai kalusteilla.
Pienillä pallonivelnukeilla näkee käytettävän sekä realistisia mittakaavoja (pienimmät nuket seikkailevat luontevasti nukkekotitavaroiden maailmassa) että sadunomaisempia esitystapoja. “Liian suureen” mittakaavaan siirrettyinä pikku-bjd:t muuttuvat luontevasti keijuiksi ja henkiolennoiksi, satueläimiksi ja jopa nukeiksi. Hyvin suurten ja hyvin pienten nukkejen yhdessä esittäminen realistiseen tapaan saattaa olla vaikeaa, mutta fantasiamaailma tarjoaa paljon luontevia vaihtoehtoja erikokoisten nukkejen esittämiseen yhdessä.
Lopuksi on kuitenkin todettava, ettei ole väärää tai oikeaa tapaa hyödyntää mittakaavaa. Eri asiat miellyttävät eri harrastajien silmää, eikä kenenkään tarvitse tyytyä vain yhdestä vaihtoehdosta pitämiseen. Mittakaava on myös hyvin anteeksiantava: jos yhden - kahden huonekalun koko on oikea, pienemmät esineet saavat kernaasti olla hiukan pienempää tai suurempaakin mittakaavaa ilman, että yleisvaikutelma on outo. Eri mittakaavojen sekoittamista samassa asetelmassa voidaan myös hyödyntää korostamaan tiettyjä asioita tai tapahtumia (esimerkiksi herkullisennäköiset, ylikokoiset ruuat ovat hyvin tavallinen näky). Toisaalta mittakaavalla voi leikitellä myös sen itsensä vuoksi: erityisesti vanhanaikaisissa nukkekodeissa ja vanhoilla nukeilla oli usein hyvinkin erikokoisia esineitä ja tyylejä, jotka loivat erittäin hauskan ja leikkisän vaikutelman ympärilleen.