hellsinki stories

ajatusten soppa ja sekalaista krääsää.

[vesakko]

the marquee complex

samara & ja joku ihan kuka vaaan

set inside the marquee nyc club

[vesakko]

(a vase of) yellow roses

genesis & sierra thx

[vesakko]

testi

sepä hyvinkin

[teenagehipst3r]

[teenagehipst3r]

[teenagehipst3r]

[so-pale-girl]

[yoursummerdreamz]

[teenagehipst3r]

[hipster-and-thoughts]

[fuckindiva]

New York, 1960

[vesakko]

the milan indicent

...what happens in Bratislava, stays in Bratislava

Kaduilla paukkuivat lasten paukkupommit ja ilmassa tuoksui suloinen vastaleivotun leivän tuoksu, mukulakivikadut osuivat epätasaisesti kävelijoiden jalkapohjiin ja keskipäivän kuumottava aurinko loi säteensä kaupungin ylle. Bratislava oli hätkähdyttävän kaunis vuodenajasta riippuen, mutta alkusyksy puki kaupungin rakennukset kaikista kauneimpiin koruihin ja vaatetti vanhat, sodanaikaiset punatiiliset rakennukset niin vallattoman hyvin että poispäin katsominen oli fyysisesti vaikeaa - ainakin niille yksilöille joilla oli erityistä silmää kauniille arkkitehtuurille ja tärkeille yksityiskohdille. Tummatukkainen Harper Dupont (tämänhetkisesti - vaaleat kutrit oli piilotettu huolellisesti peruukin alle) käyskenteli Bratislavan sokkeloisia ostoskatuja pitkin salkku kainalossa ja vaaleasankaiset aurinkolasit päässä. Hänen tukevat nahkasaappaansa astuivat mukulakivien päälle, ankara tuulenviima piiskasi hänen kasvojaan ja taivaan tummat pilvet enteilivät sadetta mutta naisen kasvoilla keikkui kaikista näistä seikoista huolimatta punattu hymy - sellainen, joka sai vastaantulijat pysähtymään hetkeksi ja kääntämään sitten katseensa loittonevan naisen perään, sellainen joka valloittaisi kaupunkeja ja saisi diktaattorit lankeamaan polvilleen. Harperin laivastonsinisen villakangastakin liepeet pyyhälsivät vallattomina hänen perässään ja takin avonaisen kauluksen alta pilkisti kermanvaalea silkkipaita. Hän ei näyttänyt uhkaavalta (niin oli tarkoituskin) mutta sen naapurintyttömäisen esityksen takana - piilossa pinnan alla - lymysi kova ja kylmäkiskoinen tappaja, joka oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen tämän homman tehtyä. Harperin varmat askeleet hidastuivat ja hän pysähtyi vaatimattoman kahvilan eteen, katsahti nopeasti kadun ylitse ja merkkasi mielessään poistumistiet, kunnes viimein astui sisään. ”Dobry den”, hän tervehti ystävällisesti tiskin takana olevaa naista ja istahti kauimmaiseen nurkkapöytään, asettaen nahkasalkkunsa jalkojensa juureen pöydän alle. Harper tilasi kahvin (mustana) ja yhden perunakakkusen (ilman kinuskikastiketta), sujuvasti ilman kummempia taukoja vaikka kieli oli suhteellisen tuntematon. 

Tilaustaan odottaessa Harper avasi salkkunsa ja nosti sieltä paksun avaamattoman kirjakuoren, asetellen sen huolellisesti pöydän linoleumpinnalle. Hän risti kätensä pöydän päälle ja odotti. 

Muutamaa minuuttia myöhemmin hänen tilauksensa saapui, Harper kiitti (děkuji) ja ryhtyi nauttimaan kahviaan. Kului minuutti, viisi, sitten kymmenen. Puoli tuntia odotettuaan Harper käänsi katseensa nopeasti tummenevasta taivaasta takaisin myyjän puoleen ja tiedusteli ystävällisesti: ”Prepacte, kolko je hodin?” // Paljonko kello on? //

”Půl šesté.” // Puoli kuusi. //

Harper kiitti ja kääntyi takaisin juomansa pariin. Ei kestäisi enää kauaa. 

Prepacte, kolko je hodin? - Paljonko kello on? little crazy, maniac, stern and serious, only jokes around ppl she's completely comfortable with, bad temper, realistic take on life, doesn't dream or wish but does what she has to to get what she wants