After Russia and Mongolia, the veg-options in restaurants seemed endless in China and Vietnam. It’s pretty easy to avoid meat and dairy products there - just be careful with the oyster and fish sauce. They are everywhere.
Kasvisruokaa kaukana kotoa, osa 2
Kiinan minimarketit ovat yllätyksellisiä ihmemaita. Pakettien kuvat eivät useinkaan kerro mitään sisällöstä, jos ei osaa kiinaa. Kauppojen merkitys on muutenkin melko vähäinen: tarjottava rajoittuu hyvin usein pikanuudeleihin, kuivalihaan, pähkinöihin, kekseihin ja juotaviin. Pähkinä- ja kuivahedelmähyllyjen valikoima on kuitenkin laaja ja hintataso on edullinen verrattuna Suomeen.
Torilta ja katukauppiailta voi ostaa tuoretta tofua ja vihanneksia. Kiinassa emme kuitenkaan törmänneet yhteenkään hostelliin, jossa olisi keittiö – missäs laitat ruokaa!
Kadulta saa ostettua monenlaista kasvisruokaa. On mummoja tofugrillien kanssa ja katukeittiöitä, joista voit valita mielesi mukaan tofua, sieniä ja kasviksia grillattavaksi.
Tuorepuristettuja mehuja ja smoothieita saa kaikkialta, ja niitä kannattaa ryystää pitkin päivää. Muutenkin hedelmiä ja vihanneksia myydään joka nurkalla: esimerkkinä vaikka Pekingin kesäpalatsin alueelta ostettu valmiiksi kuorittu kurkku viilennykseksi kiehuvan paahtavana päivänä.
Kasvisravintoloita on melko runsaasti. Useimmat niistä erikoistuvat mock-meateihin eli feikkilihoihin. Jos vegaaninen tonnikala kiehtoo, niin tervemenoa Pekingiin! Tavallisista ravintoloista kuitenkin yleensä saa kasvisruokaa. Ruokaa tilataan a) osoittamalla menun kuvaa, joka ei näytä lihaisalta b) kysymällä ”Dofu?” c) osoittelemalla muiden lautasia. Välillä nämä tavat tuottavat yllätyksiä: kerran tofuannokseni oli maustettu pienillä pekoninpalasilla. (Kiitokset urhealle Jussille jonka lautaselle ne yksitellen nostelin.)
Pekingissä kannattaa ihan jo elämyksen vuoksi käydä Guozijian-kadulla kungfutselaisen temppelin läheisyydessä sijaitsevassa kasvisruokabuffetissa. Ravintolassa käy paljon munkkeja syömässä, ja valikoima on valtava. Kaikki mahdolliset liharuuat löytyi kasvisversiona nakkikastikkeesta katkarapusushiin. Ravintola on helppo löytää, sillä kyltissä lukee myös englanniksi vegetarian restaurant.
Yleisesin annos, jonka söin, oli morning glorya erilaisissa kastikkeissa.
Opettele ymmärtämään kiinan merkeistä liha ja tofu. On melko turhaa yrittää kiinaksi kysyä kasvisruokaa tai kertoa olevansa kasvissyöjä, se aiheuttaa lähinnä hämmennystä. Itse pääsin parhaisiin tuloksiin kysymällä tofua, pyytämällä ruokaa ilman lihaa (ja kanaa+kalaa) ja osoittelemalla menun kuvia. Opettele siis kiinan perusteita (ei niin kovin vaikeaa verrattuna hyötyihin).
Google translatorin offline-versiosta voi olla hyötyä, jos olet täysin hukassa. Kiinantaipaleemme alussa tilasimme eräästä ravintolasta ruokaa kirjoittamalla google translatoriin ”food and 4 beers”. Saimme grillattavaksi bataattia, perunaa ja lihaa – varsin onnistunut vääntö siis.
Annokset ovat yleensä jaettavaksi tarkoitettu. Menut eivät juurikaan sisällä annoksia yhdelle – tarkoitus on ottaa muutama annos ja jakaa porukalla.
Hyvin tiukalle vegaanille Kiina voi olla vaikea paikka. Vaikka perusraakaaineet olisivat kasviksia, ei marinadeista ja kastikkeista voi ikinä tietää. Osterikastike on yleinen mauste vähän joka ruuassa, ainakin kun päästään hieman lähemmäs rannikkoa.
Vietnamissa ei varsinaisesti ole kauppoja. Suurin osa ruuasta ostetaan toreilta ja liikkuvilta myyjiltä. Syynä tähän on vietnamilaisten rakkaussuhde tinkimiseen – supermarketissa ei tätä hupia voi harrastaa.
Toreilta kuitenkin löytyy tolkuton määrä kasviksia, yrttejä ja tofua. Hostelleissa ei kuitenkaan usein ole keittiöitä.
Paikalliset syövät aamupalan usein ulkona. Toreilta saa mm. kylmää riisivelliä paistetulla tofulla (parempaa kuin miltä kuulostaa). Myös usein aamupalaksi syödyn Phở-keiton saa kasvisversiona – joskus keitto tosin on tehty lihaliemeen.
Ravintoloissa on yleisesti kasvisruokavaihtoehtoja, eikä ulkona syöminen ole ongelma.
Suositella voi ravintolaa The Hanoi Social Club. Menussa on muutama vegaaninen vaihtoehto ja hieman enemmän vegetaarisia annoksia. Tunnelma on viihtyisä ja tila kaunis – suosittelen esimerkiksi aamupalapaikaksi.
Nuoremmat ihmiset suuremmista kaupungeista ymmärtävät melko hyvin englantia. Tilannetta kuvaa hyvin kysymys, jonka paikallinen minulta kysyi: ”Oletko kasvissyöjä vai etkö vain syö lihaa?” Osa paikallisista siis ymmärtää kasvissyönnin päälle, mutta älä laske sen varaan.
Vietnam on melko vaikeaa ääntää oikein, mutta opettele tilaamaan Phở-keitto kasvisversiona (kysy tätä erikseen paikalliselta, jotta opit ääntämään sen). Phởon yleisin katuruuista ja melko edullinen sellainen.
Osta ainakin yksi mango-avokado-smoothie. Et tule katumaan.
Vietnamissa kuulimme sanonnan ”jos siinä ei ole kalakastiketta, se ei ole vietnamilaista ruokaa”. Kalakastiketta käytetään yleisesti kaikessa, joten siitä kannattaa kysyä aina erikseen.
Vegaanin voi olla vaikea saada tarpeeksi proteiinia etenkin Venäjällä ja Mongoliassa, myös muiden maiden maaseudulla. Pidemmälle reissulle voin suositella jonkinlaisten proteiinilisien mukaan ottamista, oli se sitten patukoiden tai jauheen muodossa. Mekin ehdimme olla Venäjällä kolme viikkoa, ja näiden viikkojen aikana proteiininlähteeni oli pääsääntöisesti juusto ja muut maitotuotteet. Täysjyvätuotteita, papuja ja soijaa saa kyllä etsiä, jos niitä tahtoo löytää.
Saimme Runsaudensarvelta matkalle testattavaksi erilaisia vegaanisia proteiinipatukoita. Vaikka patukoita olikin aikamoinen kasa, ei niiden mukana kantaminen tuntunut erityisen pahalta – hupenivathan ne aika mukavaa vauhtia. Erityisen käteviä patukat olivat päivinä, jolloin olimme esimerkiksi vaeltamassa koko päivän. Kahtatoista tuntia ei pärjää pähkinöillä ja hedelmillä, mutta proteiinipatukat auttavat hurjasti.
Testiin saimme Raw Biten, Clif Barin, Nākdin ja Builder’sin proteiinipatukoita. Raw Biten versio ei saavuttanut suosiota – patukka ei ollut kauhean hyvän makuinen. Nākdin patukat maistuivat hyvältä, mutta meillä mukana olleet sortit eivät olleet järin proteiinipitoisia, enkä näin ollen näe mitään syytä kantaa niitä reissussa mukana. Ne olivat mukavia välipaloja, mutta varsinaista tarkoitustaan ne eivät täyttäneet (huomattava on, että Nākdilla on tarjolla myös proteiinipatukoita, jolloin asia on eri).
Suosikeiksi muodostuivat Builder’sin ja Clif Barin patukat. Molemmat tekivät mitä pitikin: antoivat energiaa kasvisproteiinin puutteesta kärsivissä maissa ja maistuivat lisäksi hyvältä. Matkalle suosittelisin kuitenkin Clif Barin tuotteita: Builder’sin patukat sulivat ja menettivät muotoaan kuumassa säässä (tästä on jossain kuva-arkistojen perällä todistusaineistoa Aten suklaan peittämän naaman muodossa). Clif Barin patukat pitivät muotonsa ja rakenteensa, vaikka matkustivatkin rinkan pohjalla kuumissa olosuhteissa.
Jokaisessa maassa on hyvä tietää perussanastoa (kohteliaisuus vie pitkälle) ja lihatuotteita tarkoittavat sanat erikseen. Ne tilanteet ovat melko harvassa, joissa ymmärretään täysin, mitä kasvissyönti tarkoittaa, joten opettele kiertämään se.
Proteiinipatukat meille sponsoroi Runsaudensarvi,Tampereella toimiva kasvisruokien erikoisliike.
Kasvisruokaa kaukana kotoa osa 1 löytyy täältä
