Asfalttipinnalla
Kuulin tuon kaiken istuessani lounaalle tuotannon yllä kulkevalle sillalle. Hetkeen en huomannut mitään. Ne olivat vain robotteja, koneita, jotka tekivät koneiden työtä. Toistivat samaa liikettä luoden identtisen kappaleen toisensa jälkeen osaksi suurempaa kokonaisuutta. Toistivat itseään väsymättä ja tauotta. Toisin kuin me laiskat ja hyödyttömät ihmiset, jotka käytimme arvokasta aikaa tauoilla istumiseen. En tiedä mitä tuossa tapahtui, mutta hetken kuunneltuani huomasin erottavani monotonisten äänien seassa nousevia ja laskevia ja poikkeavia ääniä. Tarkensin kuuloani vielä hiukan ja saatoin kuulla sanoja. Robotit keskustelivat keskenään. Sen lisäksi, että niitä harmitti ihmisten laiskuus ja erilaiset oikeudet, niillä oli käynnissä jonkin suuren suunnitelman kehittely. En saanut ensimmäisellä kerralla juonesta kiinni, joten palasin uudelleen kunnes ymmärsin koko suunnitelman. Robotit olivat tietoisia yrityksen globaalista vaikutusvaltaisuudesta. Ne olivat päättäneet hyödyntää tätä maailman valloituksessa. Niillä oli värvättynä jo suurin osa yrityksen henkilökunnasta. Jossain vaiheessa huomasin unohtaneeni lounaani kokonaan ja keskittyneeni sen sijaan tekemään muistiinpanoja. Vietettyäni kolmisen viikkoa tuolla tuotannon yläpuolella kulkevalla sillalla olin valmis tuomaan tietoni julki. Tulin ohimennen ajatelleeksi, että saattaisi joutua vaikeuksiin, mutta en välittänyt siitä. Robottien mukaan pääasiassa ainoastaan yrityksen "pohjasakka" eli rivityöntekijät olivat vielä värväämättä. Muutin suunnitelmaa ottamalla noin sata kopiota muistiinpanoistani ja jakamalla ne jokaiseen tilaan missä meitä rividuunareita pyöri. Minut irtisanottiin seuraavana iltapäivänä.