Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen.
–
Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme: talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi. Ruokintojen ansiosta myös yhä useampi mustarastas pystyy talvehtimaan Suomessa. Talviruokinta lienee vaikuttanut myös pikkuvarpusen runsastumiseen.
–
Ruokinnan aloittaminen ja lopettaminen
Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että luonnossa alkaa olla ravinto vähissä.
Aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos päättää ryhtyä huolehtimaan kesämökin lintujen talviruokinnasta. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän kestävän lomamatkan aikana. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta paikkaa, ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan. Jos alueella on useita ruokintoja, linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Mikäli uuden ruokinnan tarjonta on mieluista ja säännöllistä, voi olla että linnut eivät enää kuluvan talven aikana palaa vanhalle ruokinnalle.
–
Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia.
Maaseudulla voi kokeilla tarjota maassa ruokaileville keltasirkuille ja peltopyille kauraa maassa olevan suurehkon automaatin avulla.
Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa räystäineen estää ruokaa kastumasta. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla lisäämässä koko ajan. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja ja telinettä pystyy tällöin käyttämään samanaikaisesti useampi lintu.
Kovasta muovista tai metallin ja muovin yhdistelmästä valmistetuista telineistä on tullut suosittuja niiden helppohoitoisuuden vuoksi: tällaisen laitteen puhdistaminen on helpompaa kuin puusta valmistettujen. Lisäksi ruokintapaikan ”kuokkavieraat”, kuten oravat, harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että osa linnuista saattaa vieroksua keinotekoisesta materiaalista tehtyjä telineitä. Ruokintapaikan lintujen käyttäytymistä seurannut on voinut huomata, että varpuset valitsevat usein puusta valmistetun telineen ja näyttävät vieroksuvan muovi- ja metallitelineitä.
Jos lintulaudan tai ruokinta-automaatin rakentaa itse, kyllästettyä puuta ei saa käyttää sen myrkyllisyyden vuoksi.
Rasvasiemenseostankojen ja talipallojen kiinnitys
Rasvasiementankoja ja talipalloja on tarjolla verkottomina ja verkollisina. Verkottomat ovat linnuille turvallisempia, koska verkkoon tarttumisen vaaraa ei ole. Verkottomista tuotteista syntyy luontoon myös vähemmän roskaa. Verkollisista tuotteista kannattaa poistaa verkot ennen tarjolle asettamista. Tämän jälkeen tangot ja pallot voi laittaa tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Muun muassa kotimaisissa verkottomissa tuotteissa on valmiina ripustuslenkki ja sydänlanka, joka pitää tuotteen kasassa eikä metalliverkkohäkkiä tarvita.
Ruokintapaikan sijoittaminen
Ruokintapaikan olisi hyvä sijaita vähintään kymmenen metrin päästä rakennuksista. Linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään lentää ikkunoita päin, koska erehtyvät luulemaan ikkunapinnan heijastuksia metsäksi. Ikkunat olisi hyvä varustaa sälekaihtimilla tai rullaverhoilla, jotka pidetään osittain suljettuina.
Ruokintapaikan lähistöllä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta.
Hyvällä ruokintapaikalla on useita ruokintapisteitä, jotka on hajasijoitettu vähentämään lintujen keskinäistä kilpailua. Ruokinta voi koostua useasta pisteestä esimerkiksi seuraavanlaisesti:
Muutama suurempi ruokinta-automaatti riittävän välimatkan päähän toisistaan.
Talipallo- ja rasvapötkötelineitä.
Muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoittaa esimerkiksi pensasaidan sisään.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla.
Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan eikä roskaa synny.
Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä. Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi perunanuijalla.
Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla, eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä syö ruista tai riisiä. Emme myöskään suosittele leivän tai leivänmurujen tarjoamista lintulaudalla, koska leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille kovin ravitsevaa.
Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.
”Lempiruoat” vaihtelevat lajeittain. Tässä vinkkejä niistä:
Tiaiset: auringonkukansiemen, maapähkinä (pienet lajit suosivat murskattua pähkinää), rasva ja tali sekä rasvasiemenseospallot ja -pötköt.
Punatulkku, viherpeippo, peippo, järripeippo, nokkavarpunen, tikli ja urpiainen: auringonkukansiemen, maapähkinä (monille kelpaa parhaiten murskattuna).
Keltasirkku: kaura, auringonkukansiemen (kuorettomana), hirssi.
Varpunen ja pikkuvarpunen: auringonkukansiemen, maapähkinä (murskattuna), kaura, hirssi, rasvasiemenseospallot ja pötköt.
Mustarastas: auringonkukansiemen, maapähkinä (murskattuna helpompi syödä), rasva ja tali, hedelmät ja marjat.
Kuukkeli, närhi, varis ja harakka: auringonkukansiemen, maapähkinä, rasva ja tali.
Monipuolisella ruokinnalla voi vierailla jopa kymmeniä lintulajeja.
Osa lajeista esiintyy vain Pohjois- ja osa Etelä-Suomessa.
snowghoul
titsay
jbbartram-illu
blakekathryn
ellievsbear
