En tiedä omista sukujuuristani paljoa. Äidin puolelta sukututkimus katkeaa melko nopeasti Karjalan puolella kun ilmeisesti toisen maailmansodan aikana kirkonkirjat tuhoitui. Mummu ja pappa tulivat sieltä evakkoon Keski-Suomeen. Ainoa mitä on saatu irti on se, mitä pappa vielä muistaa ja kykenee kertomaan ilman että hairahtuu puhumaan muista asioista. Isän puolella kai sukunimen vaihdos jossain kohtaa hankaloittaa sukututkimusta :D Sen tiedän, että papan setä (muistaakseni) muutti USA:n puolelle kai kaivostyölaiseksi, sieltä olisi hieno saada kaivettua sukulaisia ja tarinoita!
Suvusta löytyy molemmilta puolilta perintöriitoja, mutta suurin murhe ainakin itselleni on ollut viimeisen 8-9 vuoden ajan enoni... Tästä tulee PITKÄ tarina!
Äidin nuorempi veli, eli meikäläisen eno, on mun mielestä aina ollu outo ja sillä on ollut tosi omituisia naisystäviä. Aina jotenkin henkisesti epävakaita ja monesti alkoholisoituneita.. Myöhemmin tajusin että viimeistä naisystävää (ja myöhemmin vaimoa) lukuunottamatta kaikki olivat helposti ohjailtavia ja hallittavia persoonia :/ Myös enoni oli vahvasti alkoholiin menevä. Enoni asui ja asuu edelleen vanhemmistani n. 100 m päässä omalla mökillään, meidän mökkimme vieressä.
Aloin seurustella 2008, 14-vuotiaana ja Eno päätti heti, että sen aikainen poikaystäväni on paska hyväksikäyttäjä. Tämä haukkui poikaystävääni omille ystävilleen, sukulaisille ja jopa mun kavereille. Enoni jätti tulematta rippijuhliini, koska poikaystäväni oli siellä. Homma paheni 2010 sen jälkeen kun poikaystäväni muutti meille 18 täytettyään asumaan siksi aikaa, kun suoritin ammattikoulua loppuun. Lapsuuden kaverini kerran kertoi, että tapasi enoni kaupan pihassa ja alle parin minuutin tämä alkoi selittää kuinka “Siellä se jätkä vaan syö ja nussii ja on tekemättä mitään ja ne vaan siellä hyysää sitä” - enoni ei myöskään oikeasti tiennyt poikaystävästäni YHTÄÄN MITÄÄN mutta päätti kuitenkin kertoa omaa versiotaan asioista. Poikaystäväni kävi ammattikoulun loppuun ja siirtyi töihin meillä asuessaan, mutta enon mielestä tämä loisi eikä tehnyt mitään. Poikaystäväni kuulemma myös yritti kaahaamalla mökkitiellä tappaa hänen kissansa, vaikka todellisuudessa istuin itse aina kyydissä, joskus ratissakin ja ajoimme kyseistä tietä hiljempaa kuin vanhempani, vauhtia max 20 km/h... Ainoastaan enon naisystävä piti hommaa hieman kurissa, tämä oli vahva nainen, mikä äidin mukaan ärsytti enoani kovasti, tämä naisystävä ei ollut hallittavissa.
Homma lähti lopullisesti käsistä kun enon vaimo kuoli rintasyöpään alle vuosi avioitumisen jälkeen (muistaakseni 2012 kesällä), eno kiskoi viinaa ja alkoi ilkeäksi, haukkui kaikki mahdolliset ihmiset, mm. naimisiin menevän serkkuni idiootiksi, alzhaimeria sairastavan äitinsä vihannekseksi, kuolleen vaimonsa säälittäväksi jne, lista oli pitkä ja pian enolla ei ollut kuin yksi kaveri...
Äiti löi välit veljeensä poikki kun eno kohteli poikaystävääni paskasti ja haukkui. Viimeinen niitti sekä heidän että minun, ja enon välillä oli vuonna 2012 isänpäivänä. Äidin vanhemmat asuivat silloin vielä vanhempieni yläkerrassa ja menimme sinne isänpäiväkahville. Enoni istui pöydässä kun tulimme äitini, siskoni ja silloisen poikaystäväni kanssa paikalle. Eno nousi ylös saman tien ja totesi “Jaha nämä kahvit oli sitten tässä” ja lähti. Huusin perään hyvästi ja eno taisi vastata samalla tavalla. Tämän jälkeen sain valtavan hysteerisen itkukohtauksen (joo olen tosi herkkä ollut aina). Isä hermostui enolle valtavasti kun tuli vähän tämän jälkeen ylös ja kuuli asiasta. Eno ei vastannut puhelimeen. Vanhempieni ja enoni välit olivat jo ennen tätä kireät ja tapahtuneen jälkeen entistä enemmän.
Välien poikkipistämisen jälkeen eno teki kiusaa kaikessa missä kykeni. Jatkoi haukkumista, yritti tuhota poikaystäväni maineen kaikkien silmissä ja syytti tätä välirikosta äidin kanssa. Jos tämä näki meidän tulevan poikaystäväni autolla vastaan, tämä ajoi tahallaan mahdollisimman leveästi niin, että meidän piti aina väistää peruuttamalla risteykseen tai ajamalla melkein ojaan (kyseessä siis maalaiskylä ja meidän koti/mökkitie joka on kapea muutenkin). Keskisormi viuhui aina takapeilistä kun ajoi ohi, ihan missä vain. Touhu oli lapsellista.
Muutimme viimein tämän poikaystävän kanssa pois 2013 kesällä kun sain opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta. Homma kuulemma rauhoittui hieman, mutta edelleenkin eno lähti heti kaikista juhlista, jos näki meidän saapuvan paikalle. Näihin juhliin kuului mm. mummun syntymäpäivät, mummun ja papan 60v-hääpäivä, papan 90v-juhla... Suurin osa sukulaisista ei tiedä vieläkään tästä välirikosta ja he ihmettelivätkin monesti ääneen mihin kyseinen eno katosi yhtäkkiä. Emmekä me sanoneet mitään, ei tämä muille kuulu, eno itse tekee tällä käytöksellä hallaa itselleen.
Kun äidin ja enon äiti, minun mummuni kuoli 2015, eno sai rauhoittavia (ainakin näin itse kertoi sedälleni) koska otti asian raskaasti. Tämä osasi kaikkien hämmästykseksi käyttäytyä hautajaisissa, vältteli meitä, mutta käyttäytyi ja tuli paikalle kuitenkin. Jotain lääkkeitä eno käytti pitkään tämän jälkeen. Erosin poikaystävästäni loppuvuodesta 2015 ja 2016 vuoden ensimmäisellä neljänneksellä pidettiin mummun perunkirjoitukset. Eno ensin allekirjoitti perintöpaperit, mutta palasi myrskyten hetken päästä takaisin vetämään nimensä yli testamentista koska, suora lainaus: “SE POIKAYSTÄVÄ EI SITTEN SAA MITÄÄN!” Jostain syystä eno kuvitteli, että exäni jollain kummalla saisi jotain perittyä (vaikka isä sanoikin tämän kohtauksen jälkeen ääneen ettei exä ole ollut hetkeen enää kuvioissakaan)... Tämän lisäksi eno sekoili, kuvitteli asioita. Kylällä on metsästäjiä, on aina ollut. Jostain syystä eno viime kesänä (2016) kuvitteli, että metsästäjät olivat tappaneet hänen kissansa. Tämä soitti poliisille kun kuuli kuinka lähimetsässä oli metsästäjä mönkijänsä ja mäyräkoiransa kanssa. Metsästäjä oli meidän perhetuttu ja ihmetteli vanhemmilleni poliisille ilmoitusta. Miksi enoni oli niin tehnyt, hän kun on aina metsästänyt täällä, eno tuntee hänet ja luvat ja kaikki on kunnossa? Kyseinen metsästäjä kävi myös enoni luona ja kertoi myöhemmin vanhemmilleni, ettei enolla ole kaikki kotona. Eno oli selittänyt kissantappajasta ja kun metsästäjä oli kysynyt että “Jaa nuo kolme, mitkä ottaa tuossa terassilla aurinkoa?” oli eno vain todennut että “Jaa no se tappaja on tuonut ne takaisin!”
Pelottavinta koko tänä aikana on ollut se, että enollani on luvattomia aseita asunto täynnä. Pahimman alkoholisoitumisen ja lääkkeiden aikana pelkäsin tosissaan, koska enolla napsahtaa ja se tulee vanhempieni pihaan aseen kanssa riehumaan... Ongelman tekee myös se, että sitten vasta suuria ongelmia onkin tiedossa, jos joku ilmoittaa aseista poliisille, jos ne takavarikoidaan tietää eno heti, ketä syyttää ja kääntää kostonsa vanhempiini, etenkin isään.
Enolla on ainakin yksi lähestymiskielto yhteen entisistä naisystävistään ja isä kertoi joskus, että sai aikanaan enoltani tappouhkauksia, kun alkoi seurustella äitini kanssa.
gracieabrams
theartofmadeline
2087
stormborns
titsay
kianamaiart
