Mä sanoin aina, et musta ei tulis "sellasta hipsteriä", kun muutan takas Helsinkiin, mut täällä mä huomaan aamulla tekeväni itse chai lattea, nahkatakissa, kitara kaulassa. POltan manitowin (tai joku semmonen, en mä tiiä) orgaanista tupakkaa, käärin ne hamppurisloihin ja maatuviin filttereihin. Mulla on kaks bändiä, maalaan ja teen levynkansikuvia. Luulen olevani jotain. Ja jotainhan mä olenkin, siinä pienessä vaihtuvassa marginaalissa. HAVAHDUN HUOMAAN KIRJOITTAVANI 2020, JOHONKIN VITUN TUMBLRIIN











