Valvontakapitalismin vaarat
Algoritmit ovat ihmisten luomia, mutta ovatko ne enää ihmisten hallittavissa? Tällainen kysymys esitetään Netflix-dokumentissa The Social Dilemma (suomeksi Valvontakapitalismin vaarat). Dokumentissa entiset ja nykyiset datajättien työntekijät tuovat esiin alustojen datan keräämisestä johtuvia ongelmia. Dokumentti on silmiä avaava, vaikkakin mielestäni melko karrikoitu. Avaankin hieman tässä dokumentin pohjalta asioita, joista siinä oltiin huolissaan.
Datajätit ja muut yritykset kehittävät kokoajan uusia alustoja, jotka tarjoavat yksilöille ikään kuin vaihtoehtoja. Puhutaan teknologisista tarjoumista, joita teknologia tarjoaa käyttäjälle. Käyttäjälle tarjoutuu visuaalisen havainnon perusteella kokoajan mahdollisuuksia tehdä valintoja. Näiden valintojen mukaan algoritmit sitten alkavat tarjota yksilölle juuri hänelle kohdennettua sisältöä. Mihin tällainen filtteröinti johtaa?
Eniten ihmistä yksilönä koskettava huoli oli mielenterveys. Sosiaalinen media tarjoaa jatkuvasti erilaisia samaistumis- ja ihanteita, joihin ihmisen tulisi pyrkiä. Tai ainakin siinä määrin, mitä niitä näytille tarjotaan, saa yksilön ajattelemaan niin. Konkreettisesti tämä voi näkyä esimerkiksi masentuneisuutena tai muuna mielenterveysongelmana (syömishäiriöt, BDD). Tässä kohtaa on syytä painottaa mahdollisuutta tällaiseen sairastumiseen, ei automaattista syy-seuraus -suhdetta. Jokainen on vastuussa siitä, millaista sisältöä somesta haluaa nähdä ja tilinsä voi poistaa, jos ajattelee provosoituvansa siitä. Some ei sairastuta ketään, somen tuomat ajatukset saavat mielen syömään itse itseään. Somealustat voivat aiheuttaa myös riippuvuutta. Jollain luennolla avattiin riippuvuuden käsitettä ja kyseenalaistettiin, viittaako riippuvuus aina negatiiviseen asiaan. Onko someriippuvuus yhtä negatiivinen asia kuin tupakkariippuvuus? Alustat suunnitellaan niin, että niistä jää helposti riippuvaiseksi. Suuret käyttäjämäärät tietävät dataa, joka on suurille yritykselle valuuttaa, mitä myydä mainostajille. Mielenkiintoinen ajatus on myös se, onko someriippuvuus itsensä oma valinta vai altistuuko sille, kun tupakoinnin voi mielestäni mieltää valinnaksi? Vaikkakin riippuvuutta aiheuttavia aineita siitäkin löytyy, vaatiiko keho vai mieli nikotiinia? Someriippuvuudesta puhuttaessa keho ei sitä vaadi vaan mieli.
Lisääntynyt somen käyttö ja saatavilla oleva datan määrä lisäävät myös rikoksen riskejä. Esimerkiksi identiteettivarkaudet, catfishing ja tietosuojarikokset ovat lisääntyneet somen ja palveluiden digitaalistumisen myötä. Mielestäni tämä on looginen kausaalisuhde, kun tietoa on saatavissa valtavia määriä. Erilaiset kasvon- ja sormenjälkitunnistukset aiheuttavat myös yksityisyyden puutteen. Pankkiohjelmat, sijaintitiedot ja lukemattomat muut tiedot päätyvät kyberavaruuteen, joita me käyttäjinä emme pysty hallitsemaan. Pystyvätkö insinööritkään vai viekö tekoäly pikkuhiljaa voiton?
Toisaalta algoritmeihin perustuva tiedonsaanti aiheuttaa objektiivisuuden ongelman. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisille näytetään eri informaatioita esimerkiksi hakukoneessa. Jotkut sivustot, kuten Wikipedia, näyttää kaikille kuitenkin samaa tietoa, vaikkakin artikkeleihin on saatettu käyttää eri lähteitä. Objektiivisuudesta päästään kysymykseen, mitä datan kerääminen aiheuttaa demokratian rakenteille? Erilaisia kyberhyökkäyksiä ja valeuutisia on nähty. Nyt esimerkiksi pandemian aikana valeuutiset koronan vaikutuksista ovat levinneet kulovalkean lailla. Tällaisilla valeuutisilla voi olla kohtalokkaita seurauksia, varsinkin kun teknologia mahdollistaa tiedon liikkumisen nopeasti ja maantieteellisistä rajoista riippumatta. Teknologian aikakaudella on myös miltein mahdotonta erottaa, mikä on oikeaa ja mikä väärää tietoa, samoin esimerkiksi kuvat, videot ja tuotteet ovat jatkuvana manipulaation kohteena. Propagandaa on nähty niin Yhdysvaltojen vaaleissa kuin Venäjän vaalien äänestystuloksissa, olemmeko menossa kohti utopiaa vai dystopiaa?
Yhteiskunnallisella tasolla datajättien tiedonkeruu johtaa myös siihen, että kukaan ei osaa sanoa, kenellä on vastuu. Hamstraajalle voidaan myydä netissä kallillla tuotteita, koska yhtiöille on halvempaa muokata dataa ja kohdentaa mainontaa kuin parantaa tuotteen laatua. Entä, kuka on vastuussa aleuutisten seuraamuksista tai mielenterveysongelmista? Datajätit vai yksilö itse? Lainsäädäntö on erittäin kehnoa liittyen teknologian suomiin mahdollisuuksiin vaikuttaa, julkaista ja kohdentaa sisältöä. Datajäteille se on vain bisnestä, jonka seurauksilla yksilöön ei ole merkitystä. Toisaalta missä menee raja sananvapauden ja esimerkiksi nettikiusaamisen tai kunnianloukkauksen välillä?
Nämä ajatukset herättävät itselleni ristiriitoja somen suhteen. Näen somen potentiaalisena ja mahdollisuuksia antavana, vaikka jokaisessa asiassa on ikään kuin kolikon kääntöpuoli. Kohdemarkkinointi esimerkiksi helpottaa online-shoppailu, työpaikkojen yms löytämistä, mutta tätä varten tarvitaan dataa ja yksilön tulee olla tuotteiden hinnoista tietoinen. Laajempaa kokonaisuutta ajatellen, on hienoa, että tekniikan ansiosta ihmisillä on enemmän valtaa vaikuttaa ja etsiä itselleen tietoa, usein erilaisista näkökulmista. Kynnys on madaltanut ja rohkeus kasvanut julkaista sisältöä. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, ettei enää voi olla varma, mikä on faktaa ja mikä mielipidettä.
Dokumentin lisäksi kuuntelin aiheeseen liittyvän kirjan Ten Arguments For Deleting Your Social Media Accounts Right (suom. 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt), jonka on kirjoittanut dokumentissakin esiintynyt Jaron Lanier. Jos tämä datankeruun, algoritmien ja somen kolikon kääntöpuoli kiinnostaa, suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan kirja ja tsekkaamaan dokumentin. Kirjasta sen verran spoilausta, että mielestäni se perustui enemmän provosointiin kuin oikeisiin argumentteihin, mutta ihan viihdyttävää lenkkiseuraa. Alla olevista kuvista hieman esimakua kirjan sisällöstä. Netflix-dokumentti oli astetta parempi ja ajatuksia herättävä, kärkkäästä esitystavasta huolimatta.
Dokumentista: https://www.thesocialdilemma.com/
Kirjasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/10_syyt%C3%A4_tuhota_kaikki_sometilit_nyt