Kosteikkoja, kyynelehdit, ihan joka puolelle
hihoista sisälle ja suuhun
ikävöin hiljaisuutta, ikävää
en osaa hetkissä kääntää ajatuksiani muuhun
kaipaan sitä, että olisi idea, oikea hetki
jolloin emme välittäisi paljonko kello on
välittäisimme sittenkin paljonko kello on
koska välitämme yhdessä maailmasta
säästämme tippirahojani Berliinin pizzaan
-60 tuntuu tärkeältä, aralta, yhteiseltä
On minulle arkipäivä, sinulle mahdollisuus saada aikaan
kutsun sinut takaisin, vihani lähettyville
kostin ajatukseen jonka sinulta sain
ajatuksessa teit minulle samoin
rakastamme vain niin eri tavoin
muistuta mulle että ollaan rakastavaiset
ei ystävät harrasta sellaista seksiä
ystävät eivät anna anteeksi näin
vihaat sitä, kun vaivaannun, menen myttyyn kivusta
rakkaus on niitä tuntemattomia sanoja
jotka minä kaikessa yksinkertaisuudessani tulkitsin väärin
ystäväsi suuttuvat, merkkaavat hukkuneiden tavaroiden joukkoon
mietin tippirahoilleni järkevintä kulutuksen kohdetta
voisin maksaa sähkölaskun
Meinaan kirjoittaa monta riviä
elokuvista joita meidän pitäisi nauttia
kirjoista jotka meidän pitäisi jakaa
asioista joista meidän pitäisi jutella
siitä mikä on lempivärini tänään
mitä ajattelin pukea huomenna
kuinka odotankaan aamukahvia sitten
ja kuinka otan huomenna yrityksekseni syödä paljon inkivääriä
Piste i:n päällä on, että en vain meinaa, vaan kirjoitan.
Itsekäs. Syytä jotain toista. En kuitenkaan maksa sähkölaskua.
jacobvanloon
areudirty
andulkaphoto
origamiaround