Bajo Helsinki on vuoden 2014 aikana kokoonpanonsa löytänyt av-kollektiivi, jonka moni mieltää tuotantoyhtiöksi. MUSHID myöntää itsekin tehneensä saman virheen.
Ai miksi?
Erehdys ei varmaankaan johdu siitä, että BAJO on mm. Emma-ehdokkuudellakin siunatun Alman Karma -videon takana. Myös Djangomaynin Kuplivaa sekä Pajafellan Wasteman ovat BAJO:n käsialaa. Kollektiivin takaa löytyy neljä nuorta miestä AV-alalta, joiden valmistuminen venyy venymistään loppumattomien projektipyyntöjen tähden. Eikä suotta.
MUSHID tapasi BAJO Helsingin ja jututti kollektiivia nykyhetkestä, tulevaisuudesta, tavoitteista ja unelmista.
P: Pyry Pelkonen, kuvaaja & kamera-assistentti
N: Nikolai Milevski, kuvaaja, kamera-assistentti & ohjaaja
J: Jens Alexander Zitting, ohjaaja, graafikko & tuottaja
R: Rasmus Purola, valaisija & vfx artisti
Onko BAJO:lla potentiaalia duunata videoita
musiikkibisneksen ulkopuolelle?
N: Totta vitussa.
J: Vaikka meidän juuret on noissa musiikkivideo -geimeissä, niin mun mielestä kaikki on ihan varteenotettavia keikkoja.
P: Eikä ees varteenotettavia, vaan ihan arkipäivää. Täällä on nytkin kaks äijää ketkä tekee mainostuotannoissa joka päivä hommia.
J: Mikä olisi tulevaisuudessa järkevää, niin yrittää jättää noita yksittäisiä pieniä tekijöitä pois ja siirtää painopiste yrityksiin. Ei enää mitään ”Saat pimeenä parisataa.” -pyyntöjä.
Onko tämä byrokraattinen päätös vai kiinni periaatteesta?
P: No siis. Ei sillä vaan saa budjettia.
N: Me ollaan tehty jo niin paljon pienempiä keissejä, että ehkä seuraava askel olis saada, esimerkiksi, noh, rahaa.
*Naurua*
N: Rahaa, enkä sano nyt palkka mielessä. Rahalla saa tehtyä laatua.
J: Nimenomaan. Tarvitaan isompia budjetteja, että voidaan näyttää mihin me oikeasti pystytään.
Riittääkö Helsinki ja Suomi siihen?
N: Ei, ei mikään riitä.
*Naurua*
J: Nälkä kasvaa syödessä. Vielä tohon budjettiin liittyen, että me ollaan aina pyritty tekemään parasta jälkeä sillä, mitä saadaan.
R: Pistetty omat palkatkin kalustoon.
P: Enemmän kun puolet keikoista, ainakin.
BAJO on siis käytännössä asiakkaan unelma.
P: Niinhän se on. Laadun takaamiseksi halutaankin suurempia asiakkaita jotka ymmärtävät, että parasta jälkeä tulee kun ei tarvitse laskea senttejä. Tottakai pienestä budjetista täytyy vaan repiä sit kaikki irti, mutta ei me olla voitu vielä kertaakaan tehdä sitä, mitä oikeasti halutaan.
Missä BAJO Helsinki on viiden vuoden päästä, mikä on kollektiivin unelmatilanne?
P: Tätä on tosi hankala arvioida. Yks tavoitteista on, että BAJO Helsingistä on tullut lafka.
J: Tuotantoyhtiö.
P: Jep, ja hyvä asiakaspohja.
J: Asiakaspohjan kannaltahan on tosi mahtavaa, että tulevaisuudessa kaikki neljä meistä kykenee toivon mukaan tuomaan asiakkaita omilta uriltaan. Jokainen tuo pöytään jotakin.
Kuinka hankalaa taide-alalla työskentely on?
J: Moni tulee sanomaan, että eihän teille kohta riitä töitä.
P: Jos sä duunaat vaan tarpeeksi ja paiskit hommia, nii kyllä se maksaa itsensä takaisin.
J: Vaikka olisit alalla jossa on vaan yks työpaikka, niin sit sun pitää vaan olla tarpeeksi hyvä. Ihan sama onko töissä AV-alalla vai teetkö savikuppeja.
N: Sit sun pitää vaan tehdä vitun siistejä savikuppeja. (Ruvetaan tekemään savikuppeja.)
Agreed!
N: Mutta jos palataan aikaisempaan, BAJO viiden vuoden päästä, huh, ei mitään odotuksia. Voi olla, että tehdään mainoksia, tai voi olla, että kyetään toimimaan täysin luovasti omilla ehdoilla. Ei tarvitsisi tehdä mitään, mikä ei innosta.
P: Kun mun työnantajat näkee tän haastattelun, ne luulee, että mua ei kiinnosta tehdä mainoksia?!
N: Siis ei, puhuin lähinnä taiteilijan unelmatilasta.
J: Siis varmasti kuka tahansa meistä olisi mielellään niin sairas äijä, että saa puhelimeen soiton jossa pyydetään tekemään The Weekndin uusinta musavideota, ilman, että nostaa sormeakaan.
R: Se olisi mahtavaa, että jengi haluaisi BAJO Helsingiltä videon, koska se on BAJO Helsinki.
J: Hyvä Repo (Rasmus), just tota me halutaan!
Unelmaprojekteja?
P: Voiceover -lyhäri.
*Naurua*
R: Joo.
N: Balmainin mainos, Kanyen videot…
P: Fashion filmejä!
J: Siis jos rehellisiä ollaan eihän tätä kollektiivia olisi kasattu, jos nää asiat ei
kiinnostaisi. Kaikki tekisi hommaa yksin liukuhihnatuotannolla ja laskuttaisi mahdollisimman paljon. Mutta ei se ole meidän tavoitteena.
Mitä ala teiltä vaatii?
N: No, number one: jos sulla ei ole pienintäkään skedetaustaa niin jää vaan kotiin.
*Naurua*
J: Se vaatii paljon, ei yksi skill riitä. Motivaatiota tehdä töitä, valmiutta luoda suhteita ja tutustua alan tekijöihin, taiteellista visiota…
N: Pitää olla silmää, ja sitä VOI harjoittaa.
J: En nää elokuvaajaa, jota ei kiinnostaisi oman duuninsa lisäksi esim. se, miltä valokuvat näyttää tai jopa miltä oma kämppä näyttää. Visuaalisuus näkyy muillakin osa-alueilla.
P: Toisaalta jos ei omaa mitään käytännön taitoja alaan liittyen, tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan se, että pelkät visiot ei riitä. Ensin opetellaan homma käytännössä, jotta kykenisi soveltamaan.
Mitä BAJO Helsingin tiimi tekee vapaalle päästyään?
J: Mitä rankempi viikko ja useampi prokkis, sitä ihanampaa on päästä perjantaina nollaamaan. Arjen unohtamista ei voita mikään. Itseasiassa, joka päivän jälkeen on hyvä nollata.
*Naurua*
J: Enkä meinaa millään alkoholistin kitkuilua.
”Tiimi ja Editorial käyvät välikeskustelun Helsingin viihteestä
ja soveliaista haastatteluaiheista.”
J: Siis ei me haluta antaa mitään 24/7 puvut päällä -kuvaa,
vaikka pidetäänkin ammattimaista linjaa. Me ollaan kuitenkin
kaikki alle kakskybäsiä ja hauskaa, rentoa porukkaa.
N: ”2017, junnut on tulosh.”
*Naurua*
J: Toi alkaa olla aika kuollut juttu.
P: 2017 ei ole heikoille tilaa.
BAJO Helsingin vahvuudet?
J: Isoin vahvuus on tietoisuus siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
N: Me ollaan kulttuurisesti tosi tietoisia.
J: Pyritään seuraaman, itseasiassa ei edes pyritä vaan SEURATAAN, alan sekä median toimintaa jatkuvasti
P: Ja tiimillä on hyvä kasa kontakteja, BAJO:n linkit Helsingissä ovat suoraan sanottuna erinomaiset.
J: Ei me turhaan pistetty sitä Helsinkiä BAJO:n nimeen. Täällä on tosi vahva kenttä.
N: Koko ala on meidän intohimo ja me ollaan nälkäsiä. Toisaalta me vielä opiskellaan, eikä hätiköidä minkään kanssa.
On torstai-ilta ja kello on 18:30. Haastatteluaika. Editorialin puhelimen näytölle ilmestyy viesti Mirolta: "Vittu mä oon niim huono suunnistaa. Verensokerit alhaalla, onks siel leipää?" Lindström on menossa illalla Eerikinkatu yhteentoista, eli entiseen Roskaan, vetämään DJ-settiä ystävänsä Stusterin kanssa. Haastattelu on tarkoitus tehdä alkupohjustuksen ansiosta pikaisesti, jottei kiire pääsisi yllättämään. Why Join The Navy -baarin ovi käy viisi minuuttia myöhemmin ja sisään astuu S -lippispäinen mies. Miro nyökkää tervehtiäkseen ja kääntyy suoraan tiskin taakse, palatakseen muutaman minuutin päästä teekannu mukanaan. Istuudutaan ja pistetään nauhuri (Appstoresta ladattu äänitin, jolle Miro pudistelee päätään) päälle.
Miro Lindström, joka tunnetaan paremmin nimellä Miro2500, aloitti musiikista vlogaamisen huhtikuussa 2016. Samoihin aikoihin hän ryhtyi tekemään kokeellista musiikkia artistinimellä Miro An B ja tarkkakorvainen onkin saattanut kuulla tuotantoa mm. Bassoradion taajuuksilta. Yhdeksän kuukautta, kymmenen tuhatta seuraajaa ja yli miljoona näyttökertaa myöhemmin Miro istuu rennosti juttelemassa taustastaan. Nyktilanne on sekoitus sitä kaikkea, mitä musiikin kanssa voi duunata: DJ-hommia, arvosteluita, vlogaamista, podcasteja ja haastatteluja artisteista, sekä sitä oman musiikin luomista. Lindströmin ensikosketukset musiikin kanssa vievät hänet pohtimaan viidennen luokan hevi-
vaihetta. ”Oli meillä bändikin ja ne pitkät letit, minä, Samu ja Stuster. Joissain treeneissä päätettiin, että ei tässä viitti nysvätä, duunataan joku biisi! Meitsin vanhasta Nokian “musiikkipuhelimesta” äänitys päälle, ja hommiin. Ei mitään hajua, mitä pitäis tehdä. Saatiin kasattua varmaan kokonaisuudessaan seitsemän minuutin mössö. Olihan sitä sit pakko julkaista hiittiä nettiin, ja
päädyttiin laittamaan koko paska MySpaceen. Kuumottelevat 20 kuuntelukertaa.” Hevi-aikoja seurasi Miron mukaan useamman vuoden tauko, ennen kuin musiikki alkoi taas toden teolla kiinnostamaan.
Editorial kyselee tuoreemmasta alkutaipaleesta. Miten on mahdollista, että Miro2500 on saanut niin hitosti näkyvyyttä alle vuodessa? Käy ilmi, ettei Lindström omaa linkkejä omasta takaa. Kaikki on täytynyt tehdä itse. ”Ei mulla ollut mitään hajua, kenelle sitä viestiä pitäisi laittaa. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun ryhdyin viime tammikuussa tekemään Miro An B -musiikkia. Bassoradiolla on ohjelma, Paska Sohva, joka soittaa kokeellista musiikkia ihan laidasta laitaa ja jonka takana ovat Mathias Foster, Ville Ylitervo ja Henri Pulkkinen (eli Paperi T). Kuuntelin ohjelmaa ihan sairaasti, metskasin kaikki podcastit SoundCloudista, googlasin jokaisen mainitun artistin ja sitä rataa. Kun omia, jollain tavalla järkeviä biisejä alkoi syntymään, laitoin Mathiakselle sähköpostia, että ”Moi, olen tämä ja tämä, teillä on hieno ohjelma, haluaisitteko soittaa mun musiikkia?” Enkä todellakaan siis noin suorasti, vaan lähdin tosi varovaisesti liik-
keelle. Sieltä tuli myöntävä vastaus, jonka jälkeen kyselin Mathiakselta kaikenlaista. Foster on mahtava tyyppi, älyttömän mukava ja oikeasti pisti aikaa mulle vastaamiseen. Ne ei ollut mitään yksittäisiä vastauksia, vaan oikeita sähköposteja joissa oli sisältöä ja jotka oli kirjoitettu hyvin. Varsinkin nyt kun on itse asemassa, missä jengi lähettää mulle paljon itse duunattuja musiikkiprokkiksia, niin osaa arvostaa Mathiasta ja sitä apua, mitä häneltä sain.”
Nykyään Lindströmin lähipiiri on tottunut jatkuviin projekteihin, mutta kokeellisen musiikin tekeminen mietitytti ainakin Miron isää, vanhan koulukunnan kitaristia, joka soitti itsekin nuorempana bändissä. ”Kyllä se ehdotti, että jos sitä fyrkkaa haluaa niin hae vaikka Prismaan duuniin. Mutta kyllä ne nyt fiilistelee, enkä usko, että kukaan ihmettelisi jos vaikka julkaisisin romaanin. Ei se ole itselleni siitä fyrkasta kiinni. Mielummin mä duunaan tätä mistä tienaan suhteellisesti vähemmän, kuin istuisin viis päivää viikossa siinä Prisman kassalla. Ei se raha ole kaikki kaikessa.”
Kaikille tuttujen saavutusten, kuten Blockfestin myöntämän Suomen johtava musiikki-vlogaaja -tittelin lisäksi Miro puhuu henkilökoh-
taisista tavoitteista; ”Helpottavaa on ainakin se, että hiffasi ettei tarvitse tehdä ainoastaan jotain tiettyä juttua, vaan oppi kanavoimaan sen luovuuden ja mielenkiinnon moneen asiaan. Sit yksi kovista saavutuksista oli se, että sain monta tuhatta ihmistä uskomaan itseeni. Vaikka sitä ei välttämättä huomaakaan, niin oon suht epävarma ihminen monissa asioissa. Noin monen tyypin kiinnostus ja vastakaiku sekä se, että osa heistä on ihmisiä joita itse ihailee, tuntuu hiton hyvältä. Siitä tuli fiilis, että okei, kai mä sit oon ihan ok.”
Mico Pellikka, Edicti, TosiLunni.
Haastattelu 18-vuotiaan artistin näkemyksistä liittyen Kallioon, lokaaleihin linkkeihin, inspiraatioon ja niihin tunnetiloihin, jotka sulkevat sanoitukset pois.
WRITER’S BLOCK?
Tapaamme Micon kanssa Ison-Roban Fafa’s:issa. Ilta on nuori ja edeltää Gloriassa pidettäviä Kolmen Suuren Bileitä. Mikä? KSB eli kolmen taidelukion kemut; ”kolaa saa bäkkäriltä”. Täältä se kaikki aina lähtee. Jokavuotinen tapahtuma kerää taidelukiot yhteen juhlimaan “omaa mahtavuuttaan”. Micolla on keikka KSB:tä varten kootun Kallio Rap Crew:n kanssa, jossa ovat Edictin lisäksi mukana mm. Aarnikotkat, Vanha Kettu & Fetus sekä B-Habit. Ravintolan ovi käy jatkuvasti. Sisään lappaa satunnaisia kalliolaisia ja sibisläisiä, jotka tulevat tankkaamaan iltaa varten. MUSHID häkeltyy Micon moikkailusta. Kaikki tuntuvat tuntevan kaikki.
On ymmärrettävää jos artistinimi, Edicti, ei soita jokaisen (Kallion ulkopuolella asuvan) kelloja. Herra edustaa tällä hetkellä UG-artistien lyyrisempää puolta, vaikka onkin esiintynyt jo Kutosella ja Semifinaalissa (sekä Pianomiehen syntymäpäivillä). Toisaalta nämäkin eventit liittyvät ehkä SEN porukan meininkeihin. Myös Spotifyn Aitoa suomiräppiä -lista huomioi Edictin singlen ”Kolmekymmentä”, ja tämä on Micon mukaan samalla tavalla hyvältä tuntuva tunnustus, kuin kokeneempien tekijöiden antama arvostus. Ja tätä on satanut.
Keskustelemme Edictin kappaleiden sisällöstä sekä siitä, miten sanoitusten työstäminen etenee. Vuosi 2016 päättyi writer’s blockilla, mikä vei Micon tarkastelemaan räpin genreä kokonaisvaltaisemmin. Onnellisuuden ja ilon täyttämä loppusyksy ei antanut aihetta kirjoittamiselle, sillä Micon mukaan ”Onni ja ilo eivät toimi käsi kädessä. Moninaiset, surun sävyttämät tunteet johtavat kirjoittamiseen, mikä auttaa fiilisten työstämistä. Kun tunnetta joutuu toistamaan ja pyörittämään omassa päässään, sen saa käsiteltyä ja kirjoittaminen toimii omalla tavallaan parantumiprosessina.” Writer’s block johti muiden inspiraation lähteiden hyödyntämiseen. ”Taide, visuaalit sekä muut artistit ja musiikki antavat omille kappaleille värejä.” Sisällöllisesti Edictin musiikki on hankalahkoa. Mico mainitsee itsekin, että jos sanoituksista haluaa oikeasti ottaa selvää, vaatii se kärsivällisyyttä. Lauseita joutuu kääntelemään ympäri jotta niiden merkitykset selkenevät. Tästä huolimatta yhä useampi henkilö saattaa löytää itsensä Micon sanoituksista, mikä on artistin taustalla oleva agenda; antaa samaistumispintaa.
Kappaleiden sisältöä rikastuttaa tunteiden ja kokemusten lisäksi myös muiden artistien tuotanto. Edicti mainitsee lähipiiristään Fetuksen ja Betonipossun, joiden tekemisiä ja intohimoja Mico on saanut seurata läheltä. Sisällölliseti suurimpina inspiraation lähteitä ovat Ikonico, Leo-J aka Tohtori Olemus (jonka tyylit ovat kuulemma niin mystisiä, ettei niistä ota aina selvää) sekä Paperi T. Vitsailemme runokirjan tekemisestä, mutta Micolla sellaisen teko onkin ollut kauemman aikaa harkinnassa. Vuonna 2017 Edictiltä saadaan odottaa useiden keikkojen lisäksi kokopitkää albumia. Uudenvuodenlupauksia ei olla tehty, mutta uudenvuoden tavoitteet ovat sitäkin tärkeämpiä. Levy kasaan ja ulos, mutta entä sitten? Festarikesä 2017, TosiLunni x Flyer? Ehkä, next gen on tulossa.
P.S Eevil Stöölle: jos haluat viisi, Ghetto Tyyleihin jäänyttä lätsääsi takaisin, ota Micoon yhteyttä
turnnoffyourmind
areudirty
gummygunk
janainaart
theartofmadeline