Hyvät kuolevaiset lukijani,
käsittelen seuraavaksi eräistä sumuista aamua ajalta, kun vasta aloin huomata ihmisrodun groteskin tavan kohdella omiaan tekosyyllä, jota kutsutaan termillä "asiakaspalvelu".
En ollut nähnyt sellaista henkistä väkivaltaa sitten orjuuden, sillä olin pysynyt poissa kentältä. Minut oli määrätty Helvetin piireihin ja viihdyin jälkityössä, en suinkaan täällä maan kamaralla muiden viikatemiesten riveissä.
Palaan myöhemmin kertomuksissa kokemuksiini myös itse Helvetin sisällä. Painotan, että seuraavaksi kuvailtu kohtaaminen kassalla oli brutaalein tähän mennessä, joten toivon etteivät herkimmät lue tätä laisinkaan suojellakseen vielä kaunista ja kovin särkyvää mieltään.
Pyydän myöskin kärsivällisyyttä niiltä, jotka haluavat sen sijaan kuulla groteskeimmat asiat mahdollisimman alussa. Tämän kyseisen työtapauksen joudun pohjustamaan hartaasti, jotta ymmärrätte lopputuloksen tarpeellisuuden. T: Kuolema
En ollut valmis avaamaan asiakkaille ovia, sillä niin moni asia oli vielä tekemättä. Mutta säännöt olivat säännöt. Minua odotti vielä valtava kasa vastapainettuja lehtiä, jotka olisi pitänyt saada esille. Poriseva kahvi, jonka olisi hyvä olla pian valmis, kun ensimmäinen aalto raksamiehiä saapuisi. Minua odotti myös kasa töitä, joita iltavuoro ei ollut saanut tehtyä yllättäviltä kiireiltään, joita huoltoasemamme kohtasi yhä useammin.
Oven kello kilisi. Tämä oli minulle jo 126. aamu, kun hän saapui ensimmäisenä tarkistamaan uhkapeliensä tuloksia. Vanha parrakas herra, joka oli käynyt meillä kuulemma vuosikausia. Painotan, joka aamu tasan klo 7:00, sen sijaan, että nukkuisi, joisi aamukahvia tai rakentaisi vaikkapa pienoismalleja omaksi ilokseen. Keksin tuhansia mukavempiakin asioita, mitä eläkeläinen voisi tehdä kello seitsemän aamulla.
Toki, ei ajankohdassa olisi mitään väärää, jos mies vain ojentaisi vaikkapa lottokupongin ja lähtisi samantien. Mutta sen sijaan hän vaati kymmenien eri otteluiden yksittäisi tuloksia tulostettavan sellaiselta koneelta, jota ei oltu suunniteltu kyseiseen tehtävään. Tästä syystä tulokset oli etsittävä järjestelmästä manuaalisesti.
Tekniikkaamme ei oltu suunniteltu siihen siksi, että pelaajat etsivät omatoimisesti tulokset esimerkiksi teksti-tv:ltä tai muuten pelasivat vain muutamaa kohdetta kerrallaan. Kymmenien ja taas kymmenien yksittäisten otteluiden erittely satojen numeroiden keskeltä oli hidasta ja vei kohtuuttoman paljon aikaa määrätyistä aamun työtehtävistä.
Myöhemmin päivällä mies toisti saman tuomalla valtavan nivaskan uusia kuponkeja, jotka piti syöttää koneen läpi, jotta ne ovat jälleen mukana päivän peleissä. Tämä toistui päivittäin ja viikoittain, oli jonoa ovelle tahi ei. Hän ei välittänyt muiden asiakkaiden tunteista, kiireistä ja vielä vähemmän asiakaspalvelijoiden sellaisista.
Mikä pahinta, tulostimemme oli mallia, joka ei tulisi kestämään enää pitkään hänen kuponkiensa aiheuttamaan kuormitusta. Tämän lisäksi olimme saaneet koko vuodeksi käyttöömme viallisia paperirullia, jotka olivat lievästi vinoja. Ne eivät haitanneet muiden pelaajien kohdalla, tai muuten arkeamme, mutta tämänkaltaisen kuormituksen alla vika aiheutti ongelmia helpommin. Usein olikin sitten herran takana jonoa tuplasti, kun hänen pelinsä eivät menneet läpi ja tulostin tilttasi sanoen "Paperitukos, olkaa hyvät ja vaihtakaa rulla tai peruuttakaan toiminto". Ennen minua oli monta myyjää lopettanut pelkästään hänen takiaan.
Useampi henkilö oli jo ehdottanut internetissä pelaamista, sillä kuten näette, vanhuksen vaatimukset kuormittivat huoltoasemaamme suhteettoman paljon. Eräs meistä oli vakavissaan tarjoutunut ostamaan herralle tietokoneen, jotta hän siirtyisi pelaamaan kotipuoleen. Kun hänelle ehdotti teksti-tv:n käyttöä tai internetiä, hän aina vastasi ettei omista sellaisia, eikä tule omistamaan.
"Näin olen aina tehnyt ja tulen tekemään." Vanhus ei suostunut hyväksymään, ettei se tule olemaan muuttuvassa maailmassa mahdollista. Mutta itsekkäästi hän palasi jokainen aamu, vastoin tahtoamme. Joten tänä aamuna mainostin hänelle, että pidän asemamme huomenna vappuaattona poikkeuksellisesti auki ja heti klo 7:00, ihan hänen kaltaisiaan varten. Pyysin, että hän toisi mukanaan samalla kertaa myös uudet pelikupongit, sillä emme olisi auki kuitenkaan niin pitkään, että hän saisi niitä enää iltapäivästä pelattua. Hän nappasi syötin.
Aamulla suljin oven hänen takanaan, liikkeemme oli pimeä. Hän ei ehtinyt päästää äännähdystäkään kun vein häneltä tajun, olinhan ammattilainen. Tällä kertaa halusin olla tarkka, antaisin hänelle hänen tuloksensa ja pelaisin hänen kuponkinsa mukisematta. Tällä kertaa paperirulla ei olisi vino.
Irrotin hänestä huolellisesti ihoa pitkulaisena palasena niiden mittojen mukaan, joita tulosteet tarvitsivat ja puhdistin sen. Verinen lammikko levisi aseman lattialle, mutta se ei olisi enää huomenna siinä kun avaamme uudelleen. Valvontakamerat eivät olleet päällä, eikä Kuolema muutenkaan kuvamateriaalissa näkyisi, kas kuin eivät olleet sitä vielä toimistolla huomanneet. Erään kerran kun materiaalia oli tutkittu varkauden takia, kuvasta puuttumattomuuteni kuitattiin nykivän kuvan virheenä.
Avasin järjestelmästä yksitellen päivän tulokset, niitä oli tällä kertaa 33 kappaletta. Poistin vinon rullan ja irrotin sen pahvisen ytimen. Rullasin miehen ihoa sen ympärille - lopputulos sujahti koneeseen täydellisesti. Kone painoi mustetta ihoon. "Kreikka - Suomi 5 - 0, kerroin 55.3", "Makedonia - Italia 1 - 1, kerroin 85,2." loksutti tulostin kiltisti. Jokaisen yksittäisen tuloksen jälkeen kone leikkasi sen irti rullasta omaksi palakseen. Silloin siitä ei kuulunut perinteistä napsahdusta, kun paperi katkeaa ja tulostin siirtää rullaa eteenpäin. Nyt jälki oli pehmeämpää. Hiljaista.
Tein saman itse pelikupongeille. Kirjasin myös mahdolliset voitot siirtymään hänen henkilökohtaisella tililleen. Ihoon piirtyi, kuinka Suomi voittaa Saksan seuraavaksi 8 - 0. Ranska Venäjän 3 - 5. Näillä tuloksilla kertoimet olisivat isoja ja voitot sen myötä suuria.
Mies tuli tajuihinsa ja alkoi voihkia kivusta. Hänestä puuttui pitkiä suikaleita ihoa. Tulostimeni päästi vihdoin epämääräisen äänen - ihorullasta oli irronnut hiljalleen kudosta ja tukkinut koneen. "Paperitukos, olkaa hyvä ja vaihtakaa rulla tai peruuttakaa toiminto."
Laskin jo tulostuneet ottelut hänen vierelleen ja pahoittelin kuinka kuten ennenkin, koneemme ei kestänyt hänen kuormittavuuttaan ja tässä olivat onnistuneet kappaleet. Mies kuuli minut, en välittänyt uskoiko hän minua vieläkään.
Päästin hänet pois tästä maailmasta ja viestitin eteenpäin pyynnön, että jälkityön tiimi siirtäisi hänet siihen Helvetin Piiriin, joka oli tarkoitettu uhkapelureille.
Suomi voitti Saksan 8 - 0 ja Ranska Venäjän 3 - 5. Hänen sukulaisensa eivät olleet pahoillaan, että perivät hänen pelitilinsä sisällön kuukautta myöhemmin.
