Vientiane today
Nettiyhteys on täällä (yritettyäni parikin tuntia) sen verran rajoitettu, että teksti ensin, sitten koitan saada kuvat mukaan.
Se tunne kun ilta on jo tullut Vientianen kaupunkiin, neljänneskuu möllöttää lähes selällään taivaalla ja juuri suihkunraikkaana lähtee kävelemään kohti illallisravintolaa. Ja hiki pukkaa silmäluomiin. Siinä on niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa kaukana kotoa. Hikitippa pyrkii kirveltämään silmään… Työtaakka on - ainakin ollut - sen verran käsiteltävissä oleva, että tämä toistaiseksi viimeinen reissu näille kulmille on ollut jolteensakin miellyttävä. Poimin vielä ehtiessäni muistoihini Vientianen parhaat palat, joista auringonlaskun Mekong on varmasti parhaita, siksi jopa kaksi kuvaa. Mekong ei muuten ole niin korkealla kuin rankkasadeuutiset olivat antaneet ymmärtää. Tässä pääkaupungin liepeillä ei olla, ainakaan nyt, lähelläkään kriittistä. Sadekausi loppui kuulemms viime viikolla (? Ai seinään vai?) ja nyt sateet ovat mukavasti tulleet öisin. Jos ei öiseen ukkoseen muuten herää, niin lopulta silloin, kun on tuskanhiki nukkuessa. Ilmastointi kun katkeaa sähkökatkon myötä. Nopeasti oppii nukkumaan ilmastoinnin kaukosäädin yöpöydällä. Kuvissa vihreä juoma on teetä, jota tarjoillaan kollegan teetuvassa uposenuudessa Vientiane Centerissä. Ja Rintintin löytyy paikallisesta oluttuvasta, joka tarjoilee erinomaista valikoimaa belgialaisia oluita. Suosittelen. Ja kartta on sinnepäin tarkka, löytyy lounaskuppila Citystä.