tapasin sinut kun kesän alusta oli kulunut enemmän kuin kaksi päivää
söin jäätelöä ja tulit siihen,
kehuit kukallista mekkoani jonka mummi oli verhokankaasta ommellut
ja minä kysyin sinua antikvariaattiin kanssani
ostit sieltä minulle runokirjan
minä sinulle viisikymmentä vuotta vanhan postimerkkikokoelman
kun tapaamisestamme oli kulunut kaksi viikkoa
sinä soitit
kutsuit kahville
asuntosi ylimmässä kerroksessa oli koristeltu kasveilla ja
räsymatoilla
mutta me joimmekin teetä viinilaseista
sinun pienellä parvekkeellasi
ja katselimme kallion kirkon taakse laskevaa aurinkoa
kun tapaamisestamme oli kulunut kolme viikkoa
minä pyysin sinut ulos
kiertelimme museoita ja nauroimme ääneen mainostenjakajalle
ja sinä otit minusta valokuvia jotka ripustit seinällesi
ja suutelin punaisia huuliasi niin
että sen jälkeen koko naamani oli punainen
kun tapaamisestamme oli kulunut neljä viikkoa
minä yövyin luonasi viikon
unettomia öitä ja
huulipunan jälkiä
poskissani, kaulallani
ja riisuit minut
ja yö oli pitkä ja niin kaunis
kun tapaamisestamme oli kulunut viisi viikkoa
sinä veit minut hakaniemen rantaan
ja ostit torilta ruusun
minä sinulle auringonkukan
ja istuimme auringon laskiessa
kultaisena horisonttiin
ja vaihdoimme kultaisia suudelmia
kun tapaamisestamme oli kulunut kuusi viikkoa
kävelimme esplanadilla ja ostimme toisillemme jäätelöt
joista toisen söi lokki
mutta toisen jaoimme
kauppatorin
kolera-altaan
reunalla istuen
kun odotimme suomenlinnan lauttaa
ja sinä sanoit että pian loppuu kesä
kun tapaamisestamme oli kulunut seitsemän viikkoa
minäkin tajusin sen
että pian loppuu kesä, pian loppuu me
ja annoit minulle huulipunasi
ja kotiosoitteesi
ja sanoit että sinne voit lähettää
kyyneleet ja punaiset suudelmat
ja valvoimme pitkälle yöhön
kaivopuistossa
seuranamme viinipullo ja puoliksi poltetut tupakat
kun tapaamisestamme oli kulunut kahdeksan viikkoa
minä maalasin huuleni sinun huulipunallasi
se maistuu sinulta
ja saatoit minut rautatieasemalle
söimme burgerkingissä ranskalaiset
ja junaan astuessani kysyin
loppuuko tämä nyt tähän
sanoit, ei
ja sitten junani oli jo matkalla lappeenrantaan
kun tapaamisestamme oli kulunut yhdeksän viikkoa
sinä kirjoitit minulle
kuoressa oli lempi teetäsi
ja viinilasin kuva jonka olit ottanut filmikamerallasi
ja minä lähetin takaisin kymmenen sivun mittaisen
kirjeen
ja sen loppuun painoin jäljen punaisista huulistani
mutta niin kamalasti sinua kaipaan
että pelkkä loppukesän tuoksu tuo mieleeni sinut
kätesi jotka kietoutuivat ympärilleni
kun istuimme helsingin yllä, yötaivaan alla
ja huuliasi jotka niin taitavasti
vangitsivat omani