Ammatillinen suuntautuminen
Lahjakkuus ja ominaisuudet
Hyvä kuvaaja omaa luovaa ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja nopeaa päätöksentekoa. Hänellä on kyky hahmottaa maailma 3-ulotteisesti ja tuoda se mukaan kuvaukseen. Hän ymmärtää elokuvan rytmistä ja sen vaikutuksesta elokuvan katsomiseen ja tulkintaan. Draamantaju ja tietty herkkyys sekä havainnoiva luonne tukevat hyvän kuvaajan työtä. Hyvälle kuvaajalle ominaisia piirteitä ovat muun muassa tinkimättömyys, joustavuus ja ryhmätyökyky. Johtajana toimiminen on tärkeää, jos haluaa toimia pääkuvaajana ja olla vastuussa monesta eri osa-alueesta.
Taiteellisen näkemyksen lisäksi kuvaajalla on hyvä olla myös teknistä osaamista. Hän seuraa aikaansa ja teknologian kehittymistä, ei ainoastaan kameroiden tai valojen, vaan laajasti kaiken muunkin tekniikan ympärillä ja osaa soveltaa ja käyttää tietämystään työssään. Tärkeintä on mielestäni halu oppia uutta ja kehittää itseään niin teknisesti, taiteellisesti kuin persoonana. Kokeilunhalu, uteliaisuus ja uutta luova mieli ovat eteenpäin vieviä piirteitä hyvässä kuvaajassa.
Mielestäni nämä kaksi eri osa-aluetta, tekniikka ja taide, tukevat toisiaan. Kun kuvaaja hallitsee tekniikan hän myös hallitsee sen tuomat luovuutta edistävät ja rajoittavat mahdollisuudet kuvauksessa. Mielestäni kuvaajan on hyvä tuntea tekniikan ja taiteen historiaa, mutta samalla olla läsnä nykyhetkessä ja ehkäpä askel edellä tulevaisuudessa. Hyvä kuvaaja tuntee perinteisen kuvauksen säännöt, mutta osaa rikkoa niitä oikein ja tarkoituksenmukaisesti.
Erityisen tärkeää elokuvan lopputuloksen kannalta on suhde ohjaajaan. Sanotaan, että on tärkeää jakaa sama visio ohjaajan kanssa, mutta mielestäni se ei riitä. Ohjaajan ja kuvaajan on oikeasti hyvä tuntea toisensa. Tuntemisesta syntyy luottamus ja luottamuksesta työn tekemisen helppous. Siksi ohjaajat helposti haluavat työskennellä saman kuvaajan kanssa tuotannosta toiseen. Sama pätee tietenkin koko työryhmään, mitä paremmin sen jäsenet tuntevat toisensa sen helpompaa työnteko on, sillä kommunikaatio, mikä on kaiken lähtökohta, helpottuu.
Varmasti moni valmistunut tai juuri valmistumassa oleva opiskelija hyötyy kaikista eniten niistä suhteista työmarkkinoilla, joita on koulun kautta tehdyn harjoittelun avulla solminut. Kuten monilla muillakin aloilla nykyään, sosiaaliset taidot ja verkostoituminen edesauttavat työllistymistä.
Kuvaus- ja valaisutehtävistä kiinnostuneet voivat työllistyö freelancereiksi. Työ on keikkaluontoista ja saattaa olla ajoittain kiireistä tai ajoittain työtä ei ole laisinkaan. Työn määrä riippuu monestakin seikasta, mutta ennen kaikkea oma aktiivisuus ja verkostot auttavat pysymään työelämässä kiinni. Tällaisia keikkatöitä tarjoavat monet elokuva ja tv-tuotannot. Työtehtävinä voivat olla esimerkiksi kamera- tai valo-assistenttin hommat tai mikä tahansa avustava työ tuotannossa. Vastuullisempiin tehtäviin edetään usein vähitellen kokemuksen ja ammattitaidon karttuessa.
Yrittäjänä toimiminen on alalla yleistä. Osa valmistuneista perustaa omia tuotantoyhtiöitä, joihin sitten toinen osa valmistuneista työllistyy. Pienemmissä, itsenäisissä tuotantoyhtiöissä työtehtävät voivat olla jo vaativampia ja sisältää huomattavasti enemmän vastuuta.
Millä perusteella opinnot kiinnostavat minua?
Kuvaus on aina kiinnostanut minua, se alkoi jo pienestä. Isäni on harrastanut luontokuvausta yli neljäkymmentä vuotta ja on siis kuin ammattilainen. Kiinnostus kuvaamista kohtaan on osaksi tullut siis perintönä. Kun olin lapsi kuvasimme sisarusteni kanssa kaikkea mahdollista sketseistä elokuviin ja lomamatkadokumentteihin. Muistan, että synttäreillänikin yksi ohjelmanumero oli kuvata lyhytelokuva. Paras voitti palkinnon. Myöhemmin kuvaus muuttui enemmän dokumennoinniksi, kun perustimme yläasteiässä bändin ja keikkareissut sekä studiopäivät tallentuivat nauhalle.
Kuvaus ja kuvavalaisu kiinnostavat minua erityisesti siksi, että koen niiden olevan minun juttuni ja kutsumukseni, myös sen kannalta, että minulla on vielä paljon kehitettävää ja opittavaa. Erityisesti kaipaan rutiinia tekemiseen sekä tekniikan syvempää tuntemusta.
Valaisijana olen toiminut muutamissa tuotannoissa ennen opiskelujen aloittamista Tampereen ammattikorkeakoulussa. Toivoisin kuitenkin lisää kokemusta ja tietoa sekä teknisestä että taiteellisesta valaisusta sekä sähköopista.
Olen usein miettinyt ohjaamista ja sitä olisiko minusta siihen. Olen toki sitä hieman kokeillutkin pienissä projekteissa. Ohjaamisesta tahtoisin oppia sen olennaisen: kuinka ohjata jokaista työryhmän jäsentä työssään; kuinka toimia johtajana mahdollisimman hyvin.
Vahvuuteni ja heikkouteni opintojen suhteen
Vahvuuksiani opiskelussa ovat nöyryys, motivaatio, ahkeruus ja oma-aloitteisuus. Tahdon ennen kaikkea kuunnella mitä minua viisaammilla on opetettavana. Päteminen ei ole minun juttuni, enkä juurikaan tiedä mistä edes pätisin. Motivaatioita tietenkin löytyy ja halua kehittää itseäni kuvaajana, valaisijana, ohjaajana, johtajana ja ihmisenä.
Omistaudun helposti työlle ja opiskelulle ja tahdon tehdä parhaani. Koen huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä tai hoitamattomista asioista ja siksi hoidan sen minkä olen luvannut.
Heikkouksistani eniten mietityttää ajanhallinta ja keskittyminen. Saatan haalia itselleni liikaa projekteja opiskelujen oheen, usein pieniä koulun ulkopuolisia töitä. Lisäksi soitan bändissä ja keikkailemme ja harjoittelemme ainakin tällä hetkellä aktiivisesti. Viime lukuvuosi oli kausittain kiireistä, mutta välillä myös väljempää. Jos siis ymmärrän hyvissä ajoin harkita otanko jonkun työn vastaan vai en opinnot tuskin kärsivät siitä.
Oma keskittyminen on välillä hankalaa. Joskus saattaa mennä paljonkin aikaa ennen kuin työn tekemisen flow iskee. Laiskuuden voittaminen on haaste, mutta mahdollista, enhän nyt olisi tässäkään. Toisaalta on paradoksaalista, että
Päällimmäisenä vahvuutena on innokkuus alaa ja oppimista kohtaan. Olen huomannut, että halukkuus uuden oppimiseen on viime vuosina muuttunut radikaalisti, jos vertaa esimerkiksi lukioaikoihin. Se johtunee varmasti siitä, että koen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Herätyskello on syksyllä 2012 valmistunut fiktiivinen lyhytelokuva ja osa työprosessien hallinta kurssia. Minuutin mittainen elokuva on toteutettu kaikilta osin itsenäisenä projektina.
On yö ja torakka kulkee pitkin asunnon lattiaa. Torakka näkee jonkun liikkuvan sängyssä. Se lähtee kohti sänkyä. Aamulla torakka on ilmestynyt sängyn vieressä olevalle yöpöydälle. Se alkaa sihistä. Nukkuva henkilö herää sihinään ja laittaa sen “pois päältä” silittämällä torakkaa.
Kuvauksissa etenin ns. kronologisessa järjestyksessä. Alkuperäiseen ideaan kuului myös keittiökohtaus, jonka oli tarkoitus olla elokuvan alussa. Leikkausvaiheessa se kuitenkin jäi pois, sillä se tuntui irralliselta. Aloitin kuvaamisen siis keittiöstä ja etenin kohti makuuhuonetta. Kuvausten jälkeen äänitin tausta- ja tehosteääniä. Jälkituotannossa ideaan tapahtui joitakin muutoksia. Vasta kun keksin nimen elokuvalle, kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen ja osasin karsia turhat kohdat pois kokonaisuudesta.
Kupla on mainosmainen lyhytelokuva ja osa kevään 2013 fiktioprojektia. Toimin vajaa kolmeminuuttisessa elokuvassa kuvaajana.
Poika saapuu kotiin koulusta luurit korvillaan. Keittiössä häntä vastassa ovat iloiset vanhemmat. Poika näyttää koettaan vanhemmilleen ja he ovat ylpeitä poikansa menestyksestä. Poika menee huoneeseensa ja alkaa pelata peliä. Maailma muuttuu realistiseksi kun poika irrottaa kuulokkeensa musiikkisoittimesta ja liittää ne pelikonsoliin. Keittiöstä kuuluu riitelyä. Pojan äidillä on mustelmia kasvoissa ja vanhemmat huutavat toisilleen. Poika on uppoutuneena omaan maailmaansa pimeässä ja sotkuisessa huoneessaan. Loppuun ilmestyy teksti: ”Älä jätä lastasi mielikuvituksen varaan.”
Projekti alkoi 8.1.2013 ensimmäisellä tuotantopalaverilla ja kesti 24.4.2013 asti, jolloin elokuva sai ensi-iltansa. Esituotanto kesti 8.1.-7.3.2013, kuvaukset 8.-9.3.2013 ja jälkituotanto 11.3.-24.4.2013
Toimin elokuvassa kuvaajana. Työtehtäviini kuului muun muassa kuvalistan ja kuvakäsikirjoituksen suunnittelu ja tekeminen, itse kameran operointi sekä kaluston valitseminen. Mietimme yhdessä ohjaaja Riku Niemisen kanssa kuinka hoidamme haastavat kuvat ja miten saamme kahden eri maailman, mielikuvituksen ja todellisuuden, erottumaan toisistaan. Neuvoin myös valaisua ja lavastusta siinä, mikä toimi tai ei toiminut kuvassa.
MAKING OF KUPLA -DOKUMENTTI
Making of Kupla -dokumentti on noin kymmenminuuttinen dokumentointi Kupla lyhytelokuvan teosta. Se valmistui osana fiktioprojektia keväällä 2013. Toimin projektissa kuvaajana ja leikkaajana.
Making of Kupla sisältää dokumenttimateriaalia fiktioprojektimme esituotannosta, kuvauksista sekä jälkituotannosta. Lisäksi joukossa on myös lyhyitä tekijöiden ja näyttelijöiden haastatteluja.
Dokumentointi alkoi heti tammi- helmikuun vaihteessa, kun saimme päätettyä roolit jokaiselle ryhmän jäsenelle fiktioprojektissa. Dokumentin leikkausvaihe alkoi melkein heti Kuplan kuvausten jälkeen eli 18.3. Leikkauksen edetessä kuvasimme myös jälkitöiden etenemistä sekä haastattelimme projektin tekijöitä. Dokumentti valmistui ajallaan eli 11.4.
Making of -dokumentin tekoon osallistuivat itseni lisäksi Jesse Braun ja Samuel Grönholm. Oma tehtäväni oli kuvaus-, leikkaus- ja äänityöt. Erityisesti keskityin kuitenkin leikkaamiseen. Jesse oli siirtänyt materiaalit valmiiksi kovalevylle ja minä ja Samuel katsoimme materiaalit läpi nimeten samalla videopätkät. Raakaleikkasin dokumentin lähes kokonaan ja synkkasin äänen kuvaan haastatteluosuuksissa. Lisäsin myös musiikkia montaasiosioihin. Kuvasin jälkituotannossa ääni- ja leikkaustöitä sekä haastatteluja ja kommentteja projektin tekijöiltä. Siirsin materiaalit koneelle ja konvertoin ne oikeaan muotoon ennen leikkausohjelmaan lisäämistä. Lopuksi lisäsimme tekstit niin alkuun, loppuun kuin keskiosiin.
Ovimestari on työprosessienhallinta kurssilla syksyllä 2012 valmistunut harjoitustyö. Toimin projektissa monessa eri tehtävässä: leikkaajana, käsikirjoittajana, kuvaussihteerinä ja tuottajana.
Uutisreportaasimainen dokumentti fiktiivisestä ovimestarin ammatista. Alussa toimittaja esittelee jutun ja haastattelee Heikki Hovia, joka toimii kyseisen ammatin harjoittajana. Haastattelija pääsee haastattelemaan lyhyesti myös Heikin työnantajaa. Toimittaja päättää reportaasin loppupäätelmään ja esittelee ensi viikon aiheen.
Aikataulu harjoitustyöhön oli melko tiukka. Suunnitteluun oli varattu kolme päivää, kuvauksiin päivä ja jälkitöihin kaksi päivää.
Ryhmäämme kuului yhteensä neljä jäsentä. Harjoitustehtävä oli yksi ensimmäisistä, joten työtehtävät eivät olleet täysin lukkoon lyötyjä. Aiheena meillä oli valittavina joko ”työnsä äärellä” tai ”paikan äärellä” otsikot. Ideoinnissa mieleeni tuli jokin hauska ja tarkoitukseton ammatti, mikä ei olisi oikeasti olemassa. Sen pohjalta lähdimme ideoimaan erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme ovimestarin ammattiin ja teimme lopullisen käsikirjoituksen. Eniten työtä itselleni teetti leikkaaminen. Toimin kuitenkin myös tuottajana, käsikirjoittajana sekä kuvaussihteerinä. Tällä kertaa en toiminut kameran takana vaan huolehdin muilta osin siitä, miltä kuva näyttää. Hoidin näyttelijän Heikin rooliin sekä kuvauspaikan haastattelua varten. Huolehdin osittain myös rekvisiitasta ja valaisusta, siitä vähästä mitä tarvitsimme ja saimme käyttää.
Lahjakkuus ja ominaisuudet
Käsikirjoittaja tavoittelee emotionaalista yhteyttä katsojaan. Hänen ainoa jumalansa on katsojan kokemus.
Hyvä käsikirjoittaja omaa ennen kaikkea hyvää havainnointikykyä ympäröivästä maailmasta. Hän hahmottaa millainen todellisuus on, mutta osaa myös muokata sitä. Hyvä itsetunto ja itsetuntemus auttavat tässä asiassa paljon. Käsikirjoittaja osaa toimia ryhmässä ja sosiaaliset taidot ovat hanskassa, monet elokuva- ja televisio-käsikirjoitukset kun ovat ryhmätyötä.
Kirjoittaminen vaatii tietenkin luovuutta. Ideointikyky, erilaiset työskentelymenetelmät, heittäytyminen, tiedonhankinta, mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat tärkeitä piirteitä käsikirjoittajassa. Ammatti vaatii kärsivällisyyttä, itsekuria ja hyvää ajankäyttöä. Käsikirjoittajan on hyvä osata myydä ammattitaitoaan ja itseään oikealla tavalla, mutta vaalia oikeuksiaan ja oikeuksista maksettavia hintoja.
Hyvä käsikirjoittaja on monipuolinen kirjoittaja ja hallitsee erilaiset kirjoittamisen muodot. Pelkkien elokuvien ja television käsikirjoittaminen ei välttämättä riitä varsinkaan Suomessa. Monipuolisuutta katsotaan myös hyvällä työmaailmassa. Muita mahdollisia kirjoitustöitä käsikirjoittajalle ovat esimerkiksi romaanit, novellit, runot ja sanoitukset, näytelmät, kuunnelmat, esseet, lehtijutut ja tietotekstit.
Usein valmistunut tai juuri valmistumassa oleva opiskelija työllistyy media-alalla ensimmäiseksi avustaviin tehtäviin. Työllistyminen ja tehtävän haasteellisuus riippuvat tietenkin myös suhteista sekä osaamistasosta. Käsikirjoitustehtäviin työllistyminen on tällä hetkellä melko haastavaa ja vaatii paljon tahtoa, tekemistä ja kenties onneakin.
Elokuvien käsikirjoituksiin on mahdollista saada apurahaa, mikä helpottaa käsikirjoittajan työtä ja elämistä. Muita mahdollisia työllistymismuotoja ovat fiktio- ja reality tv-sarjojen käsikirjoittaminen. Käsikirjoittaja voi toimia myös dramaturgina tai opettajana.
Yleisesti televisio tarjoaa enemmän työmahdollisuuksia kuin elokuva-ala, varsinkin juuri valmistuneelle. Sanotaan, että opiskelijan on hyvä päästä kirjoittamaan jotakin tv-sarjaa. Tällöin hän saa rutiinia ja varmuutta kirjoittamiseen.
Millä perusteella opinnot kiinnostavat minua?
Kiinnostukseni käsikirjoitusopintoja kohtaan heräsi viime syksynä. Ideointikurssi oli erittäin mielenkiintoinen kuten myös fiktion käsikirjoittaminen. Haluaisin kehittää itseäni ja löytää oman identiteettini kirjoittajana. Oman tyylin löytäminen ja sen hiominen on mielestäni myös tärkeä asia, minkä tahtoisin oppia.
Mielestäni käsikirjoittaminen kaipaisi Suomessa tällä hetkellä kehitystä ylöspäin. En tiedä onko minusta siihen, mutta tahtoisin kovasti olla yksi niistä, jotka ainakin yrittävät. Ennen kaikkea tahdon olla vaikuttamassa sisältöön ja siihen, että katsojat vaikuttuvat näkemästään. Minulle kirjoittamisen syyksi ei riitä se, että lopputulos kiinnostaa ihmisiä. Haluan, että se puhuttelee ja koskettaa.
Pidän kirjoittamisesta siksi, että se voi olla hyvinkin monipuolista. Sosiaalisuutta siinä tietenkin tarvitaan, mutta välillä voi kirjoittaa itsenäisesti, välillä ideoida ryhmässä. Tarinoiden ja kirjoitusten jakaminen sekä narratiivisuus ovat kiehtovia, mutta haastavia asioita, joita tahtoisin pohtia enemmänkin.
Vahvuuteni ja heikkouteni opintojen suhteen
Vahvuuksia opintojen suhteen ovat halu kehittyä kirjoittajana, motivaatio, ahkeruus ja omistautuminen. Halu kehittyä on yksi tärkeimmistä ja se liittyy myös laajemmin itseeni ja persoonaani. Motivaatiota minusta löytyy ja olen mielestäni ahkera ja oma-alotteinen, vaikkei sitä aina edes vaadittaisi. Omistaudun helposti työlle ja opiskelulle ja tahdon tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla loppuun asti.
Heikkouksista päällimmäisenä nousee sana ei. Ein sanominen vaatii joskus selkärankaa ja tilanteentajua, varsinkin jos projekteja ja muuta tekemistä on jo valmiiksi liikaa. Siihen liittyy myös ajanhallinta. Tilanteesta toki riippuen itseni ”käynnistäminen” saattaa viedä aikaa. Joskus olen hidas tekemään asioita ja flow:n löytäminen on hankalaa. Keskittymiskyvyn parantaminen ei olisi pahitteeksi ajoittain.
Olen luonteeltani melko lyhytsanainen ja olen huomannut sen vaikuttavan myös kirjoitusteni pituuteen. Koen ajoittain etten ole tarpeeksi hyvä sen ominaisuuden takia. Ideointi- ja käsikirjoituskursseilla koin kuitenkin monia onnistumisen tunteita. Ne auttoivat jatkamaan ja innostivat kehittämään käsikirjoittajan taitojani.
Nämä työnäytteet syntyivät käsikirjoituskurssilla. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä vitsi, kertoa se luokan edessä ja adaptoida se käsikirjoitusversioon. Toinen tehtävä oli kirjoittaa haiku, joka esitettiin myös luokan edessä ja adaptoitiin käsikirjoitusmuotoon.
Kuvaajan työnkuva luento, 16.1.2013, Moilanen Tommi, Tampereen ammattikorkeakoulu
Käsikirjoittajan työnkuva luento, 17.1.2013, Nuutinen Teppo, Tampereen ammattikorkeakoulu
