Shangri-Duh

Sensibleventures Bhutanissa ja muualla

[shangriduh]

Finnish Independence Day Coverage: Evening News

We here at the People’s Education, News and Information Service of Finland have been covering the different patriotic celebrations today, on the 100th Independence Day of Finland. Here is a summary of our news coverage from this evening.

[shangriduh]

Finnish Independence Day Coverage: Morning News

We here at the People's Education, News and Information Service of Finland have been covering the different patriotic celebrations today, on the 100th Independence Day of Finland. Here is a summary of our news coverage from this morning.

[shangriduh]

Tashi Delek

No oli ihan mukavaa. Kiitos kysymästä!

Jätän nyt Bhutanin kuningaskunnan taakseni ja palaan töihin Helsinkiin heinäkuun puolessavälissä. Kirjoitan tätä viimeistä merkintää kotimatkalta Thaimaan Bangokista käsin. Puoli vuotta on pisin yhtenäinen aika, jonka olen viettänyt poissa Suomesta. Se on riittävän pitkä aika siihen, että uuteen maahan alkaa kasvattaa juuria. Luultavasti pidän Thimphua kotikaupunkinani vielä pitkään. Mitä tulee sapattivapaalle asettamiini tavoitteisiin, ne on pääosin täytetty. Sain opintoni suoritettua kohtuullisen hyvin arvosanoin ja vaikkei koko käsikirjoitusprojekti olekaan valmis, on materiaalia Fasilitaattoriin syntynyt kolmisen sataa sivua. Joten: tehtävä suoritettu. Tähän blogiin olen koonnut pääosin merkillisiksi kokemiani bhutanilaisen kulttuurin ja arjen erityispiirteitä. Pidempi aika uudessa maassa kuitenkin vaihtaa tietyn likinäköisyyden toiseen: nyt ajattelen, että todennäköisesti kaikki kulttuurit ovat omituisia, jahka niitä tarkastelee lähemmin. On silti todettava, että "maailman kummallisin maa" -kisassa Bhutan olisi varmaankin vahvasti kiinni mitaleissa. Täällä tapaamieni länkkäreiden reaktiot maahan ovat vaihdelleet raivokkaasti laidasta laitaan. Jotkut ovat pettyneitä, että nopeasti modernisoituva maa ei olekaan Sveitsin kokoinen ulkoilmamuseo ja munkitkin hiplaavat älypuhelimiaan rukousten lomassa. Jotkut taas ovat polttaneet kääminsä lopullisesti paikallisten kanssa työskennellessä: bhutanilainen tekemisen kulttuuri on nähtävästi yhdistelmä kiireettömyyttä ja suorastaan nerokkaan tehokasta viime hetkellä tekemisen kulttuuria, jota itse arvostan - kokonaisen kirjan saa taiton kautta painoon ja toimitettua muutamassa päivässä ja isommankin festivaalin saa organisoitua viikossa. Toisaalta taas välillä saa törmätä kafkamaiseen byrokratiaan ja hulvattomaan sinne päin tekemisen meininkiin. Ne chillipit - siis länkkärit - jotka ovat oppineet navigoimaan bhutanilaisessa työkulttuurissa ovat löytäneet suorastaan uuden kotimaan. Moni näistä ei soisi koskaan lähtevänsä Ukkoslohikäärmeen sylistä. Itse lankean jonnekin ääripäiden väliin, lopputuleman ollessa positiivinen. Tietyistä velvoitteista huolimatta elämäni Thimphussa on ollut aivan mutkatonta ja tapaamani ihmiset sydämellisiä. Luultavasti pidän Bhutanista enemmän kuin bhutanilaiset, jotka jaksavat olla pohjattoman kriittisiä synnyinmaataan kohtaan. Paikallisessa puheessa Bhutan on vuoroin kehittymätön loukko, vuoroin perinteensä hylännyt liian nopeasti kehittyvä sotku. Mutta eikö todellinen patriootti olekin kansalainen, joka uskaltaa huomioida kotimaansa viat? Bhutan tuskin on "maailman onnellisin maa" tai "viimeinen Shangri-La", mutta minulle se oli hetken koti; ja minä pidin kodistani. Jos jotain kadun, niin sitä, että vaikka näinkin paljolti eri paikkoja, en koskaan saanut järjestettyä pidempää matkaa itä-Bhutaniin, jota paikallisetkin pitävät "aitona Bhutanina" verrattuna bhutanilaisittain kaupungistuneeseen länteen. Todennäköisesti idässä maan poikkeuksellisuus olisi korostunut vielä enemmän. Paikallista sananparta mukaillakseni, "kiitokset yli taivaan ja maan" kaikille lukijoille. Tämän myötä Thimphun tietotoimisto sulkee ovensa. Superpokeillaan MySpacessa!

[shangriduh]

An Ode to Thimphu

I'm changing hometowns to something perhaps more energetic, so I thought I'd take the opportunity and wax poetic.

The haters will say my flow is weak and my rhymes cause them pains; You try and rhyme something with "Thimphu", you yak-shit stains!

So: farewell to packs of dogs, blocking the street, gone half-feral, looking me as if I were meat. Farewell to all the weird short cuts that I used to take. Oddly I never got bitten - nor an ankle did I break.

People here will tell you that Thimpu's gone to rot, "A hundred thousand people! Now that is a lot!" In truth it's a rather quiet small town, the people mostly content, with nary a frown. Farewell to a growing economy, a no stranger to hardship! But there's always Lyonchen,

and Modi,

and that "very special friendship".

Farewell to to a friendly people with plenty of patience! They love ritual, and bureaucracy, and do a lot of prostrations.

Of the young people here, the elders don't like so much "The lost generation" they're called, and treated as such But after one hundred years of royal veneration, Bhutan's raising its first democratic generation!

Sadly in my time here I never got enlightened, didn't see miracles or was by a yeti frightened. So I can't amaze you with miraculous tales, although I did do meditation with a lama from Wales.

So farewell to three-dollar whiskies and two-dollar beers Farewell to my drinking buddies, to whom I say "cheers!". Farewell to one-euro taxis that always deliver. My wallet thanks all, but not my liver.

I'll miss my new hometown and I'll miss my wife, with every day like Sunday, I'll miss my easy life. So farewell to my particular little piece of heaven! Farewell to the mustached guy who runs Shop Number Seven.

Farewell to mountains looming under the big sky! Farewell to Thimphu! Goodbye, goodbye, goodbye.

There's still a lot here that I haven't seen... .. but I might remedy that, in two thousand and fifteen! * drops mic, runs off to a plane for Bangkok *

[shangriduh]

The Druk Path

The Druk Path is a trek from Thimphu to Paro, taking an average of three days to complete. Taking the winding footpath over the mountains and through the valleys allows to you to experience the Bhutanese nature first-hand and visit sacred Buddhist temples.

I, on the other hand, having always been the Worst At Sports, took the hike as an opportunity to be the asshole jock for once and mock mercilessly the other members of our party that I outlasted.

The sketches were done after each day of hiking at the camp.

Our crew was experienced and, of course, insanely fit. Karma, our middle-aged chef, had completed the month-long Snowman Trek, known as the "hardest trek in the world", seven times.

I swear, there is not one level surface in the whole country.

Being acclimatized to the high altitude practically means that you have superpowers. Even without exercise, I am in better shape than I've ever been. The effect is even more noticeable if you're already fit when you move in. My expat neighbor has done the Druk Path in one day and can literally outrun his dog while jogging.

I was tired, OK? And yes, there were yaks.

Incidentally, "Fuck You, Magnificent View" will be the title of my autobiography.

The last half-day hike was all downhill. The hills were alive with the sound of music.

[shangriduh]

Youth Parliament

Congratulations, Europe! You've managed to vote a new menagerie of racists, village idiots and, most importantly, people who want nothing to do with the EU, to run the EU in the European elections.

Around Europe, less than half of the voters bothered to make the effort and cast their vote. Not that I'm not complicit in this disaster, having for the first time in my life not voted. But then again the closest voting booth for me would have been in New Delhi.

Here in Bhutan, democracy is still at a pre-school age, hence the numerous initiatives to educate and participate the people in the democratic process. One such initiative is the perhaps unfortunately-acronymed YIDDD, the Youth Initiative for Debate, Deliberation and Development. Consisting of Bhutanese youth, YIDDD discusses political, social and economic issues and after a democratic process, presents their thoughts and suggestions to the stakeholders.

I tried to capture the debate as it unfolded in my sketch book at a YIDDD meeting last January.

Three different proposals were discussed in the meeting.

Most of the junk food here is of Indian import.

Bhutan's development actually operates under a five-year plan.

"Mr. Manny" is an American expat and an active facilitator in different development programmes here. Farmer Sangay is a famous local farming entrepreneur. I seem to have initially overestimated Farmer Sangay's efficiency in my notes.

Chips are important!

Even I noticed wasn't able to draw the speaker's podium consistently.

As previously mentioned, the rights for the differently-abled is a much-discussed issue in Bhutan.

People actually read the five-year plan document, it seems.

Inclusivity of the proposal was discussed.

I noticed a slight gender disparity in the involved youth. Still better than in the actual Bhutanese parliament!

Traditionally, teaching is the last choice of job for many civil servants...

.. and the teachers often seek out other employment.

I've come to know Michael Rutland, tutor for the current and previous king, honorary consul for the UK and O.B.E, better since. "I believe Bhutan has been ruined by western development" was literally the first thing he said to me when I first met him at a Christmas party.

  The man actually said "I'm a monk" even though he was wearing the traditional red robes of his office. Better to make sure, I suppose.

The audience was impressed, and rightfully so - the assembled youth were very well-spoken and had done their research admirably.

[shangriduh]

Human Rights Day

Due to my wife being a local engament officer at her office, I've found myself attending numerous public discussions related to her work. I have attempted to summarize the talks in my sketch book as they happen. The results have been mixed, but drawing while listening is a great way to focus on the content of the talks while keeping yourself busy. If you want to see how a pro does this, go read Aino Sutinen's work, for example.

Human Rights Day was observed December at Bhutan Center for Media and Democracy with various guest speakers. It also marked the 20th anniversary of the Vienna Declaration and Plan of Action.

Ms. Salonen is a local UN JPO, one of the handful of Finns in the country and is not an old lady, even though for some reason I've drawn her as one.

PERSPECTIVE IS HARD TO DRAW OK

My notes regarding the names of the speakers and their credentials is seriously lacking, it seems.

Phub, a young volunteer MC'ing the event, offers an analogy.

Rest assured, I've since given into the temptation and use squinty eyes as a visual shorthand for Asian people all the time.

I regret nothing.

Tashi is also my wife's boss at the Secreteriat for the New Development Paradigm.

Concern about the rights of the differently abled seems a much-discussed topic here of late.

Comments from the audience. For some reason the assumed plight of the Danish men is well-known here.

Bhutanese royal family observers patrilineal succession. That a young Bhutanese in the audience should question this is a refreshing surprise.

This is how I want to imagine Bhutanese crime.

[shangriduh]

The Red Door

More Bhutanese film studies from the sketchbook.

You can watch the action-packed trailer for the Red Door here.

[shangriduh]

Chuut Wai

Something in English for a change: some of my Bhutan scetch book doodles are in English, mostly for the benefit of my Bhutanese and expat friends.

Chuut Wai is a Bhutanese film from late last year that boldly strives to differentiate itself from the usual Bhutanese cinematic fare, which the director describes as "Bollywood-style drivel". It is also one of the few local films that are screened with English subtitles - outside of special screenings and film festivals, only Dzongkha-language films are screened in the City Cinema, usually without subtitles.

My comic might gently take the piss out of the film, but the ambition of the filmmakers should be applauded. Showing the differently-abled and the disenfranchised in a positive light is a bold social statement in a society that tends to regard the urban youth as a lost cause. Also the decision to employ real-life recovering addicts and differently-abled in the cast and crew underlines the filmmakers' commitment to their message.

The comment below about jokes leading to divorce is directly from the film, at least from the subtitles.

For those interested in Bhutanese cinema, some films are available outside of the country. The best-known bhutanese director internationally is arguably lama Khyentse Norbu, whose Travellers and Magicians is his most distinctively Bhutanese film.

[shangriduh]

Taktsang

Ensimmäisellä patikkaretkelläni Taktsangin luostariin päätimme käyttää vuoren huipulle johtavaa “oikotietä”. Usko päätöksen järkevyyteen haihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun emme olleet nähneet puoleen tuntiin ketään muita retkeilijöitä ja polkua ei enää tunnistanut maastosta.

Paron alueella sijaitseva Taktsang tai “Tiikerinpesä” saattaa olla Bhutanin vierailluin nähtävyys. Tarinan mukaan 900-luvulla Guru Rinpoche alisti tiikerihahmoisen demonin lentämällä sen selässä vuorelle Parossa ja jäi vuoren luoliin meditoimaan kolmeksi vuodeksi. Samaiselle pyhitetylle paikalle rakennettiin luostari 1600-luvulla, ilmeisesti tällä kertaa ilman maagisia tiikereitä.

Sijainti lähellä lentokenttää käytännössä takaa sen, että lähes jokainen Bhutaniin matkaava turisti vierailee Taktsangissa. Luostariin on parin-kolmen tunnin patikkamatka ylämäkeen, mutta väittäisin että maisemat vuoren huipulta ovat sen arvoisia.

Aivan vaaratonta ei vuorilla patikointi ole. Piirroksessa mainitusta ruotsalaisturistin tapauksesta on kohta vuosi.

Eräs tuttuni kertoi viime kuussa lähes yhtä traagisen patikointitarinan Taktsangin rinteiltä. Viedessään vieraitaan luostariin, hän todisti matkalla kuinka puolalaisturisti liukastui polulla, kaatui ja katkaisi jalkansa. Tilanne oli synkkä: nainen oli shokissa ja sääriluu kuulemma melkein pilkotti ihon läpi. Tuttavani jäi auttamaan loukkaantunutta paikalla olleiden oppaiden kanssa. Oppailla oli mukanaan hevosia - reitin puoliväliin kun on mahdollista ratsastaa.

Samalla kun tuttava ja oppaat valmistelevat paareja, hevonen asettui maassa makaavan naisen viereen ja virtsasi tämän päälle.

Naisparka saatiin ennen pitkää kuljetettua sairaalaan, mutta luulen että Puolassa joudutaan arvioimaan uudelleen Bhutanin matkailun edistämiskeskuksen slogan. “Bhutan - happiness is a place.”

[shangriduh]

Hyvien uutisten maa

Yksi viime keskiviikon BBS:n iltauutisten aiheista oli paikallinen mies, joka oli tullut hulluksi.

(Kuvan mies ei liity tapaukseen.) Kuvausryhmä seurasi kylän laitamilla soramontussa asuvaa miestä, joka kulkee kaupungilla kerjäämässä rahaa ja viinaa ja "pitää itsensä kiireisenä kaivamalla kuoppia". Entinen Bhutanin armeijan kapiainen oli sairastunut töissään ja sittemmin syrjäytynyt. Toimittaja haastatteli miehen entistä työtoveria ja tämän tietyömaalla työskentelevää vaimoa, jotka olivat juurikin niin suorapuheisia kuin bhutanilaiset voivat halutessaan olla. Omalla nimellään esiintyvä vaimo valitti, että häntä syytetään miehen heitteillejätöstä, mutta ei voi toisaalta lukita tätä kotiinkaan, koska jos hän kuolisi sinne, häntä syytettäisiin siitäkin. Tämä sai minut jälleen ajattelemaan bhutanilaista mediaa ja vertaamaan länsimaiseen. Uutinen mielisairaasta miehestä oli poikkeuksellinen, sillä se ei esittänyt ratkaisuja miehen ja tämän läheisten ahdinkoon - mitä luultavimmin siksi, että mielenterveysongelmien tunnistaminen ja hoito ovat vielä lapsenkengissään Bhutanissa. Hullun lukitseminen kellariin pois silmistä on ilmeisesti vielä aivan validi hoitokeino syrjäkylien yhteisöissä.

Siinä missä länsimainen media on alati enemmän taipuvainen alarmismiin tai pahimmillaan sensationalismiin, bhutanilainen uutisointi yrittää vaikka väkisin esittää, että uutisoidulle kriisille tai ongelmalle on olemassa ratkaisu. Taksikuskien suosima parkkipaikka Thimphussa on suljettu? Pääministeri on järjestämässä tapaamista, jossa asia tullaan selvittämään. Perhe menetti kotinsa tulipalossa? Naapurit ovat jo rakentaneet väliaikaisen suojan perheelle, koska lähipäivinä odotetaan sateita. Myrsky on tuhonnut asuntoja? Kuningas on jo myöntänyt perheelle almun jälleenrakentamiseen. (Bhutanin katastrofirahasto on hovin alainen, luultavasti vahvistaakseen mielikuvaa kuningashuoneesta kansan apuna ja tukena.) Näennäisen vapaa media on vielä suhteellisen uusi ilmiö Bhutanissa. Aiemmin lehdistö toimi valtaapitävien äänitorvena ja voi ajatella, että ratkaisukeskeinen mediadiskurssi on jäämiä tältä ajalta - kehittyvän maan vakuuttamista siitä, että ongelmista huolimatta kehitys marssii eteenpäin. Nyt Bhutanissa on valtion pää-äänenkannattaja Kuenselin lisäksi lukuisia itsenäisiä sanomalehtiä. Paikallisten toimittajien mukaan lehtiä on jo liian monta, sillä alle miljoonan ihmisen maassa muutamallekin päivälehdelle on vaikea löytää lukijoita. Täysin kritiikittömiä eivät paikalliset toimittajat suinkaan ole. Uusdemokratian nykyistä ja edellistä hallitusta riepotellaan mediassa toisinaan rajustikin, vaikka toki kuningashuonetta tai uskonnollisia johtajia ei sovi kritisoida. On helppo ymmärtää, miksi medialukutaidoton länsimaisen median seuraaja ahdistuu katsoessaan uutisia. Kriisit ovat uutisista houkuttelevimpia: ketä kiinnostaa uutisoida marginaalisista parannuksista yhteiskunnassa, jos on saatavilla herkullinen katastrofi samalla, kun mediaomistajat odottavat levikin, klikkausten ja liikevaihdon kasvua? Tyypillistä länkkäriuutislähetystä seuraamalla on helppo vakuuttua siitä, että maailma räjähtää arviolta viiden minuutin kuluttua ja huomenna syömme soraa radioaktiivisessa montussa. Joka on meren pohjassa. Ja tulessa. Tokihan täältä vuoren huipulta on helppo huudella mediakritiikkiä. Olenkin joskus kuvaillut Bhutania "hyvätahtoiseksi Pohjois-Koreaksi". Maassa, joka varjelee rajojaan ja kulttuuriaan mustasukkaisesti, media on tärkeä kansallisen yhteinäisyyden rakentaja, vaikka Bhutanin kuningas ei olekaan tiettävästi koskaan golffannut yhtätoista hole-in-onea. Oli sitten totta tai ei, bhutanilaisia uutisia katsomalla on helppo edes hetki uskoa, että maailma on raiteillaan ja ongelmat ratkaistavissa. Tapaamani Bhutanissa työskentelevä länkkärimies kertoi lopettaneensa kokonaan länsimaisen median seuraamisen. "En kaipaa sitä paskaa", hän sanoi minulle.

[shangriduh]

Steven Seagal

Hyviä tai huonoja uutisia! Sain luonnoskirjani skannattua. Näitä “teoksia” on noin sata sivua, joten Shangri-Duh tulee olemaan tästä eteenpäin sangen piirrospainotteinen.

Aloittaessani luonnoskirjan päätin toteuttaa itsekin saarnaamaani “kaikki piirtää” -filosofiaa: piirtäminen on nopea, halpa, hauska ja lähestyttävä tapa viestiä. Piirroksen ei tarvitse olla huoliteltua, jos tavoitteena on ainoastaan välittää ajatuksia. En tietenkään halua väheksyä ihmisiä, jotka ovat harjoittaneet taitojaan vuosia. Sarjakuvien piirtäminen on kuvilla (ja tekstillä) kirjoittamista - se on taito, jossa voi harjaantua mestariksi. Mutta väitän, että kaikkien kannattaisi edes yrittää piirtää: teemmehän me kaikki sitä jo lapsina, ennen kuin saamme päähämme ajatuksen siitä, että on olemassa hyviä ja huonoja piirtäjiä ja että jälkimmäisten ei kannata edes vaivautua.

Merkintöjä piirtäessäni suihkin suoraan piirtotussilla vihkoon sen kummempia luonnostelematta, yrittäen tavoittaa tilanteen mahdollisimman pian sen tapahduttua tai joskus tilanteen ollessa vielä päällä. Piirtäessäni en siis tee virheitä, teen vain summittaisia havaintoja! Tai näin ainakin vakuutan itselleni.

Alla on kuvitettuna joulukuinen tapahtuma Paron kaupungin yöelämästä.

Toisaalta lieneekö ihmekään että Steven Seagalilla on fani Bhutanissa - onhan hänet todettu kuuluisan aarteenlöytäjä Chungdrag Dorjen reinkarnaatioksi!

[shangriduh]

Arvonta

Tänään suoritamme viime kerralla lupaamani Shangri-Duh -blogin virallisen falloskorttiarvonnan! Arvontalipukkeet, joihin osallistujien nimet on kirjattu, on sijoitettu tämän rituaalinaamion sisälle mantrojen ja prostraatioiden saattelemana.

Virallinen valvoja kurottaa naamion sisään!

Ja voittaja on ...

... Lauri Tähkä Looking at Things -blogi! Onnea vaan täältä Thimphusta sinne "Laten" taustajoukoille. Toinen postikorttipalkinto lähtee nimimerkille Keijjo. Onneksi olkoon, kullifanit! Kortit lähtevät postiin vielä tällä viikolla.

[shangriduh]

Fallos

Kuuleman mukaan teillä siellä Suomessa on kansanedustaja esitellyt “mandaattiaan” kännykkäkuvassa naisille. Jälleen saa olla ylpeä suomalaisen parlamentarismin puolesta! On kuitenkin todettava, että täällä Bhutanissa nämä penisasiat ovat kokonaan toisella tasolla.

Pem, tapaamani päälle parikymppinen toimihenkilö, opiskeli taannoin Yhdysvalloissa. “Onko Bhutan se maa”, häneltä kuuleman mukaan kysyttiin, “jossa on kullin kuvia joka paikassa?” Nuori nainen ei ollut aiemmin osannut ajatella asiaa ulkopuolisen silmin, mutta havahtui näin ymmärtämään, että myyttis-uskonnollinen penis-ikonografia on nimen omaan bhutanilaisen kulttuurin erityispiirre. Jos olemme rehellisiä, falloskuvasto ei ole järin näkyvää Thimphussa ja yllä olevan kaltaiset seinämaalaukset ovat harvassa. Maaseudulla sitten kullinkuvia onkin joka toisen talon seinällä ja ovenkahvatkin on veistetty miehisen ulottuvuuden muotoon.

Kuusisataa vuotta sitten mystikko Drukpa Kunley saapui Tiibetistä nykyisen Bhutanin alueelle ja alkoi opettamaan omaa, kansantajuista versiotaan buddhalaisuudesta. Myös “pyhänä hulluna” tunnetun Drukpa Kunleyn tarinat ja vertauskuvat liikkuivat nimen omaan navan alapuolisessa maailmassa. Tämän opetukset saivat merkittävän kansansuosion ja mystikko esitteli myös huomattavia taikavoimiaan muun muassa alistamalla pahoja henkiä “liekehtivällä viisauden ukkosvasamallaan”. Ei ole mitään syytä olla olettamatta, että liekehtivä viisauden ukkosvasama on vertauskuva Drukpa Kunleyn penikselle. Drukpa Kunleyn viisautta ja urotekoja juhlistamaan rakennettuun temppeliin pyhiinvaeltaa edelleen vuosittain lukuisia lapsettomia pariskuntia ympäri maailman perheenlisäyksen toivossa.

Fallosperusteinen mystiikka on osittain juurinkin niin tiedostetun vitsikästä kuin voi olettaa: Drukpa Kunleyn opetukset, runot ja rukoukset ovat hyvinkin kaskumaisia lihallisuuden ylistyksiä ja Bhutanilaisissa kansajuhlissa voi nähdä kullinaamarisia ilveilijöitä viihdyttämässä yleisöä “vakavampien” uskonnollisten esitysten väliajoilla. Toisaalta taas fallos edustaa hyvään ja rakentavaan toimintaan valjastettua miehistä egoa ja symboloi paitsi ihmisten, myös karjan ja sadon hedelmällisyyttä ja hyvää onnea yleensä. Toimittaja Karma Chodenin vasta hiljattain ilmestynyt teos Phallus - Crazy Wisdom From Bhutan käsittelee falloskulttuuria ansiokkaasti eri näkökulmista ja on näin luultavasti asiallisin lukemani kirja, jossa joka sivulla on yksi tai kaksi penistä esittävää värikuvaa.

Teeman kunniaksi järjestänkin nyt blogin ensimmäisen ja luultavasti viimeisen lukijakilpailun: osallistu arvontaan laittamalla postiosoiteesi Tumblr-fanipostina maaliskuun loppuun mennessä. Osallistuneiden kesken arvon tämän ambulatoorista fallosta esittävän postikortin ja lähetän sen suomalaisen politiikan ja bhutanilaisen mystiikan perinteitä kunnioittaen annettuun osoitteeseen:

Muille osallistuneille lähetän jonkin muun postikortin tai en mitään. Jos kukaan ei osallistu, lähetän kortin Teuvo Hakkaraisen toimistoon!

[shangriduh]

Siirtotyöläinen katolla

Tänään tervehdimme intialaista siirtotyöläistä!

Siinä missä perusbhutanilaisen unelma-ammatti on liittyä maan suureen virkamieskoneistoon "istumaan toimistossa tekemättä mitään" ja tyypillinen länkkäri juoksee täällä häilyvän bruttokansanonnellisuuden perässä, jää suuri osa raskaasta nostelusta sinnikkäille intialaisille. Intialainen rakentaa talot, asfaltoi tiet ja viettää yönsä slummimaisissa peltihökkeleissä, jotka täyttävät varsinaisten kaupunkikorttelien väliset joutomaat. Pääkaupunki Thimphu on viime vuosina kasvanut huikeaa 10 prosentin vuosivauhtia, joten uusia rakennustyömaita nousee keskustaan tämän tästä, houkutellen maahan etelästä yhä uusia raksamiesryhmiä. Olosuhteet saattavat kuitenkin olla haastavia lämpimän ilmaston duunareille - tarina kertoo, että naapurissamme yhä kesken olevan kerrostalon rakentaminen jäi sikseen, kun työmiehet pistivät hanskat naulaan talvella, valittaen että Bhutanissa on "liian kylmä". Intia on myöskin ainoa maa, jonka passilla pääsee Bhutaniin töihin ilman erillistä viisumia. On sanottu, että Intian tärkein vientituote on työvoima. Täällä väite on helppo uskoa. Bhutanin työministeri esitti juurikin tällä viikolla villerydmanmaisin äänenpainoin työperäisen maahanmuuton kiristämistä. Siinä missä suomalaisittain ihannemaahanmuuttaja näyttää olevan thai-ravintoloitsija tai kurdipitsayrittäjä, Bhutanissa maahanmuuttoa halutaan kiristää koska pelätään, ministeriä lainaten, että töihin muuttaneet naapurit jäävät maahan ja "perustavat omia yrityksiä". Toki pitää muistaa että yrittäjyys on Bhutanissa paitsi haastavaa myös käytännössä kiellettyä ulkomaalaisilta: kaikki liiketoiminta pitää olla bhutanilaisissa nimissä ja maahan investointikin onnistuu vain Tashi-korporaation kaltaisten bulvaaniyhtiöiden kautta. Siltikin on todettava, että Bhutanin talouden vahvaan nousuun pistänyt vesivoimaihme tai nopea kaupungistuminen tuskin olisivat mahdollisia ilman työvoimaa ja osaamista etelän isoveljeltä. Kyllä, myös osaamista - vaikka Bhutanissa onkin ilmeisen toimiva ja kehittyvä koulujärjestelmä, ei ammatillista koulutusta juuri arvosteta. Näinpä jää intialaisen osaksi kiipeillä ilman turvavälineitä paikallisen telinekatajan askartelemilla bambukehikoilla.

Haista sinä työturvallisuus kikki hiiri! Onpa aihe värittänyt intialaista filmikerrontaakin. Viime vuonna ensi-iltansa saaneessa Lunchbox-leffassa päähenkilöt haaveilevat kirkkaammasta tulevaisuudesta Bhutanissa, vaikka eivät Mumbaista mihinkään pääsekään.

[shangriduh]

Takin

Hyvää losaria! Tiibetiläisen uuden vuoden ja siten nyt alkaneen "miespuolisen puisen hevosen vuoden" kunniaksi tervehdimme Bhutanin kansalliseläintä, takinia.

Tätä merkillistä uhanalaista sorkkaeläintä voi käydä tervehtimässä Thimphun Mothithangin kaupunginosan takin-aitauksessa. Tarina kertoo, että 80-luvulla aitauksen takinit päätettiin vapauttaa lajitovereidensa pariin luontoon. Ulos päästetty lauma jäi kuitenkin harhailemaan kaupungin kaduille viikoiksi, jonka jälkeen turhautuneet thimphulaiset ajoivat eläimet takaisin aitaukseen. Näin siis Thimphussa viihtyvät sekä ihmiset että vuohi-antiloopitkin!

Takinin kunniaksi on myös nimetty maailman kenties huonoimmat valko- ja punaviini. Kolme euroa pullo ja sekin on liikaa!

[shangriduh]

Kuninkaan syntymäpäivä

Hyvää Bhutanin kuninkaan syntymäpäivää! Tänään 34 vuotta täyttävä Jigme Khesar Namgyel Wangchuk on hallinnut hyväntahtoisesti maata sen jälkeen, kun isänsä luopui vallasta vuonna 2006. Tässä kuningas vaimoineen yhdessä virallisista hääkuvistaan.

Bhutanin kuninkaan syntymää juhlitaan luonnollisesti pitämällä yksi lukemattomista vuotuisista kansallisista pyhäpäivistä. Thimphun stadionin kansanhuveissa on tänään nähty kulttuuriohjelmaa ja muun muassa voimamieskilpailu, koska miksipä ei.

Kun nostamme maljan viidennelle lohikäärmekuninkaalle, teemme sen luonnollisesti alun perin kuninkaan kruunaamista juhlistamaan lanseeratulla K5-viskillä.

Satakoon onnen kukkasten terälehdet Wangchuk-dynastian ylle ikuisesti!