So you think you can samba?

[soyouthinkyoucansamba]

This historical ciné film movie reveals what the samba carnival was like in the year 1980 in Finland. The main organizer for the street carnival was Jussi Virkkilä, the man dressed in white. As described in the previous blog post, he had a very important role in bringing samba to Finland. The man behind the ciné film camera is Olavi "Ola" Eriksson, who is still actively promoting samba whenever he can. You can see glimpses of him in this movie trying to film the parade. He did all the pictures and editing himself, I only added music and titles to the film and made it into a movie.

This samba carnival was one of the first, yet it was the last parade that Jussi Virkkilä attended before he passed away a few months later. The parade started from Mariankatu where the Brazilian embassy used to be located. The route continued to Aleksanterinkatu, then to Pohjoisesplanadi ending at the Students house. The music is from the album 20. Helsinki Samba Carnaval Sambas de Enredo. This album contains old songs from parades where samba schools made a joint parade instead of competing against one another. You will find the album details here.

[soyouthinkyoucansamba]

The First Years of Samba in Finland

One could think that samba would be a relatively new culture in Finland. Still, the first samba school was initiated already in 1976 by some Brazil inspired Finnish actives. This blog post is dedicated to all the actives that made samba happen in Finland. We are forever grateful for their effort for our beloved hobby.

 The Tale of the Handmade Surdo                                                     

One key family bringing samba to Finland was the Virkkilä family. The father of the family, Ville Virkkilä was a famous sculptor who had moved to Brazil in the 1940s with his Estonian wife Vaike and their two daughters. While living in Sâo Paolo and later in Penedo, a Finnish colony, two more children were born. The Virkkilä family was very active and well known and in the Finnish community.

The youngest child, Juhan “Jussi” Virkkilä was very interested about his roots and wanted to find a place to continue his studies in Finland. It was known that Sweden had a cultural foundation for Brazilian cooperation, but Finland was again lacking in development compared to Sweden. The society of Finland and Brazil was founded in the spring of 1975. Next year Jussi Virkkilä and Matti Koskiala decided that there should be an annual carnival for the members of the society. And to organize a carnival, you need drummers, dancers and dresses. The first samba school was then formed to train and educate the Finnish people into samba dancers and players.

  At that time, it was very hard to get proper samba instruments. Jussi and Matti brought instruments from Brazil later on, but first they had to rely on anything they could get their hands on. The basis of all rhythm came from the big surdo drum. Since this drum was so essential, Jussi decided to make one himself with the help of his sculptor father. The surdo was huge, over 20 inches in width and the sound of it was like nothing else heard in Finland. The drum was also very heavy and inconvenient, which lead to many drummers trying to avoid playing it. At that time Jussi also taught the basic steps to samba, but if he heard that the surdo was missing from the bateria, he would stop teaching and go play the massive drum himself. And so the legend of the surdo was born, aptly named as “Jussin surdo” or Jussi’s surdo.

The Samba Carnival Takes Its First Steps

In March of 1977, the first carnival was organized in Kaisaniemi restaurant, which still exists near the Helsinki Railway station and the botanical garden. The exotic samba became a popular pasttime and more carnival parties were launched in 1978. The Finnish dancers and players were regular guests in events, tv-shows and radio broadcasts. Finnish samba was featured in cruises, albums and even fashion shows.

The first street carnival made many jaws drop on the eve of the May Day in 1978. The Helsinki Samba School danced all the way from Mannerheimintie to the statue of Havis Amanda in cold and breezy weather. This was the first of many samba parades in the years to come.

The samba boom continued on as the legendary hotel and restaurant Hesperia started organizing winter carnivals. Jussi was a bit worried about the commercialization of samba and how the essential idea of enjoying samba music and dance might be forgotten. The samba school’s own shows and carnivals were struggling to compete with the commercial carnivals although the publicity of course helped to get new enthusiasts to the samba school. 

Jussi became severely ill but still was still eager to organize yet another carnival parade on 1980. This time there was a horn section on a truck and the famous singer Ami Aspelund singing a samba tune. Even Jussi participated by playing in the bateria, for the very last time. Jussi passed away on November 9th 1980 at only 27 years of age.

The next year the samba parade commemorated the work of Jussi Virkkilä, with a huge parrot head sculpted by Jussi’s father decorating the truck. The dancing alas danced the moves Jussi had taught them and bateria played the rhythms that were Jussi’s souvenirs from Brazil.

It has been over 35 years since Brazilian samba and carnival culture was first introduced in Finland. Who would have known that the legacy of these few actives would still live on far away from the exotic country of origin? I am sure that Jussi would be very proud of all the samba schools existing today and of the annual Helsinki Samba Carnaval-event.

  This text is written by Kirsi Kurki-Miettinen and is based on the memoirs of Hannele Leppäneva, Mikki Moisio and Matti Koskiala.

 All photos are from Olavi Eriksson's personal archives.

[soyouthinkyoucansamba]

Älä anna samban kuolla!

Nyt, kun karnevaaleista on kulunut jo pitkä tovi, on aika kurkistaa mitä sambakouluissa tapahtuu aktiivisen karnevaalikauden ulkopuolella. Sambakoulut pyörittävät toimintaa ympäri vuoden tarjoten tanssi- ja soittotunteja – ylipäätään brasilialaiseen kulttuuriin liittyvää tietoutta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Harva tajuaa, miten paljon työtä sambakoulun arkisessa pyörittämisessä on. Kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön, palkattua henkilökuntaa ei ole. Monet aktiivit sanovatkin samban olevan ennemmin elämäntapa kuin harrastus. Sambakoulut tarvitsevat super-aktiivien lisäksi kaikkia muitakin jäseniään pysyäkseen toiminnassa. Vähintä, mitä voit tehdä on liittyä koulun jäseneksi ja käydä tunneilla aktiivisesti. Muistaa ottaa myös kaverisi mukaan! Näin rahoitat sambakoulun välttämättömiä kuluja: tilavuokraa, tarvikkeita, karnevaalikuluja... 

Jokainen on lahjakas jollain elämänalueella ja uskon, että kaikki pystyvät tuomaan sambakouluun pienen ripauksen osaamistaan. Alla olevasta kuvasta löydät avuntarpeita perustuen Papagaion sambakoulun tilanteeseen.

Siis tartu harjanvarteen, puhalla ilmapalloja, paljetoi koristeita, ompele toppeja, näpyttele facebook-statuksia, kuvaa Instagrammiin, osallistu tapahtumien suunnitteluun tai ideoi itse miten voisit auttaa kantamaan kortesi yhteiseen sambakekoon. Nykäise lähimmän sambakoulun hallituksen jäsenen hihasta! He osaavat parhaiten arvioida avuntarpeen kussakin sambakoulussa. Kuten Ylen uutisistakin tuttu Alcione lauloi não deixe o samba morrer - älä anna samban kuolla. Vastuu rakkaan harrastuksen säilymisestä on meillä kaikilla!

Teksti: Kirsi Kurki-Miettinen

Kuvat: Anne Blomberg

[soyouthinkyoucansamba]

Bateria - the Heart of the Samba School

With only two weeks to go before the Helsinki Samba Carnaval, the baterias of the Finnish samba schools are rigorously practicing their enredos. A samba school would not have the captivating beat it has without its bateria consisting of various percussion instruments. What would the dancers dance and sing to if not their own enredo?

As a beginner in bateria I’ve had the priviledge to try out different percussion instruments under the guidance of our mestre. Mestre de Bateria walks in front of the bateria while leading it during the carnival procession and signaling the drummers with predetermined hand gestures. Mestre signals the tempo, transitions and breaks with hands and possibly by blowing a whistle.

The air element instrument cuíca is a melodic drum with a squeaking call. This high-pitched and magical sound is created when a wooden stick inside the drum is rubbed with a damp cloth. This is why it is possible to see the bateria’s assistants wetting cloths and handing them to the cuíca players.

Representing the fire element, the tamborim is a very feisty and small drum. The tamborim brings both spiky rhythm and melodically ornamental elements to the sound. Virado, a twisting turn movement, is a key technique in playing the tamborim and brings that very special challenge to mastering this instrument.

Photo: Anne Blomberg 

However, in order to avoid arrhythmias, the surdo is a must have. It is a deep-pitched bass drum, which creates the base for the samba rhythm. The other instruments then follow the pulse of the surdo to create a unified beat. Although it may seem quite a straightforward instrument to play, it has the power to also bring the whole bateria down (as I’ve personally managed to do). Surdos come in different sizes and purposes depending on the size and style of the bateria.   Caixa de guerra, a rattling metal basket… This was the definition for the instrument I got when I began playing samba and it’s still the definition best etched on my mind. The fiery caixa is played like a traditional marching drum and it brings loads of lively rattle to the beat of the bateria. 

Photo: Mikael Rantalainen 

The high-pitched repinique demands at the same time a powerful grip and soft touch as it is played with both a drum stick and a hand. Very often the mestre de bateria plays the repinique as this instrument is used both as a lead instrument and as a solo instrument.  The electrifying chocalho rings joyfully and is played by shaking it with both hands, which requires good upper body control. Chocalho represents the water element and flows cheerfully forwards bringing joy to the bateria.

But let’s not forget the melody section, which follows the bateria in the concession and interprets the concession’s enredo. The traditional Brazilian small guitar, cavaquinho, combines both the rhythm and harmony, as it is playing the rhythm comping. 

A very key element of any enredo, which are the lyrics, are interpreted by the puxadors or lead singers. The Finnish enredos are performed in Finnish but most of the enredos around the world are sung in Brazilian Portuguese. 

[soyouthinkyoucansamba]

Bateria - sambakoulun sydän

On kaksi viikkoa karnevaaleihin ja suomalaisten sambakoulujen bateriat treenaavat omia enredojaan tarmokkaasti. Sambakoulu ei sykkisi huumaavaa rytmiään ilman omaa bateriaa eli erilaisista perkussiosoittimista ja rummuista koostuvaa rumpuryhmää. Mihin tanssijat tanssisivat ja laulaisivat, elleivät omaan enredoonsa?  Aloittelevana soittajana olen päässyt kokeilemaan erilaisia soittimia mestremme ohjauksessa. Bateriaa johtaa Mestre de Bateria, joka kulkueen aikana kävelee baterian edessä näyttäen erilaisia merkkejä ritmistoille. Mestre ilmaisee käsillään (ja mahdollisesti pilliin puhaltamalla) niin tempon, siirtymät seuraaviin osioihin kuin breikitkin.

Ilmaelementtiä edustava cuíca on melodinen rumpu, jonka ääni on ujeltavan kutsuva. Tämä korkea maaginen ääni syntyy, kun rummun sisällä olevaa puista tikkua hangataan kostealla rätillä. Siksi kulkueessakin voidaan nähdä avustajia kastelemassa rättejä, jotka sitten ojennetaan soittajille.

Tulisoitin tamborim on varsin kipakka ja pieni rumpu, jolla voidaan luoda rytmin lisäksi myös melodisen koristeellisia elementtejä. Tamborimia soitettaessa soitinta käännetään, mitä kutsutaan viradoksi ja tuo oman erityisen haasteen sen soittamiseen. 

Kuva: Anne Blomberg

Jotta kuitenkin vältyttäisiin rytmihäiriöiltä, tarvitaan surdo, joka on suuri ja matalaääninen bassorumpu. Surdo luo rytmille pohjan ja sitä seuraamalla muut soittimet pääsevät mukaan luomaan yhtenäisen sykkeen samballe. Vaikka surdon soittaminen vaikuttaa kovin suoraviivaiselta, on sillä mahtava voima myös kaataa bateria, jossa itsekin olen onnistunut. Surdon koko vaihtelee riippuen mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Baterian koko ja tyylisuunta määrittää usein minkätyyppisiä surdoja käytetään.

Caixa de guerra (suom. sotarumpu), tuo rämisevä metallikori… Aloittaessani soittamisen sain tämän määritelmän caixasta ja se jäi elävästi mieleen. Tulisesti pärisevää caixaa soitetaan perinteisen marssirummun tavoin ja se tuo paljon eloisaa räminää baterian sointiin.

Kuva: Mikael Rantalainen 

Korkeaääninen repinique vaatii soittajaltaan samaan aikaan jämäkkyyttä ja rentoutta, sillä sitä soitetaan kapulalla ja kädellä. Usein mestre soittaa repiniquea, sillä tätä rumpua käytetään sekä johtavana että soolosoittimena. 

Sähäkkä molemmin käsin ravistettava chocalho helisee riemukkaasti ja vaatii hyvää ylävartalon kontrollia. Vesielementtiä edustava chocalho soljuu iloisesti eteenpäin tuoden riemua helinällään.

Ei kuitenkaan unohdeta melodiaa, joka kulkueessa tulee baterian jälkeen ja tulkitsee sambakulkueen enredoa eli teemaa. Brasilialainen pienoiskitara cavaquinho yhdistää rytmin ja harmoniaosuuden, sillä se komppaa rytmiä.

Enredon yhtä varsin olennaista osaa eli lyriikoita tulkitsevat puxadorit eli laulajat. Suomalaiset enredot lauletaan suomeksi, mutta muualla maailmassa enredot lauletaan useimmiten brasilian portugaliksi.

[soyouthinkyoucansamba]

Olavi "Ola" Eriksson, The Grand Old Man of Samba

Who is that old gentleman with silvery hair and blinking eyes that I seem to bump into at every samba event? Who is the Ola Eriksson that all the samba enthusiasts talk about with such love? This post is dedicated to the living samba legend, Olavi ”Ola ” Eriksson.

  Ola’s journey from paddling and speed skating to samba

The nearly 90-year-old Olavi ”Ola” Eriksson has been active all his life. It is hard to believe that dancing felt forced to him when he was young and at the wartime dances he was more of a wallflower than the dancer he is now. Yet the young Ola was a successful athlete competing with the top speed skaters. He also liked to paddle by the sea, when not working as a clock smith or a home appliance salesman.

These hobbies led him to samba later on in his life. One night in year 1976, while locking the doors at the Sea Paddler’s hut, he heard the intriguing sounds of a bateria. It so happened that one of the early samba groups in Helsinki held their practice that night at the hut and Ola was immediately hooked on samba. And there has been no returning ever since.

The 1970s and 1980s were the high time of samba in Finland. Many new samba groups and schools were formed, restaurants were filled with carnival events, the legendary samba book by Urpo Häyrinen and Matti Koskiala was published and the media was actively writing about samba. At some point the samba fever diminished and Ola sought inspiration by travelling to Rio to see the primary source of samba.

Finnish samba was also recognized outside the country’s borders. Ola played an active role in organizing performances in the first Copenhagen Carnival, Norrköping Carnival and he has also performed in China and Russia. He has very fond memories of performing the 3,5 kilometer long parade in China, in front of millions of people. 

Like the rest of his generation, Ola hasn’t avoided the cruelty of the war, which occurred in Finland 1939-1944. Although he still suffers from these traumatic experiences, his joy of life is startling. During the 30 years he has been retired he has had time to practice various dances besides the obvious samba: disco, oriental dance and roller skating samba. He still actively follows the dance related TV shows and other dance events. His activeness extends beyond samba; he has also taken part in planning the Hernesaari harbor.

  Ola’s thoughts on the present and future of samba

Ola has noticed, that the media attention towards samba has diminished from the golden years. Is it that samba is not that sexy anymore to the media, because it’s not new anymore? Still most people in Finland don’t have a clue about the Finnish samba scene and its extent or its colorful history. The samba carnival is such a positive and lively event, there can be never enough of these in this world of sorrow and argue.

Ola was very active in his days with the press. He had very good relations to the media and he used them to promote samba whenever he could. He even ended up in a Donald Duck magazine one year when he was portraying Uncle Scrooge in the carnival. He is also remembered carrying around a stack of Sambista-magazines in Helsinki and spreading them to all possible places in PR-purposes. Lately Ola has also collected pictures and newspaper articles from his own archives to create historical documentation of Finnish samba. The work of art weighs 5 kilograms at the moment and is filled with incredible pictures and a load of important history.

  The warm-hearted Ola worries about he current samba actives’ well being. He especially brings up the talented Johanna Vehmas, the president and carnevalesco of Império do Papagaio samba school. He understands and sympathizes with all the samba actives, who have to juggle with increasing demands from work, family and other hobbies. His fear is that samba will not evolve anymore when the active effort is lacking. But if we manage to find more enthusiastic people to help the currently active ones, we might still have hope in making our lovely samba even better for the future generations. Ola thinks that samba should be renewed some way, maybe towards a more theatrical approach. 

Long live the king of samba!

If anything, I learned that Ola’s joy and happiness is catchy. During the interview he gave tips on how to ease stress (a glass of wine, sofa and good music) and showed me his incredible samba routines and oriental dance moves. He also showed me a recording of a show made by dance school based in Hiekkaharju, which was very important to him. Although we occasionally discussed serious issues, the glimpse in his eyes never ceased. His joie-de-vivre must be the secret ingredient to his long life. I hope to be as lively and active as him continuing to samba as the years pass!

[soyouthinkyoucansamba]

Sambista ja herrasmies Olavi "Ola" Eriksson

Kuka on tuo vikkeläjalkainen ja vilkkuvasilmäinen harmaahapsi, johon törmää aina kaikissa sambatapahtumissa? Kuka on se legendaarinen Ola, jota kaikki muistelevat lämmöllä? Tämä blogikirjoitus on omistettu elävälle sambalegendalle, Ola Erikssonille.

Olan matka melonnasta bateriaan, pikaluistelusta rullaluistinsambaan

90-vuotias Olavi ”Ola” Eriksson on ollut aktiivinen ikiliikkuja koko elämänsä ajan. Ei uskoisi, että tanssi tuntui nuorelta Olalta häpeälliseltä pakkopullalta ja että sodan aikaan tansseissa Ola toimitti lähinnä seinäkukan virkaa. Ola oli nuorena erittäin urheilullinen, hän oli jopa huipputason pikaluistelija! Myös merimelonta oli mielekäs harrastus kellosepän työn ja kodinkoneiden myynnin vastapainona.

Nämä harrastukset johdattivat Olan myöhemmin samban polulle ja paluuta ei ole ollut. Melontainnostus vei Olan Merimelojien majalle ja Soutustadionille. Samaiselta majalta löytyi myös varhaisten helsinkiläisten sambaryhmien harjoitukset vuonna 1976. Ovia lukitsemaan jäänyt Ola ei voinut vastustaa rumpujen kutsua. Tästä alkoi Olan värikäs ja monipuolinen sambaura.

1970-80-luvuilla elettiin samban kulta-aikaa Suomessa. Uusia sambaryhmiä perustettiin, ravintolat pursusivat erilaisia karnevaaleja, jonne sambaajia kutsuttiin soittamaan ja laulamaan, Matti Koskiala ja Urpo Häyrinen julkaisivat legendaarisen sambakirjan, ja lehdistö kirjoitti sambasta ja sambatapahtumista isoin kirjaimin ja raflaavin otsikoin. Jopa Aku Ankka-lehti on julkaissut suomisambasta kirjoituksen, jossa seikkailee Roope Ankka, Kalevalan jäljillä kuinkas muuten. Tarinassa joku oli sekoittanut Sampon sambaan ja Roope löysi itsensä keskeltä Helsingin sambakarnevaaleja. Todellisuudessa Roopen roolia esitti Ola, koska Papagaion sambakoulun teemana oli Eurot ja markat. Sambahuuman hiipuessa Ola lähti etsimään inspiraatiota samban juurilta, Brasiliasta 1980-luvun alussa.

Myös ulkomailla arvostettiin suomisambaa, Olakin on käynyt keikkailemassa ensimmäisillä Kööpenhaminan karnevaaleilla, useasti Norrköpingissä, Venäjällä ja jopa Kiinassa! Erityisen lämpimästi Ola muistelee Kiinan matkaa, jossa 3,5 kilometrin matkalla miljoonat ihmiset tulivat katsomaan kulkuetta, jossa Papagaio oli esiintyjänä. Olalla oli tärkea rooli Ruotsin karnevaalireissujen järjestämisessä, sillä hän piti yllä hyviä suhteita Norrköpingin virkamiehiin.  

Ola ei ole säästynyt rankoilta kokemuksilta, kuten ei kovin moni muukaan hänen ikäpolvestaan. Vaikka sota-ajan karmeudet vaikuttavat edelleen hänen elämäänsä, hänen elämänilonsa tuntuu olevan ehtymätön! Jo yli 30 vuotta eläkkeellä ollut Ola on ehtinyt samban lisäksi harrastaa muitakin tanssilajeja: diskoa, itämaisia tansseja, rullaluistelusambaa.. Lisäksi hän seuraa aktiivisesti television tanssiohjelmia ja muitakin tanssitapahtumia. Eikä Olan aktiivisuus tietenkään ole rajoittunut tanssiin, hän on ollut esimerkiksi aktiivisesti yhteydessä kaavoittajiin Hernesaarta kehittäessä kymmenen vuotta sitten.

Samban nykyhetki ja tulevaisuus Olan silmin

Ola on huomannut, että mediahuomio on selvästi vähentynyt samban kultakaudesta, liekö samba vähemmän mediaseksikästä kuin 80-luvulla? Ehkä samban uutuusarvokin on vähentynyt, vaikka edelleenkään moni ei Suomessa tiedä samban olemassaoloa tai sen värikästä historiaa. Sambakarnevaalit on kuitenkin iloinen tapahtuma, joita ei tässä riitojen ja murheiden maailmassa ole liikaa! Ola edisti itse hyvin aktiivisesti samban näkyvyyttä eri medioissa. Olalla on ollut valtavan hyvät suhteet lehdistöön ja televisioon, hänet muistetaan kiikuttaneen Sambista-lehtiä ympäri kaupunkia pr-tarkoituksiin. Viime aikoina Ola on myös koostanut keräämistään lehtileikkeistä ja valokuvista osia suomisamban historiasta. Luvassa on paljon painavaa asiaa ja upeita kuvia vuosien varrelta koottuna hienoksi historiikiksi!

Sydämellinen Ola jaksaa myös kantaa huolta nykyhetken samba-aktiiveista ja nostaa jalustalle erityisesti Papagaion puheenjohtajan ja karnevaalipäällikön, Johanna Vehmaan. Ola muistelee muitakin samba-aktiiveja lämmöllä ja ymmärtää nykyisen hektisen elämänmenon häiritsevän monien harrastamista. Kaikki sambakoulut varmaan allekirjoittavat, että on vaikea yhteensovittaa työtä, perhe-elämää ja mahdollisia muita harrastuksia samban kanssa. Ola pelkää, että samba jää polkemaan paikoilleen aktiivisten tekijöiden puuttuessa. Jos kuitenkin tähän rakkaaseen harrastukseen saadaan uutta virtaa ja innostuneita ihmisiä auttamaan nyt jo aktiivisesti sambaa kehittäviä ihmisiä, voidaan luoda jotain ihan uutta. Olan näkisi muodonmuutoksen tarpeellisena, kenties samba voisi kehittyä jopa teatraalisempaan suuntaan?

Kauan eläköön suomisamban kuningas!

Jos jotain opin haastattelua tehdessä, niin sen, että Olan iloisuus on tarttuvaa. Hän antaa lempeästi elämänohjeita stressin hoitoon (lasi viiniä, sohva ja hyvää musiikkia), antaa hienoja taidonnäytteitä sambanaskelistaan ja itämaisesta tanssiliikkeistään. Lisäksi hän innostuu näyttämään hänen sydäntään lähellä olevan hiekkaharjulaisen tanssikoulun shown taltiointia. Vaikka välillä puhuimme vakavistakin aiheista, ei pilke kadonnut hetkeksikään hänen silmistään. Iloisuus ja aktiivisuus ovat varmasti Olan pitkän iän salaisuuksia. Toivoisin myös itse pysyväni yhtä virkeänä ja iloisena jatkaen samban harrastamista eläkeläisenä Olan lailla!

[soyouthinkyoucansamba]

90 vuotta tänä vuonna täyttävä Olavi "Ola" Eriksson tanssikeikalla Pakilakodissa vuonna 2012. Lisää tietoa tästä samban grand old manistä tulossa pian!

--

Olavi "Ola" Eriksson, who is turning 90 this year, dancing at a gig at the Pakila nursing home 2012. More about Ola, the grand old man of samba,  coming up in this blog so stay tuned!

[soyouthinkyoucansamba]

Pukutalkoilee sambistojen kanssa

Kuumaliimapyssyt höyryävät, ompelukoneet hurisevat, sakset kolisevat lattiaa vasten, siima viuhuu, hitsi rätisee. Joku voisi luulla, että kyseessä on kiinalainen hikipaja, mutta kuinka väärässä hän onkaan! Työ on toki ilmaista, mutta myös vapaaehtoista.

Iloinen puheensorina täyttää huoneen, kun sambakoululaiset kokoontuvat tekemään karnevaalipukuja. Pukujen teko ei kuitenkaan ole tylsää puurtamista, sillä talkoissa tutustuu nopeasti muihin ihmisiin ja yhdessä tekeminen onkin yhtäkkiä rentouttavaa vastapainoa arkiselle aherrukselle. Talkoiden sosiaalisen puolen tajuaa vasta sitten, kun sen on itse kokenut. Itse laahustin sambakouluni käytävillä vuoden päivät ennen kuin tajusin, että paras tapa tutustua muihin sambakoululaisiin on osallistua karnevaaleihin ja erityisesti talkoisiin. Talkoisiin voi toki osallistua vaikkei olisi menossa karnevaaleille, harvoin tekeviä käsiä on liikaa!

Top 5 syytä käydä talkoissa

1. Muihin sambakoululaisiin tutustuminen

Talkoissa rakennetaan pukujen lisäksi yhteishenkeä karnevaalia ajatellen. Omasta mielestä parasta talkoissa on juuri samanhenkisten ihmisten kanssa rupattelu ja uusiin ihmisiin tutustuminen.

2. Oman kädenjäljen näkeminen

Yhdessä tehdessä valmista syntyy nopeasti ja on virkistävää saada aikaan jotain konkreettista.

3. Puvunteon rentouttavuus

Paljettinauhaa kuumaliimatessa unohtuu kaikki muu maallinen murhe. Mitä nyt polttava liima tai pistävä neula välillä muistuttaa arkisesta kivusta ja särystä. Talkoillessa ollaan läsnä hetkessä.

4. Uuden oppiminen

Kuka voi sanoa käyttävänsä arkenakin kuumaliimapyssyä, ompelukonetta, saumuria ja hitsiä ilman sambaharrastusta? Itse olen oppinut kaiken tämän sambaharrastuksen ansiosta ja olen ylittänyt itseni useasti, mitä tulee esimerkiksi ompelemiseen. Kokeneilta sambistoilta voi myös oppia uutta sambasta ja brasilialaisesta kulttuurista pukujen askartelun lomassa.

5. Yhteinen päämäärä

Talkootyö on ensisijaisen tärkeää sambakouluissa, ilman sitä karnevaaleja ei pystyttäisi järjestämään. Alussa kankaita leikatessa ja runkoja hitsatessa on ehkä vaikea nähdä lopputulosta, mutta pikkuhiljaa eri osien valmistuessa alkaa mielessä siintää kauneimmat, parhaimmat ja iloisimmat karnevaalit ikinä!

Kuvat on otettu Cariocan, Roseiran, Maracanãn ja Papagaion sambakoulujen pukutalkoista. Kiitokset kouluille kuvien lähetämisestä!

[soyouthinkyoucansamba]

To bee or not to bee?

Steaming hot glue guns, whirring sewing machines, scissors clacking against the floor, tangling fishline and a crackling welding machine.. Is this a Chinese sweatshop? No, it's a carnival costume workshop of course! Although the work is not paid for, there are still more differences than similarities between the two.

A cheerful chitter fills the room when sambistas gather to make new costumes for the upcoming carnival. Making costumes is not only hard work, sweat, tears and blisters, but it is a chance to meet new sambistas and a great way to unwind. The social aspect of voluntary work has to experienced first hand, it took me a year to understand that. It is absolutely the best way to get to know other sambistas. And the best thing is that you can help at the workshops even if you can't make to the carnival!

Top 5 reasons to participate in the costume workshops

1. Getting to know other sambistas

In addition to making the carnival costumes, one aim of the workshops is to build up team spirit. I think the best thing about these workshops is meeting new people and chatting with old acquaintances.

2. Seeing the results of your own work

It is very rewarding to see how the different parts start to look like a costume. The parts are finished surprisingly fast when the work is well organized and there are many people participating.

3. The unwindness of costume making

Doing something with your hands requires concentration which means that you can't think about everything else that is going on in your life. Although sitting still with a glue gun for 8 hours straight might sound tiring, but it is still sometimes a needed break from your ordinary life.

4. Learning new skills

Have you welded, used a glue gun, sewed or overlocked before? I sure didn't before I started samba. Besides the handicraft skills you can also learn about samba and about the Brazilian culture in general when listening to the more experienced sambistas.

5. A common goal

The voluntary work that takes place during spring is crucial for the samba schools and for the carnival. It would be impossible to organize a parade without the help of hundreds, even thousands of volunteers all over the country. When the first parts start to be ready, it still feels like a long way to go before the costumes are ready for the carnival. Little by little you start to believe that the upcoming carnival will be the most joyful, beautiful and absolutely the best ever!

The pictures were taken from the costume making workshops of Carioca, Roseira, Maracanã and Papagaio samba schools. Thanks a lot for the pictures!

[soyouthinkyoucansamba]

Suomisamban matka pöytälaatikosta cd-levylle

Harva tietää, kuinka ainutlaatuista suomalainen samba on. Missään muualla maailmassa (Brasilian lisäksi) ei sävelletä ja sanoiteta samba-enredoja, karnevaalikilpailua kuvittavia kappaleita, omasta kielellisestä ja kulttuurillisesta lähtökohdastaan. Muualla maailmassa, esimerkiksi Japanissa ja Englannissa kappaleet sanoitetaan portugalin kielellä.

Kysyt varmaan mielessäsi, mikä ihmeen enredo? Tästä linkistä saat esimakua eräästä vanhasta samba-enredosta. Tyypillisesti samba-enredossa on kaksi säkeistöä ja kaksi kertosäkeistöä, poiketen toisistaan intensiivisyydellään, sävelellään ja tietysti sanoituksilla. Monesti puhutaan voimakkaasta ykkössambasta ja rauhallisemmasta kakkossambasta, joita erottavat kappaleessa kertosäkeet. Kilpailusääntöjen mukaan hyvän samba-enredon melodia on kekseliäs, raikas ja mieleenpainuva ja sanoituksen tulee tukea kulkueen kertomaa tarinaa eli enredoa, mutta toisaalta sen tulee luoda oma taiteellinen vaikutelmansa.

Ihan itsestään suomenkieliset sambakappaleet eivät ilmesty cd-levyille. Ennen samba-enredon säveltämistä tulee kilpailevan koulun aihe olla selvillä ja mielellään ja aika pitkälle jäsennelty kulkueen muotoon. Tämän jälkeen sanoittaja voi päästää luovan hulluutensa valloilleen ja puristaa lukuisista liuskoista tiiviin timantin. Tämän jälkeen kappaleen kimppuun pääsee säveltäjät.

Tulevan kesän sambakarnevaalien kilpailukappaleet on äänitetty helsinkiläisen sambakoulun Império do Papagaion tiloissa Töölössä. Korkealaatuisen tuotannon mahdollistaa musiikin ammattilaisten  ja harrastajien palo rakasta harrastusta kohtaan. Suomen sambakoulujen kappaleiden äänittämiseen ja levyn tuottamiseen kuluu nimittäin yhteensä yli sata tuntia, kun levyllä on musiikkia noin 30 minuutin verran. Levyntekoon osallistuvat soittajat ja laulajat ympäri Suomen ovat mukana talkoohengessä, sillä levyn tuotto käytetään ainoastaan karnevaalien rahoittamiseen. Lisäksi levynteko luo arvokasta brasilialaisen musiikin historiaa - vanhimmat virallisten samba-enredolevyjen äänitykset ovat 1990-luvun lopulta. Suomen sambakoulujen liiton kaupasta löydät karnevaalilevyjä alkaen vuodesta 2000.

Itse odotan joka vuosi sitä hetkeä, kun kilpailevien sambakoulujen samba-enredon demot ja sanoitukset kilahtavat sähköpostiini ja pääsen harjoittelemaan kuoro-osuuksia varten. Lahjakkaiden säveltäjien ja nokkelien sanoittajien mestariteoksiin perehtyminen on mitä parhain tapa aloittaa kevään karnevaalivalmistelut!

[soyouthinkyoucansamba]

The ingredients of a Finnish samba enredo

Only a few people know how unique the Finnish samba enredos, i.e the songs that illustrate the parades, are. Finland is the only country in the world (besides Brazil) that creates samba enredos from their own cultural and lingual premises. For example the lyrics for the enredos of London and Asakusa carnivals are written in portuguese.

What in the world is a samba enredo, you might ask. Well, here's an example of an old samba enredo. A Finnish samba enredo has typically two main verses and two refrains that vary in melody, lyrics and intensity. One part is more powerfull and intensive while the other part is more quiet, but the tempo remains constant. These two verses are separated by refrains and other additional parts. According to the Finnish samba championchip rules, a good samba enredo's melody is innovative, fresh and memorable while the lyrics should support the story behind the parading theme, the enredo, but on the other hand the song should have an artistic impression of it's own.

It takes quite an effort before the samba enredos can be played from a cd. Before the composing of the song starts there needs to be a theme for the parade, that is quite elaborated already. After the different parts and functions of the parade are known, the songwriter can let his or her mind free and create lyrics that support the story behind the parade. The composers can then do their share.

The samba enredos of the upcoming parade have just been recorded at the Império do Papagaio samba school in Helsinki. The high profile production would be nothing without the professional and amateur musicians and other volunteers that sacrifice their time and talent for the benefit of their beloved hobby, samba. Making a samba enredo cd consumes over one hundred working hours from the producer when there are only 30 minutes of enredos on the album. That doesn't even take into account the hours spend on making arrangements, cd-covers, the mastering to the songs etc... The musicians and singers performing on the cd are not even getting paid for it! And why do we do all this, one might wonder. For the love of samba of course! The first official samba enredo albums were published in the late 90's and ever since then every samba enredo has been recorded, so we are also capturing glimpses of history. You can find some of the older recordings at the samba store at ASSF's webpage.

My favorite moment each spring is when it's time to record the choir part of samba-enredos. The lyrics and melodies of each enredo is handed to us before anyone else and we get to learn all the different styles of making enredos in Finland. There couldn't be a more exciting way to start the preparations for the carnival other than to sing your heart out for the enredo album!

[soyouthinkyoucansamba]

Tapahtuipa kerran äänityksissä... Once upon a time at the recording sessions.. Kuvat otti /Photos are taken by: Juha Tanninen, Kirsi Kurki, Kaj Askolin

[soyouthinkyoucansamba]

The ABC’s of the samba parade

In comparison with the world famous carnival parades in Rio de Janeiro that have been organized since the 18th century, having samba carnival parades in Finland is indeed relatively recent as the tradition started only in the beginning of the 1990’s. During Helsinki Samba Carnaval, the Finnish samba schools compete for the Finnish championship in carnival samba. In this sense it resembles its role model, the Rio carnival, unlike the other carnivals in other parts of the globe.

Modeled according to the Rio carnival parade, the samba parade of in Helsinki has various different elements.

Photo: Mikael Rantalainen

  Comissão de frente (forefront) presents the theme of the parade as the first element of the parade. Its purpose is to greet the audience and judges and to introduce the theme of the school in question. In a way it opens up the way for the following revelers.

Photo: Mikael Rantalainen

  Very often the Porta Bandeira (flag bearer) and Mestre Sala (escort) are situated in the first half of the parade. They could be seen as the calling card of the samba school in question, and therefore their main duties are to present and protect the school’s most valuable object, which is the official flag, as well as to honor the esteemed quests and notabilities. The position is of high standing and was in Rio at one point so hazardous, that it was common to equip the flag poles with sharp spears, while Mestre Sala carried a knife hidden in a cloth or a feather, and the dance ala Guardiães (“wing” for the protecting the flag) was used to protect the flag from the rival samba schools. Without the flag a samba school would be considered worthless and would be disqualified, so by stealing the flag was seen as the easiest way to get rid of the competition.

Photo: Mikael Rantalainen

  First float, the Abre-alas, is usually before the larger dance alas in the parade. The float presents the name of the samba school and the theme of the parade. In varying order after the first float often come destaques (dancers depicting the theme alone or in pairs) and alas (group of dancers dressed in similar and coherent outfits). One very important and traditional element of the parade is Ala das Baianas, the mothers and protectors of the samba school. The most esteemed and elders of the samba school are in the Ala das Baianas.

Photo: Mikael Rantalainen

  One of the most visible elements of the parade is the Ala das Passistas; solo dancers who have been chosen to the parade through dance tests. Only they as the most talented dancers wear colorful bikini costumes embellished with sparkling gems and sequence. The purpose of the costumes is to highlight the movements of the gifted dancers and not only to flatter the female form. The best solo dancer chosen through the dance test, Rainha da Bateria, the Queen of Drums, has the honor of dancing in front of the bateria, the group of percussion instruments. In Rio today, a samba school might select a celebrity or another important person as their Rainha da Bateria in order to bring fame and attention for the samba school. For the delight of the female audience, increasingly more male passistas also represent the finest dancers of the samba school.

Photo: Mikael Rantalainen

  Directly after the passistas comes the heart of the samba school, its rhythm and tempo, the bateria lead by the Mestre de Bateria. Bateria consists of different percussion instruments, which are played, for example, by hitting the instruments with sticks and hands or shaking the instrument. Bateria is such an important part of the activities of any samba school that I intend to dedicate one post entirely focusing on introducing its instruments. After the bateria naturally comes the melody group consisting of the singers, Puxadors, and, for example, the cavaquinho (traditional Brazilian small guitar) player and the guitarists. The most important task of the melody group is to interpret the samba enredo, which is the song based on the parade’s theme.

Photo: Mikael Rantalainen

  Each parade also has a Ala Mirim, dance group of children and youth representing the new generation and the future of the samba school.

The second float goes by the name of alegoria. In Finland samba schools tend to have only one alegoria but in Rio a parade can have even eight floats stacked with luxurious adornments and gorgeous dancers. The purpose of the float is to depict the theme of the parade. While in Finland the size is restricted by the manpowered float model (no motors are allowed) and the tram guide wires, in Rio the floats can be tens of meters long and breathtakingly high.

Photo: Mikael Rantalainen

  There can also be parts in the parade that do not depict the theme and one example is the Velha Guarda or the old guard. This group can consist of the friends, supporters and previously active members of the samba school. Foreign guest dancers and drummers are also able to join the excitement of the parade as our samba schools are finding more friends around the world.

  Photo: Mikael Rantalainen

  More samba key words (in Finnish) can be found through Papagaio’s carnevalesco’s (the person responsible for the design and development of the theme) site founded back in the day.

You can find the site here.

[soyouthinkyoucansamba]

Sambakulkueen aakkoset

Sambakarnevaaliperinne on Suomessa alkanut 1990-luvulla, kun Rio de Janeiron maailmankuuluisia karnevaalikulkueita on järjestetty jo 1700-luvulla, joten karnevaaliperinne on vielä suhteellisen nuorta täällä Pohjolan perukoilla. Helsinki Samba Carnavalissa sambakoulut kilpailevat toisiaan vastaan Suomen mestaruudesta. Tässä mielessä se muistuttaa esikuvaansa eli Rion karnevaaleja, toisin kuin monet muut karnevaalit maailmassa.

Sambakulkueessa on monta erilaista osaa, joiden esikuvat löytyvät myös Rion karnevaalikulkueista. Katsoessasi sambakulkuetta, oletko koskaan ihmetellyt mitä sen eri osat ovat? Ehkä olet saanut käsiohjelmankin, mutta se on täynnä karnevaalislangia. Haluatko tietää mitä kulkueselostuksessa oikeasti sanotaan? Jos olet yhtä pihalla sambasanastosta kuin minä vielä pari vuotta sitten, seuraava selostus tulee sinulle tarpeeseen! 

  Kuva: Mikael Rantalainen

Ensimmäisenä kulkuetta esittelee comissão de frente eli etujoukko. Heidän tehtävänään on tervehtiä yleisöä ja tuomareita ja johdattaa heidät kyseisen koulun kulkueen teemaan. He ikään kuin raivaavat tien perässä seuraavalle kulkueelle.

Kuva: Mikael Rantalainen

  Monesti kulkueen alkupäässä kulkee myös lippupari eli porta bandeira (lipunkantaja) ja mestre sala (lipun suojelija). He ovat kuin käyntikortti sambakoululle, heidän tehtävänään on esitellä ja suojella koulun arvokkainta omaisuutta eli virallista lippua ja lisäksi kunnioittaa tärkeitä vieraita ja merkkihenkilöitä. Tehtävä on erittäin arvostettu ja aikoinaan Riossa niin vaarallinen, että lipputankojen päät varustettiin terävillä seipäillä, mestre sala kantoi mukanaan puukkoa piilottaen sen liinaan tai sulkaan, ja lipunsuojelualaa (guardiães) eli ryhmää tanssijoita käytettiin lipun suojelemiseen kilpailevilta sambakouluilta. Ilman lippua koulu oli arvoton ja se hylättiin kilpailusta, joten lipun varastaminen tai turmeleminen oli helpoin tapa päästä eroon kilpakumppaneista.

  Kuva: Mikael Rantalainen

  Ensimmäinen lavastevaunu, abre alas, tulee tyypillisesti ennen isompia tanssijoukkoja eri aloja. Vaunu esittelee koulun nimen ja kulkueen teeman. Ensimmäisen vaunun jälkeen tulee usein sekalaisessa järjestyksessä destaqueita, tanssijoita, jotka kuvittavat kulkueen teemaa yksin tai pareittain, ja aloja, eli isompia ryhmiä tanssijoita, jotka ovat pukeutuneet yhdenmukaisiin asuihin. Yksi tärkeä ja perinteinen osa kulkueessa on ala das baianas, sambakoulujen äidit ja suojelijat. Baianoiden joukossa ovat koulun arvostetuimmat ja vanhimmat henkilöt.

  Kuva: Mikael Rantalainen

  Yksi kulkueen näkyvimmistä osista on ala dos passistas eli tanssikokeiden perusteella valitut soolotanssijat. Vain nämä koulun lahjakkaimmat tanssijat saavat tanssia värikkäissä bikiniasuissa, jotka on kuorrutettu kimaltavilla kivillä ja paljeteilla. Asujen tarkoitus on korostaa taitavien tanssijoiden liikkeitä, ei pelkästään imarrella naisellisia muotoja. Parhaaksi valittu soolotanssija, Rainha de Bateria, eli baterian kuningatar saa kunnian tanssia rumpuryhmän eli baterian edessä. Nykyään Riossa saatetaan valita baterian kuningattareksi paikallisia julkkiksia tai muita merkkihenkilöitä tuomaan koululle kunniaa ja huomiota. Naiskatsojien iloksi myös miespassistat edustavat yhä useammin tanssijoiden parhaimmistoa tässä ryhmässä.

  Kuva: Mikael Rantalainen 

  Heti passistojen jälkeen tulee sambakoulun sydän, sen rytmi ja syke, eli bateria, jota johtaa Mestre de Bateria. Bateria koostuu erilaisista rytmi- ja lyömäsoittimista, joita soitetaan esimerkiksi kapuloilla ja käsillä löyden tai helistäen. Bateria on niin tärkeä osa sambakoulun toimintaa, että aion pyhittää yhden kirjoituksen pelkästään sen eri soittimien esittelylle. Baterian perässä tulee luontevasti melodiaryhmä, johon kuuluvat laulajat, eli puxadorit sekä esimerkiksi cavaquinhon eli brasilialaisen pienoiskitaran soittaja ja klassisen kitaran soittajia. Melodian tärkein tehtävä on samba-enredon eli kulkueen teemaa selittävän kilpailukappaleen tulkitseminen.

  Kuva: Mikael Rantalainen

  Kulkueessa on yleensä myös lasten ja nuorten ryhmä edustamassa samban uutta sukupolvea ja sambakoulujen tulevaisuutta.

Toinen vaunuista kulkueessa kulkee nimellä alegoria. Suomessa sambakouluilla on yleensä korkeintaan yksi alegoriavaunu, mutta Riossa kulkuetta voi kuvittaa jopa kahdeksan hulppeista koristeista ja upeista tanssijoista koostuvaa lavastevaunua. Vaunun tehtävänä on yksinkertaisesti kuvittaa kulkueen teemaa. Suomessa vaunujen kokoa rajoittavat miesvoimin työnnettävä vaunumalli ja raitiovaunujen ohjainjohdot, mutta Riossa vaunut voivat olla kymmeniä metrejä pitkiä ja henkeäsalpaavan korkeita.

Kuva: Mikael Rantalainen

  Kulkueessa voi olla mukana myös osia, jotka eivät varsinaisesti kuvita kulkuettta esimerkiksi velha guarda eli suomeksi vanha kaarti. Tähän ryhmään kokoontuvat sambakoulun ystävät, tukijoukot ja sambakoulujen entiset aktiiviharrastajat. Kulkueen tuomasta ilosta pääsevät nauttimaan myös ulkomaiset tanssijat ja soittajat sambakoulujen solmiessa ystävyyssuhteita eri sambakouluihin ympäri maailmaa.

Kuva: Mikael Rantalainen

Lisää sambasanastoa löydät Papagaion carnevalescon eli karnevaalipäällikö aikoinaan koostamasta sivustosta.

Löydät sivuston täältä.