#aaveet

[luxfennica]

Author: Mauri Karvonen

Title: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 1 & 2 (”Haunted houses and human fates, Vol. 1 & 2″)

Year: (1) 2016, (2) 2018

Publisher: Otava (Nemo series), Finland

Pages: (1) 288 pp. (2) 336 pp.

ISBN (1): 9789522403148

ISBN (2):  9789511320210                

“Kauniisiin vanhoihin rakennuksiin voi liittyä karmivia tarinoita. Aavetaloja ja ihmiskohtaloita vie lukijan tällaisiin paikkoihin. Miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu yhä raskaita askelia? Kenen kasvot ilmestyivät Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan? Miksi entisen Katajanokan vankilan kellarista kuuluu yhä avautuvan rautaportin kolinaa? Kenen hahmo piirtyy Mustion linnan kolmannen kerroksen palomuuriin? Suomen historian asiantuntija ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen suhtautuu vakavan uteliaasti niin vanhoihin rakennuksiin kuin ihmisten yliluonnollisiin kokemuksiin ja tarinoihin. Hän vie lukijan Eliel Saarisen asuttaman Hvitträskin, Katajanokan vankilan, Louhisaaren kartanolinnan sekä Turun linnan kummitteleville maille. Lisäksi kirjassa tutkitaan Näsilinnassa Urajärven kartanon, Vanajanlinnan, Mustion linnan ja Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin kartanon erikoisimpia tapahtumia. Karvonen on käynyt kaikissa kirjan kohteissa itse niiden edustajien luvalla, ja saanut pääsyn yleisöltä suljettuihin tiloihin sekä varjeltuihin aineistoihin. Hän taustoittaa kartanoiden ihmiskohtaloita esitteitä ja sukutauluja syvemmältä. Karvonen on päässyt valokuvaamaan esimerkiksi Louhisaaren kartanon hylättyä huonetta ja Jeanette Linderin kuolinpaikan Mustion linnassa. Karvosen itse ottamia kuvia täydentävät valokuvat kartanoiden kiinnostavista yksityiskohdista ja komeista maisemista. Näyttävä kirja tarjoaa uudenlaisen näkökulman myös matkailuun. Ehkä ensi kesänä voisi mennä katsomaan, kummitteleeko kirjan paikoissa todella? Lähteinä Karvonen on hyödyntänyt niin tutkimuskirjallisuutta, lehtiartikkeleita, sukujen omia arkistoja kuin haastatteluja. ‘Jokainen saa päättää itse, kummitteleeko paikoissa todella’, Karvonen kirjoittaa.”

“Hyytävä tutkimusmatka Suomen kiehtovimpiin aavetaloihin jatkuu. Kuka juoksentelee Herttoniemen kartanoravintolan suljetulla ullakolla? Onko hotelli Seurahuoneella poltergeist? Miksi Joensuun kaupunginteatterin pimeältä lavalta kuuluu tavaroiden siirtelyn ääniä? Historioitsija Mauri Karvonen kertoo kartanoiden, linnojen, teattereiden ja muiden tunnettujen rakennusten ja niiden asukkaiden tarinat. Karvosta kiinnostavat lisäksi talojen kummitukset.”            

http://nemokustannus.fi/kirjat/aavetaloja-ja-ihmiskohtaloita/

https://www.facebook.com/aavetalojajaihmiskohtaloita/

[luxfennica]

Authors: Vanessa Kairulahti & Karolina Kouvola

Title: Helsingin henget - Opas aaveiden pääkaupunkiin (”The spirits of Helsinki - A guide to the capital city of ghosts”)

Publisher: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Series: Kirjokansi (No. 167)

ISBN: 978-952-222-955-7

Finnish library classification no.: 15.9

Date: August 2018

128 pp.

Missä lymyävät Helsingin henget? Maailman aavepääkaupunkien joukkoon kuuluva Helsinki on täynnä levottomia sieluja. Kuka kuuluisuus vaeltaa öisin Kansallisteatterin käytävillä? Minkä rakennuksen seinään muurattu nainen näyttäytyy edelleen ihmisille? Entä montako harmaata rouvaa ja päätöntä sotilasta kaupungissa kummittelee? Helsingin henget on silmät avaava opas pääkaupungin aavemaisiin kohteisiin ja synkkiin tarinoihin. Yli kaksikymmentä tositapahtumiin perustuvaa kummitustarinaa ja ihmiskohtaloa kertovat kolkosti Helsingin jännittävästä menneisyydestä. Aaveiden jäljille opastavan kartan sisältävä kirja on erinomainen opas kävelyretkelle pääkaupungin synkkään historiaan.  

https://sks.kauppakv.fi/sivu/tuote/helsingin-henget/2284428

Näyttämötaiteilija Urho Somersalmi surmasi vaimonsa eläkelahjaksi saamallaan kirveellä, eikä jättänyt Kansallisteatteria kuolemankaan jälkeen – Uusi kirja kokoaa Helsingin hirveät kummitustarinat. Tuoreen Helsingin henget -kirjan kirjoittajat kutsuvat Helsinkiä Euroopan aavepääkaupungiksi. (Helsingin Sanomat, 18.8. 2018)        

Kansallisteatterin kirvesmurhaaja on vain yksi Helsingin hyytävistä haamuista (Iltalehti, 22.8. 2018)                     

[ilmapiiritulehdus]

Onks tää totuutta vai pelkkää vitun tehtävää? Mitä sä pelkäät?

Pihlaja

[luxfennica]

Eero Ojanen

Suuri suomalainen kummituskirja - Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen

(”The Great Finnish Ghost Book - Finnish horror stories through the ages”)

3/2016

240 pp.

Hardcover/softcover/E-book

ISBN: 9789523122819 / 9789523124936 / 9789523123069

Helsinki: Minerva Kustannus

“Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet tarinat toisesta todellisuudesta, näkymättömästä maailmasta, jonka asukkaat joskus vierailevat keskuudessamme. Yliluonnolliset ilmiöt ja kummitukset elävät edelleen vahvasti suomalaisessa kertomusperinteessä. Kirjailija Eero Ojanen on koonnut hyytävimmistä suomalaisista kummitustarinoista kiehtovan kirjan. Hyvistä tarinoista on monenlaisia versioita. Näihin kohtaamisiin on kuitenkin perinteisesti liittynyt tunne siitä, että tässä paikassa on jotain selittämätöntä, täällä on joku muukin kuin minä. Tavallisesti tarinoiden keskushahmona on kuollut ihminen, joka jostain syystä ja jossain muodossa on jäänyt elävien keskelle. Kummitus voi olla joku hyvin tiedossa oleva henkilö, kuten talon entinen asukas tai muuten tiettyyn paikkaan sidoksissa oleva persoona. Usein kummitus liittyy jollain tavalla selvittämättömiin asioihin, rikokseen tai muuten äkkinäiseen kuolemaan. Mutta kummitus voi olla myös sanansaattaja, vainaja joka tulee vielä kerran kuolemansa jälkeen tervehtimään läheisiä ihmisiä ja tuttuja paikkoja. Kummitus voi myös ilmoittaa jostain tulevasta tapahtumasta tai varoittaa etukäteen vaarallisesta tilanteesta, vaikkapa siitä, että joku läheinen ihminen on juuri sillä hetkellä kuollut. Kummituksia on tavattu aina ja kaikkina aikoina, mutta vakavat kriisiajat, kuten sodat, ovat niille erityisen otollista aikaa.

Eero Ojanen on filosofi, kolumnisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja teossarjoja. Viimeksi häneltä on julkaistu Suomen myyttiset linnut.”

Leena Lumi (4.4. 2016)

Aavetaajuus (31.5. 2016)

Kummituslähtöistä paikallishistoriaa (Kiiltomato, 21.7.2016)

[alitajunta-trollaa]

Rakas unipäiväkirjani, viimeyönä olin kuollut. En tiedä, miten kuolin ja kauanko siitä oli. Siitä päätellen, että perheeni otti jo varsin chillisti, siitä varmaan oli jo hyvä tovi. Olin haamu, joka hengaili enimmäkseen lapsuudenkotinsa tienoilla. Olin ilmeisesti hyvin samantyylinen haamu kuin aaveet American Horror storyn ensimmäisellä tuotantokaudella. Pystyin tekemään juttuja, kun oikein keskityin. Silloin, kun en varsinaisesti keskittynyt, en tiennyt kelle olin näkyvä ja kelle en. Mietin, voisinko kirjoittaa kuolleena kirjani loppuun. Kun äiti hoksasi, että pystyn edelleen tekemään juttuja materiaalisessa maailmassa se alkoi antaa minulle kotitöitä, sillä oli tulossa jotkin veljen juhlat. Kunnostin johonkin maan alle vieviä portaita. Juhlissa kaikki sukulaiset kerääntyivät keittiöömme laitetun pitkän pöydän ääreen seurustelemaan. Minullekin oli paikka.

[paskahalvaus]

Aaveauto

Näitä tarinoita lukiessani tuli itsellä mieleen yksi paranormaali kokemus jonka koin vuosia sitten. Olin matkalla äitini ja serkkuni kanssa Tuurin kyläkauppaan. Ajoimme sinne mökiltämme joka sijaitsee Ähtävällä, joten matkaa oli aika pitkästi. Noin puolivälissä matkaa kun emme jutelleet hetken aikaa serkun kanssa takapenkillä katsoin ulos auton ikkunasta, näin että vastaan tulee harmaanvärinen auto. En kiinnittnyt siihen sen kummemmin huomiota, mutta muutaman sekunnin kuluttua tajusin että auto ei koskaan ajanut meidän ohi. Aloin miettimään asiaa loogisesti. Se tuli täydellä vaudilla, eikä tiellä ollut mitään kääntyviä sivuteitä jonne sillä olisi ollut mahdollista kääntyä. Kerroin serkulleni tästä, ja hän sanoi että hän näki saman ja oli yhtä ihmeissään. Kerroimme äidille ja hän väitti että hän ei edes nähnyt koko autoa.  Tämä juttu piinaa jatkuvasti, mutta itse henkiuskovaisena kyseessä oli jonkinlainen ''aaveauto''. 

[paskahalvaus]

Savolainen kummitus?

Tää tapahtui mun tädille joskus 70 luvulla Kiuruvedellä.

Se oli ollut lavatansseissa ja sen kaverit oli löytäneet itelleen seuraa yöksi ja lähteneet siitä sitte kukin menemään. Täti oli jäänyt sinne yksin vähän suruissaan tietenkin ja käynyt ostamassa itselleen Jaffaa ja aatellut lähtevänsä siitä sitte kotiin - kävellen tietenkin, kun kaverit oli jo lähteneet autolla jo ajat sitten. No täti oli siinä hissuksiin kävellyt ja kohta mutkan takana oli seisoskellut suunnilleen tädin ikäinen mies, joka oli pidellyt veristä nenäänsä. Miehellä oli henkselihousut, koppalakki ja nahkatakki ja olalla laukku. Täti meni siihen sitten auttamaan ja tarjosi lisää paperia. Mies oli esitellyt itsensä Iiroksi (tms en muista ihan varmasti) ja he olivat siitä lähteneet yhtämatkaa keskustaan päin. Iiro oli kertonut, että oli tullut kavereiden kanssa riitaa kun olivat olleet juhlimassa ja oli sitten lopuksi tullut heitetyksi ulos autosta ja viimeinen asia mitä muistaa on, että kolahtaa pää edellä puuhun.

No ne siinä sitten jutusteli niitä näitä ja voivottelivat että kun kaverit on perseestä. Saapuivat viimein risteykseen jossa täti oli varoen arvellut, että pitäisköhän Iiron kuitenkin käydä lääkärissä ja oli mies vaan vakuutellut että kyllä tämä tästä. Jäivät odottelemaan liftaten, että josko kohta joku ajelis keskustaan päin ja siinä puhellessa oli ollut pientä flirttiäkin sitten ilmassa ja odotellassa heitti vielä vähän satamaankin, jollon Iiro anto tädille takin ettei tukka kastu. Heillä oli oikein ihanaa ja silleen jeejee.

Viimein sitten tulikin joku kauppa-auto joka oli menossa Kiuruveden keskustan läpi ja lupasi ottaa heidät kyytiin ja niinpä kipusivat matkaan. Vaan eivät kerenneet ajaa paria kilometriä enempää ku Iiro ei enää vastannut puheeseen ja kun kuski ja täti olivat alkaneet tuumia, että ajetaanko suoraan sairaalaan ja äiti oli neuvvonut, mistä käännytään, ei Iiro enää ollut kyydissä tädin käännyttyä takaisin istumaan.

Kaiken tämän toki kruunasi se, että Iiron ja tädin kohtaamista edeltävänä kesänä oli jotkut lomalaiset humalapäissään viskanneet yhden kaverin ulos autosta, vauhdissa, mutkassa.

[paskahalvaus]

Tää ei oikeestaan enää kuumottele mutta kersana kuumotteli niin vitusti: meillä kummittelee entiset lemmikit. Jos kanien autotallihuoneen tyhjää ja vie kaikki ulos sieltä kuuluu silti kanin kynsistä lähtevä raapasu betonia vasten ja heinien pengontaa (ei vaan ilmavirtaa siis). Sit kylppärin ovet kolahtelee niin vitusti ja heiluu ihan niinku edesmenny katti edelleen roikkus kahvoissa (se avas ovii siten). Voin vaan kuvitella että lintulassa kuuluu sirkutus kun siirrän ne pois ja maalaan seinät.